Koronapandemian epävarmuuden keskellä toivo antaa sitkeyttä ja auttaa katsomaan eteenpäin.
Toivo antaa voimaa ja näyttää suuntaa eteenpäin.
– Toivoon liittyy voimakkaasti ajatus siitä, että elämässä voi olla todella vaikeita, jopa toivottomia hetkiä, mutta se ei sulje pois sitä, että asiat voivat kääntyä paremmiksi. Ja että jotakin voimme tilanteelle tehdä, kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallio sanoo.
Kun psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio lähti kirjoittamaan uusinta kirjaansa, Voimana toivo (WSOY), ei koronapandemiasta vielä ollut tietoakaan. Kallio halusi kirjoittaa toivosta, sillä se on erityisen tärkeä hyvän elämän aines.
Nyt, kirjan ilmestyessä ja koronan jyllätessä, toivolle on tavallistakin laajemmin tarvetta. Kaiken epävarmuuden keskellä tarvitaan toivoa, joka vahvistaa kykyämme toipua vaikeuksista ja lisää kokemustamme omasta pystyvyydestämme.
– Toivo on tässä kohdassa paras voima, Maaret Kallio sanoo.
Toivo ei ole yltiöpäistä positiivisuutta
Mitä toivo sitten on?
Maaret Kallio korostaa, että toivo ei tarkoita yltiöpositiivista ajattelua tai asioiden hyvien puolien pakonomaista etsimistä. Toisaalta se ei ole myöskään täydellistä pimeään putoamista.
– Toivoon liittyy hyvin voimakkaasti se, ettei kielletä realiteetteja. Esimerkiksi koronan osalta realiteetti on se, että tilanne on vakava ja joihinkin se osuu hyvinkin rankasti, toisiin sitten vähemmällä. Mutta tarkoittaako se sitä, ettei tilanne ikinä lopu tai ettemme voi itse vaikuttaa tilanteeseen millään tavalla, niin ei, Maaret Kallio sanoo.
Toivoa voi ruokkia toimimalla realiteettien puitteissa mahdollisimman viisaasti. Hyvin tärkeää onkin se, että toivo auttaa toimimaan. Toivo synnyttää usein tuntua siitä, että ainakin jotakin tilanteen parantamiseksi pystyy tekemään.
Nyt toimiminen voi olla esimerkiksi sitkeyden tai mielen rauhoittamisen keinojen etsimistä tai muiden auttamista. Toivo voi myös ohjata hakemaan tukea muilta ihmisiltä.
– Silloin kun oma toivomme ei kanna, toivo ei löydy mistään muualta kuin toisista ihmisistä, Maaret Kallio sanoo.
Maaret Kallion mielestä tämän hetken poikkeustilanteessa kannattaa myös muistaa, että tämä menee aikanaan ohi. Toivoa voi syntyä siitä, että moni asia jatkuu edelleen ja on pysyvää.
– Kevätkin pukkaa tulemaan ihan koronasta tietämättä, Maaret Kallio sanoo.
Mitä tunteeseesi tarvitset?
Kaikkia tunteita, joita tulee, pitää saada tuntea. Saa tuntea surua, ahdistusta tai vaikkapa kiitollisuutta tai helpottuneisuutta, Maaret Kallio sanoo.
Omia tunteita on tärkeää myös tunnistaa ja sanoittaa niitä itselleen tai muille ihmisille. Se ei välttämättä tarkoita, että mielessä myllertävien tunteiden mukaisesti voisi aina kuitenkaan toimia.
Olennaista on pohtia, mitä tunteeseensa oikeasti tarvitsee. Usein nimittäin vastaamme tunteisiimme keinoilla, jotka eivät vastaakaan tarpeeseen, Maaret Kallio toteaa.
– Kun on vaikkapa turvaton olo, moni rupeaa etsimään ihan hulluna tietoa ja päivittää koko ajan tilannetta. Tai kieltää asian kokonaan ja tekee ihan mitä huvittaa. Mutta nehän eivät rauhoita sitä sisimmässä painavaa turvattomuuden tunnetta.
Rauhoittumista voisi sen sijaan tuoda vaikkapa kävelylle lähteminen, jos siihen on mahdollisuus. Mielenrauhaa voi lisätä myös esimerkiksi arkinen ruuanlaitto, pyykinpesu, hömppäohjelman katsominen tai vaikkapa koiran silittäminen. Arjessa on paljon suojelevia rutiineja ja keinoja, joilla voimme ylläpitää ja vahvistaa turvallisuudentunnetta.
Nyt voi myös laskea rimaa.
– Tämä ei ole se kohta, kun pitää olla supervanhempi, superlapsi, superpuoliso, supertyöntekijä tai ties mitä. Kaikessa, minkä voit hoitaa vain jotenkuten, anna palaa, Maaret Kallio sanoo.
Toivoa ei kannata tuputtaa
Maaret Kallio korostaa, ettei toivoa saa tuputtaa toiselle ihmiselle. Reippaat tsemppilauseet tai yltiöpäinen hyvien puolien korostaminen voivat hyvästä tarkoituksesta huolimatta tuntua jopa vähättelyltä tai välinpitämättömyydeltä.
Tämä kevät voi tuoda joillekin isojakin menetyksiä, esimerkiksi terveyteen, taloudelliseen tilanteeseen tai vaikkapa turvallisuuteen liittyen. Joillekin toisille se voi toki tarjoilla tilaisuuden kaivattuun pysähtymiseen. Jokaisen tilanne on erilainen.
– Hyviä merkityksiä surujen ja menetysten lisäksi voi löytyä ajan kanssa, kun saa surra sitä, mitä on surtava. Mutta niitä ei saa mennä tarjoilemaan liian aikaisin. Olisin tosi varovainen liian aikaisin sanomaan, mitä kaikkea tästä voi oppia, Maaret Kallio sanoo.
Ennemminkin on tärkeää, että toinen ihminen saa tunteineen tulla kuulluksi. Jo se edistää toivoa.
– Se on itsessään hyvin toivoa luovaa eikä se, että minä keksin sinulle nyt minuutissa ratkaisun tai mietin väen vängällä hyviä puolia, Maaret Kallio sanoo.
Itseäänkin voi halata ja rauhoittaa
Moni kokee nyt yksinäisyyttä, kun läheisiä ei voi fyysisesti tavata. Läheisyyden kaipuu voi olla todella kova.
– On ihan sietämätöntä nähdä omaa yli yhdeksänkymppistä Mummia eikä voi mennä hänen lähelleen. Se tuntuu sekä mielessä että kehossa tosi kurjalta, Maaret Kallio sanoo.
Nyt voi olla tarpeen käyttää enemmän sanoja läheisyyden tunteen luomiseen. Itseäänkin voi halata, ja monien mieltä se rauhoittaa.
– Voi vaikka silittää aika lujasti omia käsivarsia, taputella kehoa tai ottaa itsensä halausotteeseen. Tai voi ottaa ison tyynyn syliin ja halata tai keinua sen kanssa, Maaret Kallio sanoo.
Vaikeina aikoina kannattaa Maaret Kallion mielestä muistaa kaksi tärkeää sääntöä: Älä jää yksin, äläkä jätä yksin.
Joka päivä kannattaa myös kysyä itseltään seuraavaa:
Mikä tänään on todella tärkeää? Mihin minua tänään tarvitaan? Mitä minä tarvitsen tänään itselleni?
Tänä koronakeväänä, poikkeustilan vallitessa, on erityisen tärkeää kysyä: Missä toivoni elää juuri nyt?