Äidin kuuluukin olla väsynyt, Piia Jyrinki vakuutti itselleen. Kilpirauhasen vajaatoiminta vei voimat vuosiksi, ennen kuin sairaus ja sopiva hoito löytyivät.
Vauva-arki on rankkaa. Mutta mitään niin rankkaa ei Piia Jyrinki osannut odottaa. Hän oli jatkuvasti tolkuttoman väsynyt. Aina kun vauva nukkui, Piia kellahti omaan sänkyynsä. Vaikka lapsi ei valvottanut öisin, Piia oli heti aamusta väsynyt.
– Ajattelin, että äitinä minun kuuluukin olla poikki, Piia, 47, muistelee nyt.
Väsymys on ainoa asia, jonka hän muistaa 20 vuoden takaa.
– Minulla ei ole lainkaan omia muistoja esikoiseni vauva-ajasta.
Esikoisen pari ensimmäistä elinvuotta kuluivat äidiltä aivosumussa.
– Ilman valokuvia ja läheisiäni en tietäisi, koska esikoiseni hymyili tai käveli ensimmäisen kerran. Ihanat vauvavuodet menivät minulta hukkaan.
Piia selitti oireensa raskauskiloilla ja hormoneilla
Vauva oli iloinen ja voi hyvin. Tuore äiti oli lapsensa vastakohta. Hänen silmäluomensa, vatsansa ja jalkansa olivat turvonneet. Iho oli harmaa ja huonossa kunnossa.
– En osannut huolestua turvotuksesta, sillä yhdistin sen raskauskiloihin. Hiustenlähtöä selittelin imetyksellä ja finnejä hormonitoiminnan muutoksilla.
Piia hengästyi helposti. Kävely ulko-ovelta ensimmäiseen kerrokseen kotiovelle taukosi puuskuttamiseen. Vauva-aikana liikunta oli jäänyt, joten hengästyminen kuului asiaan, Piia järkeili.
– Lihaskivut ja laiska vatsa menivät nekin liikkumattomuuden ja hajamielisyys väsymyksen piikkiin.
Palelu oli ainoa oire, jolle Piia ei keksinyt selitystä.
– Olin kuin syväjäässä enkä hikoillut edes saunassa.
Kun kuukautisia ei kuulunut, Piia hakeutui gynekologille. Esikoisen toinen syntymäpäivä lähestyi, ja perheeseen toivottiin toista lasta.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on helppo hoitaa, lääkäri lohdutti
Gynekologi lähetti huonovointisen näköisen potilaan laboratoriokokeisiin. Syy Piian oireisiin selvisi: hän sairasti kilpirauhasen vajaatoimintaa. Siinä kilpirauhanen erittää liian vähän kilpirauhashormonia (tyroksiini). Tyroksiini vaikuttaa solujen toimintakykyyn ja muun muassa aivojen toimintaan, vireystilaan, sydämen sykkeeseen ja lämmöntuottoon.
– Sain tyroksiinilääkkeen ja lähetteen sairaalaan sisätautilääkärille.
Piia sai kuulla, että sairaus on elinikäinen eikä sitä voi ehkäistä. Se on halpa ja helppo hoitaa, sairaalalääkäri lohdutti Piiaa. Jos lääkärin olisi pakko valita itselleen yksi sairaus, se olisi kilpirauhasen vajaatoiminta.
– Minä olisin kokemukseni perusteella valinnut toisin.
Piia sai ohjeeksi vuoroin nostaa ja vuoroin laskea lääkitystä
Piia ehti syödä tyroksiinia jonkin aikaa, ennen kuin kuukautiset palasivat. Olo kohentui vasta, kun hän tuli raskaaksi ja lääkitystä lisättiin raskauden ja imetyksen vuoksi.
– Sain nauttia neljä vuotta hyvästä olosta ja viettää kotiäitinä ihania hetkiä perheeni kanssa. Luulin, että sairauteni olisi hallinnassa.
Perhe muutti Sveitsiin, jossa Piian oireet pikkuhiljaa palasivat. Lisäksi hänelle tuli uusina oireina rytmihäiriöitä ja nivelkipuja. Vatsa oli koko ajan sekaisin.
– Kaipasin Suomeen, jossa saisin hoitaa asiani lääkärin vastaanotolla omalla kielelläni.
Kahden ja puolen vuoden jälkeen perhe palasi Suomeen ja Piia entiseen työhönsä kello- ja kulta-alalle. Piian toive lääkärin vastaanotosta ei toteutunut. Hänen vointiaan seurattiin laboratoriokontrolleilla ja hoitajapuheluilla, joissa hän sai ohjeeksi vuoroin nostaa ja vuoroin laskea reippaasti lääkitystä.
– Voin entistä huonommin. Kuihduin ripulin vuoksi muutamassa vuodessa koosta 42 kokoon 36.
Pahinta oli palelu, joka valvotti öisin.
– Nukuin kolmen peiton alla, kahdet villasukat jalassa, yöpuku, oloasu ja fleecetakki päällä, ja hytisin.
Piian laihtumista pidettiin kilpirauhasen liikatoiminnan ja liian suuren lääkeannoksen merkkinä. Vaikka laboratoriokokeiden mukaan Piialla oli vajaatoiminta, lääkitystä vähennettiin. Hänelle alkoi tulla näköhäiriöitä. Puhe ja ajatus takkuilivat, ja olo oli kuin humalassa.
– Töissä tsemppasin niin, etten kotona enää jaksanut kuin nukkua. Nukuin myös vapaapäivät, jotta selviäisin tulevasta työviikosta.
Kun väsynyt Piia pyysi hoitajalta apua, hoitaja lupasi keskustella hänen tilanteestaan lääkärin kanssa.
– Lääkärin mukaan minulla oli masennus. Lääkäri ei ollut koskaan tavannut minua.
”Kuihduin ripulin vuoksi muutamassa vuodessa koosta 42 kokoon 36.”
Tyroksiini ei imeytynyt kunnolla
Piia oli niin huonossa kunnossa, ettei ymmärtänyt ja jaksanut hakea itselleen apua. Huolestuneet läheiset ohjasivat hänet yksityislääkärille.
Tämä lääkäri aloitti hoidon Piian vatsasta. Vatsan huono kunto oli syy siihen, ettei tyroksiini imeytynyt kunnolla. Vaikka Piialla ei ollut todettu keliakiaa, gluteeniton ja laktoositon ruokavalio auttoi.
– Lähes viisi vuotta kestänyt ripuli parani neljässä viikossa.
Lääkitystä muutettiin vähitellen, pienillä annoksilla. Muutokset näkyivät voinnissa hitaasti, mutta varmasti. Vuoden kuluttua Piia huomasi, ettei häntä ensimmäistä kertaan kymmeneen vuoteen paleltanut.
– Kaikkein parasta oli, kun heräsin aivosumusta ja sain takaisin entisen minäni.
Piia oli jo Sveitsissä haaveillut alanvaihdosta, mutta uskallus puuttui. Kun työnantaja sulki toimipisteensä Piian kotikaupungissa, Piia hakeutui opiskelemaan viheralaa. Kaksi vuotta sitten hän valmistui viherrakentajaksi.
– Teen raskasta työtä kehollani ja nautin jokaisesta hikipisarasta.
”Nyt keskityn omaan ja perheen hyvinvointiin”
Piian kilpirauhasarvoja ja lääkitystä seurataan säännöllisesti. Hän osaa myös hakeutua itse tutkimuksiin. Puoliso huolehtii, että Piian lääkitystä korjataan tarvittaessa ajoissa.
– Puoliso huomaa muutoksen voinnissani monesti ennen minua. En tahdo saada asioita aikaiseksi ja muutun kiukkuiseksi.
Äidin sairastuminen on ollut koko perheelle rankkaa. Eniten Piiaa harmittaa, ettei hän jaksanut leikkiä ja osallistua lastensa arkeen kovin usein, kun he olivat pieniä.
– Nyt keskityn omaan ja perheen hyvinvointiin. Tärkeintä on, että jaksan kotona.
Lähde: Kilpirauhasliitto
И чем здоровые опасения отличаются от патологии
Страх жить свою жизнь — как перестать бояться. Никак. Потому что зачастую это не страх.