Pappi, terapeutti Miia Moisio kärsi vuosikausia masennuksesta. Sen taustalla ovat hänen mukaansa tunnelukot, joiden avaamiseen kannattaa ryhtyä pian.
Nyt on nenä seinää vasten. Tästä ei pääse eteenpäin.
Yhtenä päivänä kaikki tuntui pysähtyvän. Miia Moisio oli niin uupunut ja iloton, ettei mistään tullut enää mitään.
Sinänsä tilanteen ei pitänyt olla yllätys. Masennus oli oireilut taustalla jo lapsuudesta asti, mutta aina aiemmin Moisio oli saanut sysättyä epämääräisen ”mälsän olon” syrjään monelle tutuilla tempuilla. Hän oli mukautunut kameleontin tavoin muiden toiveisiin, hoivannut kaikkia paitsi itseään, kontrolloinut kehoaan ja ollut koulussa säntillinen kympin tyttö.
Kun esikoinen syntyi vajaat 18 vuotta sitten, Moisio yritti omaksua kaiken päälle täydellisen äidin roolin. Siitä tuli käännekohta. Psyyke ei kestänyt enää yhtään uutta vaatimusta ja vaivihkaa kroonistunut masennus äityi pahemmaksi.
Vuosien itsetutkiskelun jälkeen Moisio pääsi pitkään rinnalla roikkuneen seuralaisensa jäljille. Hän ymmärsi, että masennuksen taustalla vaikuttivat tunnelukot.
Kuin pysyvät silmälasit, jotka asetetaan nenälle jo varhain. Niin Moisio kuvaa tunnelukkoja, joiden läpi jossain määrin me kaikki totumme tulkitsemaan maailmaa ja kanssaihmisiä ja säätelemään omaa käyttäytymistämme. Valitettavasti lasit ovat kaikkea muuta kuin kirkkaat. Linssejä värittävät uskomukset.
Tunnelukot alkavat muodostua jo lapsuudessa ja nuoruudessa, kun jokin tarve tai tunne ei tule kohdatuksi. Lukkoja on yhteensä kahdeksantoista, ja ne vaihtelevat pessimistisyydestä rankaisevuuteen ja riippuvuuteen.
Moisio huomauttaa, että masennus ei ole pelkästään tunnelukkosairaus. Silti varsinkin vakavasti masentuneilla on usein vahvoja tunnelukkoja.
”Määrittelen masennuksen häpeäsairaudeksi. Sitä leimaavat usein vajavuuden, vääränlaisuuden ja riittämättömyyden tunteet.”
Tunnelukoilla on aina sama lopputulos
Yhteistä tunnelukoille on se, että ne johtavat haitallisiin toimintamalleihin. Yksi voi päätyä hoivaamaan muita oman hyvinvointinsa kustannuksella ja toinen heittäytyä ihmissuhteissa näkymättömäksi.
Monella masentuneella on Moision mukaan vaativuuden tunnelukko. Se saa odottamaan täydellisiä suorituksia paitsi itseltä myös muilta.
Masentuneille tyypillinen on myös hyväksynnän haun lukko, jolloin omanarvontunne on kiinni muiden huomiosta ja kehuista. Emotionaalisen estyneisyyden lukko taas saa välttämään tunteiden ilmaisemista ja muuta spontaania toimintaa kritiikin ja häpeän pelossa.
Neljäs tyypillinen lukko on kaltoinkohtelu. Moni masentunut ajattelee herkästi, että muut toimivat tarkoituksellisesti ikävästi itseä kohtaan.
Joskus tunnelukkojen juurisyy on ilmeinen, joskus tiedostamattomampi. Lopputulos on aina sama. Huomaamatta syntyneet uskomukset alkavat ohjata ajatuksia.
Tällaista tämä nyt vain on. Aina minut hylätään.
Masentunut ei aina reagoi kipeisiin möykkyihinsä lamaantumalla. Moisiosta on tärkeää huomioida, että masentunut voi olla kaikkea muuta kuin apaattinen mytty sängyn pohjalla.
”Eivät he ole toimettomia luusereita tai itkuisia reppanoita – itse asiassa moni ei osaa itkeä lainkaan. Moni masentunut jaksaa suorittaa itsensä uupumukseen asti.”
Ihan kuten Moisio aikanaan.
Sukupuoli tunnelukkojen taustalla
Surun nieleskelyä, tunteiden tukahduttamista, rajojen vetämisen vaikeutta.
Kuulostaako kurja lista tutulta? Se ei olisi ihme, sillä tunnelukot ovat osittain kulttuurisesti sukupuolittuneita. Monessa suvussa naiset kantavat samaa taakkaa ketjussa yksi toisensa jälkeen.
”Uhrautuminen ja alistuminen ovat ylisukupolvisia ilmiöitä”, Moisio taustoittaa.
”Erityisesti naiset ovat liiankin hanakoita ottamaan vastuuta toisten tunteista ja tarpeista ja kannattelemaan muita. Siinä rytäkässä unohtaa helposti itsensä, kerää sisäänsä kiukkua ja vihaa ja pahimmillaan uhriutuu ja syyllistää lähipiiriään.”
Kiltin ja mukavan roolin ylläpitäminen ja muista huolehtiminen peittävät alleen sen, mitä moni nainen oikeasti kaipaisi: syliä, halia ja huomiota. Sen ääneen kertominen vain tuntuu usein melkein mahdottomalta.
”Me suomalaiset naiset olemme siinä mielessä aika surullisia tapauksia”, Moisio harmittelee.
Hänen mukaansa naisilla on tapana olla erityisen vaativia itseään kohtaan silloinkin, kun kuormitus on jo ennalta kova. Töitä riittää, velvollisuuksia on vapaa-ajallakin ja huollettavana omien lasten lisäksi mahdollisesti vanhenevia vanhempiakin.
”Sisäinen puhe on realiteeteista huolimatta sättivää. Moni ei ota tunteitaan ja tarpeitaan todesta tai tunnista niitä lainkaan.”
Yksinjääneet lapset
Moni on seurannut lapsesta saakka vierestä äitiä, joka on hoitanut hammasta purren lapsia, puunannut kodin nurkkia ja alistunut parisuhteessa vaikka mihin.
Nämä äidit eivät ole raataneet varsinaista iloa kuplien, mutta puurtaneet silti menemään. Sellaisessa, ei kovin tavattomassa suomalaiskodissa, on mahdoton sisäistää omien tarpeiden arvo, Moisio sanoo.
”Liian monella on kokemus siitä, että känninen isä tekee tai sanoo jotain ilkeää tai itsekästä äidille, joka vain valahtaa ilmeettömäksi. Hetken kuluttua äiti on imuroimassa raivokkaasti. Kukaan ei puhu konflikteja auki tai sanoita lapselle tilannetta.”
Vaikka ei jakaisi juuri tällaista kokemusta, melkein jokainen on jäänyt lapsena joskus tunteineen yksin. Tällaiset yksin jäämisen kokemukset ovat Moision mielestä suomalaisten varhaisissa kokemuksissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Täydellisiä vanhempia tai särötöntä lapsuutta ei ole olemassakaan.
Tunnelukoista vapauteen
Kuulostaa, no, masentavalta! Ovatko tunnelukot ikuisia vai voiko ne jotenkin ronklata auki?
Huojentavaa kyllä, tunnelukkojen ei tarvitse antaa määritellä koko loppuelämää. Omien lukkojen tiedostaminen on hyvä alku, mutta vinkkelin muutokseen tarvitaan myös voimia ja joskus ammattilaisen tukea.
”Tunnelukkojen syyt ovat usein niin syvällä, että niiden työstäminen ei ole helppoa”, Moisio myöntää.
”Siksi monella on tapana kertoa, että tällainen minä nyt vain olen ja tällaista tämä nyt vain on. Se ei ole totuus, vaan muutos on mahdollista. Sen uskominen vaatii toisinaan oikean hetken ja työvälineet.”
Vaikka tunnelukot syntyvät jo varhain, Moision mielestä on tärkeää, ettei omaan pahaan oloon niinkään etsi syyllisiä vaan pyrkii pikkuhiljaa ottamaan vastuun itsestään.
”Monen rajat eivät falskaa siksi, että muut aktiivisesti rikkoisivat niitä. Sen sijaan ylitämme rajojamme ihan itse. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen putoaa tyypillisesti kalenterista ensimmäisenä.”
Avun hakemisen ketjureaktio
Moisio seisoi yhtenä aamuna peilin edessä. Ytimekkäät lauseet soivat päässä kuin taikaiskusta: Tämä on minun käsissäni. Tämä on minun vastuullani. Kukaan ei tule ottamaan olotilaani pois.
Moisio ei vieläkään tiedä, miksi niin tapahtui juuri sinä tavallisena arkipäivänä, mutta hän päätti kuunnella itseään.
Tuen hakeminen aloitti positiivisen ketjureaktion.
”En ole kärsinyt masennuksesta enää vuosiin, mutta olen tehnyt itseni kanssa niin paljon hommia, että se on käynyt miltei päivätyöstä. Masennus ei ole oma valinta eikä parane vain ottamalla itseään niskasta kiinni, mutta sen parissa voi työskennellä.”
Avoimuus, uteliaisuus ja kärsivällisyys ovat Moision mukaan avaimet masennuksesta toipumiseen. Siihen voi johtaa monta polkua: psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ja henkis-hengellinen. Moisio ajattelee, että mitä useampi apukeino on käytössä, sitä todennäköisemmin toipuu.
Lääkäreitä kritisoidaan usein hövelistä mielialalääkkeiden määräämisestä, mutta Moisiosta se on ymmärrettävää. Lääkäri operoi lääketieteen kentällä, eivätkä muut hoitomuodot ole hänen alaansa.
Jos sen sijaan kaipaa kuuntelijaa, kosketusta tai toisenlaista hoivaa, niitä täytyy yleensä hakea muualta kuin lääkäristä. Tämäkin vaatii itsensä kuuntelua. Jos siinä onnistuu, voi täydentävän hoidon rooli olla hyvinkin olennainen.
Yhdestä asiasta Moisio on varma. Hänen mielestään ei kannata odotella, että masennus menisi itsestään ohi.
”Vaikka masennus olisi vain lievää, se on silti epätasapainotila, joka yrittää kertoa jotain. Omaa elämää on uskallettava katsottava raatorehellisesti silmiin, jotta voi korjata niitä asioita, jotka vievät itseä epätasapainon tilaan.”
Moision tukena hänen omassa toipumisprosessissaan on toiminut valaiseva kirjallisuus. Yksi hänen suosikkiteoksistaan on Eckhart Tollen klassikko Läsnäolon voima ja sen lempeät mutta tehokkaat harjoitukset.
”Läsnäolon voima palautti yhteyden kehoni ja mieleni välillä. Masentuneelle on ihmeellistä kuulla ja tajuta, että hänessä on voimaa silloinkin, kun siltä ei tunnu.”
Lopulta Moisio tajusi, miten paljon energiaa hän oli kuluttanut murehtimiseen.
”Elin aina menneessä ja tulevassa mutta en koskaan nykyhetkessä. Vain tässä hetkessä kaikki on hyvin.”
Miia Moisio, 49, on Ylöjärvellä asuva tunnelukko-terapeutti, pappi ja tietokirjailija, jonka uusin teos Masennus ja tunnelukot (Otava) on ilmestynyt syksyllä 2022. Perheeseen kuuluu kaksi teinipoikaa ja kaksi kissaa.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 14/2022.
https://www.eeva.fi/
https://www.eeva.fi/
У меня нет цели. Чего я хочу, не знаю. Уже два месяца лежу дома, ничего не делаю, из-за этого болит голова. У меня есть подруги, но они меня утомляют, не хочу с ними общаться. Нет парня и не было никогда. Я всех отталкиваю — так говорит моя подруга. У меня очень много мыслей, и это меня пугает. Из-за них часто бывает бессонница. С чего начать?
Зачастую люди не приходят к нам со словами: «У меня травма!». Изредка бывает, что наш собеседник уже побывал у другого специалиста и хочет свериться или получить другое отношение к случившемуся. Тогда может возникнуть это слово в описании запроса.
Разрывы смысла