Tanja Styf, 46, oli huonossa kunnossa, kun äiti sai patistettua hänet kuntosalille. Liikunnan aloittaminen kohotti kuntoa niin, että lopulta Tanja saattoi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa nelijalkaisesta lenkkikaverista.
”Vuosi 2002 oli muutosten vuosi. Olin mennyt naimisiin Mikan kanssa ja päässyt sairaanhoitajana unelmieni työpaikkaan. Kaikki oli paremmin kuin hyvin, kunnes vuosien varrella käsittelemättä jääneet asiat alkoivat vaivata ja sairastuin vaikeaan masennukseen.
En jaksanut pitää itsestäni huolta. Makasin joko sohvalla tai sängyssä ja liikuin vain vessaan ja jääkaapille. Paino nousi, ja minulla puhkesi kakkostyypin diabetes, mutta en välittänyt.
Tutut käskivät minua ottamaan itseäni niskasta kiinni ja lähtemään lenkille. Arvatkaa vain, lähdinkö. Hyvä, jos jaksoin käydä töissä, enkä lopulta jaksanut sitäkään. Neljä vuotta sitten jäin pitkälle sairauslomalle ja lopulta vuonna 2021 työkyvyttömyyseläkkeelle.”
Liikunnan aloittaminen onnistui – ”Ymmärsin, että äiti oli oikeassa”
”Ilman perhettäni makaisin vieläkin sohvalla – tai huomattavasti syvemmällä. Kolme vuotta sitten äitini totesi, että jos jatkan nykyisiä elintapojani, en elä vanhaksi. Eikä äidin huoli jäänyt vain sanoihin. Hän oli ilmoittanut minut kuntosalille ja maksanut osallistumismaksun. Olin hirvittävän huonossa kunnossa, mutta ymmärryksessäni ei ollut mitään vikaa. Ymmärsin, että äiti oli oikeassa.
Lähdin liikkeelle pienestä. Lupasin äidille, että käyn kerran viikossa kuntosalilla. Jonkin ajan kuluttua kysyin äidiltä, voisimmeko alkaa tsempata toisiamme ja käydä yhdessä treenaamassa. Äiti kävi salilla senioriryhmässä, mutta minulle laiteharjoittelu oli vielä uutta ja kaipasin kaveria. En kauheasti tykännyt salitreenistä, mutta siitä tuleva hyvä olo palkitsi. Pian jaksoin innostua muustakin liikkumisesta: aloitin äidin kanssa vesijumpan ja anopin kanssa joogan.
Kun koronapandemia sulki liikuntapaikat, liikkumiseni uhkasi jäädä. Mika vaihtoi yötyöstä päivätyöhön ja alkoi viedä minua lenkeille lähimetsään. Jonkin ajan kuluttua hän kysyi, huomasinko saman kuin hän: en enää pysähtynyt mäkeen puuskuttamaan kuten ennen.
Kun kuntoni parani, olin valmis toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani, ja hankin meille perhoskoiran. Nyt Eetu ulkoiluttaa minua kolme kertaa päivässä. Eetu on pieni, mutta se jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä. En välttämättä lenkkeilisi lainkaan, ellei minulla olisi kaveria.”
”Haluan olla 80-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin äitini”
”Kaksi vuotta sitten lääkäri ehdotti minulle semaglutidilääkitystä, sillä verensokerini alkoi olla huomattavan korkea. Lääke lisää insuliinin eritystä haimasta, mikä laskee glukoosipitoisuutta mutta myös vähentää ruokahalua. Söin aiemmin yhtä suuria annoksia kuin mieheni ja heti aterian jälkeen kaivoin kaapista jälkiruokaa. Minulla oli tuolloin jatkuva nälkä ja olin 20 kiloa painavampi kuin nyt.
Minulla on tavoite. Haluan olla 80-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin äitini. Olen edelleen ylipainoinen mutta silti tyytyväinen itseeni. Punnitsen itseni joka viikko. Päiväni ei ole pilalla, vaikka lukema olisi sama kuin edellisellä viikolla tai vähän korkeampikin. Minulla on hyvä olla, ja jaksan tehdä asioita ihan eri lailla, ja se riittää.”
https://anna.fi/
Vain 20 minuuttia liikuntaa päivittäin voi helpottaa kroonisen masennuksen oireita, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta.
