Позвонить - 358 - 40 - 5689681

Home » ДА!-группа » Raju henkinen kuormitus voi ajaa jopa sairaalahoitoon.

Raju henkinen kuormitus voi ajaa jopa sairaalahoitoon.

Äkillinen tavallisuudesta poikkeava tilanne altistaa ihmisen stressireaktiolle eli ”hermoromahdukselle”. Asiantuntija selittää, mistä siinä on kyse.

Kun ihminen saa hermoromahduksen, mitä oikeastaan tapahtuu?

Kova henkinen kuormitus voi ajaa rajuimmillaan jopa sairaalahoitoon. Tähän moni havahtui, kun julkisuudessa kerrottiin, että kansanedustaja Hussein al-Taee (sd) joutui kovan julkisuusmyllyn päätteeksi sairaalaan. Hänen muun muassa juutalaisia ja homoja parjanneita kirjoituksiaan käsiteltiin mediassa useita päiviä.

”Viime viikot ovat olleet erittäin kovia Hussein al-Taeelle. - - Kyse on inhimillisestä henkisten voimavarojen riittävyydestä”, Sdp:n eduskuntaryhmän johtaja Antti Lindtman sanoi.

Henkisen kuormituksen vuoksi sairaalaan voi joutua oikeastaan kuka tahansa. On mahdotonta ennustaa, millainen kuormitus esimerkiksi itselle on liikaa.

HS kysyi asiantuntijalta, mitä äärimmäisen henkisen kuormituksen hetkellä tapahtuu. Psykiatrian dosentti, Husin akuutti- ja konsultaatiopsykiatrian ylilääkäri Pekka Jylhä ei ota kantaa al-Taeen tapaukseen, vaan kommentoi vastaavia tilanteita yleisellä tasolla. Myöskään HS ei ota kantaa al-Taeen hyvinvointiin, vaan juttu käsittelee henkisten voimavarojen rajallisuutta yleisesti.

Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa mielenterveyden tasapaino, jossa on sopeutunut eräänlaiseen elämäntapahtumien optimitilaan.

”Pieniä vastoinkäymisiä tulee aina ja niitä siedetään: voi tulla esimerkiksi riita puolison tai naapurin kanssa. Ne eivät rajusti heilauta henkistä tasapainoa”, Jylhä sanoo.

Äkillinen tavallisuudesta poikkeava tilanne altistaa kuitenkin stressireaktiolle eli ”hermoromahdukselle”. Tuon hieman kansankielisen ilmauksen sisälle mahtuu monenlaisia diagnooseja, kuten sopeutumishäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja akuutti stressireaktio. Niitä yhdistää äkillinen toimintakyvyn lamaantuminen tai heikentyminen.

”Voi olla ahdistuneisuusoireita, sekoamisen pelkoa, lamaantumista. Joko jähmettyy eli ei pysty tekemään mitään tai alkaa taistella vastaan ja vetäytyy kuoreensa”, Jylhä luonnehtii.

Psyykkiseen ahdistukseen saattaa liittyä myös fyysisiä oireita. Ne johtuvat autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston ylivireystilasta.

Ylivireystila saa elimet toimimaan tavallista nopeammin, vaikka niissä ei ole mitään vikaa. Seurauksena voi olla esimerkiksi sydämen tykytystä, vatsaoireita, unettomuutta tai toiminnallisia häiriöitä eri elimiin. Jopa rytmihäiriöt ovat mahdollisia.

Ihmisillä voi olla erilaisia kipupisteitä, jotka ovat erityisen herkkiä.

Jos kyseessä on taustaltaan perusterve ihminen, ensin varmistetaan, ettei mitään elimellistä vikaa löydy. Sitten tilannetta aletaan purkaa fyysisistä oireista huolimatta henkisen puolen kautta, Jylhä kertoo.

Avainasemassa on keskustelu.

”Aletaan käydä tapahtunutta läpi. Ihmiselle annetaan aikaa puhua tilanteesta, samoja asioita voidaan käydä läpi monta kertaa. Vähitellen tapahtumat jäsentyvät henkilön mielessä ja se, mitä tapahtumat tarkoittavat omassa elämässä”, Jylhä sanoo.

Kriisin käsittely etenee tyypillisesti samaa rataa: on sokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleensuuntautumisvaihe. Näistä viimeisin kestää pitkään, jopa kuukausia. Akuutti vaihe sen sijaan menee tyypillisesti muutamassa päivässä.

Akuutissa stressireaktiossa järkytys on niin paha, että huomiokyky ja tietoisuus voivat kaventua, eikä ihminen välttämättä hahmota missä hän on.

Ihmisillä voi olla erilaisia kipupisteitä, jotka ovat erityisen herkkiä. Ne riippuvat taustasta ja persoonallisuudesta.

”Jos näihin haavoittuvuuksiin kohdistuu elämänmuutos, se saattaa käynnistää tavallista voimakkaamman reaktion”, Jylhä sanoo. ”Siihen riittää yksittäinenkin tapahtuma, joka menee voimakkaasti ihon alle.”

Jos siis on ollut lapsena vaikkapa kolarissa, läheisen auto-onnettomuus voi laukaista vuosia myöhemmin poikkeuksellisen kovan kriisin.

Akuutit stressireaktiot aiheutuvat yleensä hyvin poikkeuksellisista ulkoisista tekijöistä kuten luonnonkatastrofista, oman kodin palamisesta tai useista kuolemantapauksista lähipiirissä. Tuolloin järkytys on niin paha, että huomiokyky ja tietoisuus voivat kaventua, eikä ihminen välttämättä hahmota missä hän on.

Työpaine ja avioero eivät yleensä aiheuta yhtä voimakkaita oireita.

”Ihmiset toki reagoivat eri tavalla, mutta pelkkä avioero tai työuupumus harvoin johtaa sairaalahoitoon. Toki jos samalla kertaa kasaantuu monia asioita, tilanne on eri”, Jylhä sanoo.

”Pitkät sairauslomat harvoin ovat hyväksi. Pitäisi palata arkeen. Arki kantaa.”

Suurin osa stressipotilaista hoidetaan työterveyshuollossa tai terveyskeskuksissa, joista monissa työskentelee niin sanottuja kriisisairaanhoitajia. Tavallisesti keskusteluapu riittää. Potilasta ohjataan pitämään kiinni normaalista elämänrytmistä: ruokailu, liikkuminen, arkiset askareet.

”Pitkät sairauslomat harvoin ovat hyväksi. Pitäisi palata arkeen. Arki kantaa”, Jylhä sanoo. Vasta jos oireet pitkittyvät, käännytään psykiatrisen hoidon puoleen.

Jos ihmisen toimintakyky kuitenkin äkillisesti täysin lamaantuu eikä hän pärjää kotona, sairaala voi olla paras vaihtoehto.

”Tällöin ihminen kokee tilanteensa niin toivottomaksi, ettei yksinkertaisesti pääse eteenpäin. Tilanteeseen voi liittyä kuolemanajatuksia ja itsetuhoisuutta”, Jylhä sanoo. Tyypillisesti muutama päivä sairaalassa riittää perusturvallisuudentunteen palauttamiseen. Tämän jälkeen voi jatkaa myös ”päiväpotilaana” eli palata aina illaksi kotiin.

On syytä muistaa, että ”pelkkä” työstressi voi aiheuttaa vakavia seurauksia.

Mistä tietää, että on syytä huoleen?

Työuupumuksen hälytysmerkkejä ovat kokonaisvaltainen väsymys, kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon heikentyminen.

On syytä muistaa, että ”pelkkä” työstressi voi aiheuttaa vakavia seurauksia. Pitkittyessään pahanlaatuinen stressi tunkeutuu aivojen hermosoluverkostoon.

”Piilotetut puolet itsestä tulevat usein stressitilanteessa esille.”

Valtaosaan elämää mullistavista kriiseistä ei kuitenkaan voi varautua.

Omia kipupisteitään voi yrittää oppia tunnistamaan, ja jos tässä onnistuu, ei hermoromahduksen riski ole niin suuri.

”Piilotetut puolet itsestä tulevat usein stressitilanteessa esille. Jos niistä on tietoinen, voi selvitä hetkellisellä epätasapainolla. Ymmärtää paremmin mitä itsessä tapahtuu, miksi reagoi näin ja voi jäsennellä tapahtunutta”, Jylhä sanoo. ”On tärkeää saada oma mieli tasapainoon.”

Omaa reaktiota ei voi koskaan täysin ennustaa, vaikka kuinka tuntisi itsensä.

”Ei pidä liikaa psykiatrisoida asioita. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, ja elimistö reagoi niihin. Sitä vastaan ei oikeastaan kannata taistella”, Jylhä sanoo.

”Ei kannata olla niin ankara itselleen. On hyvä hyväksyä oma haavoittuvuutensa.”

www.hs.fi

 

Добавить комментарий

Ваш e-mail не будет опубликован. Обязательные поля помечены *