Puoliso voi pahentaa masennusta – tai jopa aiheuttaa sen.

MASENNUS voi joskus johtua puolisosta, sanoo psykiatri Juha Lehti. Hänellä on ollut potilaita, jotka ovat olleet psyykkisesti tasapainoisia koko elämänsä.
”Sitten he löytävät itsensä huonosta ihmissuhteesta ja alkavat oireilla. Puoliso voi siis aiheuttaa massiivisen mielenterveysongelman”, Lehti sanoo.
Masennuksen saattaa aiheuttaa esimerkiksi puolison alkoholinkäyttö, syrjähypyt tai välinpitämättömyys: toista pidetään itsestään selvyytenä, eikä hänelle anneta huomiota.
Myös perfektionisti voi aiheuttaa masennuksen puolisolleen, koska vaatii niin paljon.
”Masentuvalta riistetään kokemus, että hän on hyvä ja riittävä sellaisena kuin on.”
LEHDEN mukaan on tervettä ja normaalia masentua, jos puoliso kohtelee kaltoin.
”Olisi epänormaalia, jos kestäisi huonoa parisuhdetta olkia kohautellen.”
Vaikka puoliso olisi aiheuttanut masennuksen, paras ratkaisu ei ole välttämättä ero.
”On mahdollista, että ihmiset rakastavat toisiaan, mutta eivät vain osaa olla toistensa kanssa. Toisen huomioiminen on taito, joka monen pitää opetella. Yhteiskuntamme opettaa sitä huonosti. Jos on käynyt hyvin, taidon on oppinut lapsuudessa. Monen pitää kuitenkin opetella kantapään kautta.”
PUOLISO voi Lehden mukaan paitsi aiheuttaa masennuksen myös pahentaa sitä.
”Puolison pitäisi lopettaa viimeistään puolison masennuttua kaikki tyhmä toiminta: esimerkiksi alistaminen, kiristäminen ja pettäminen.”
Alkoholia ei tulisi käyttää masentuneen seurassa.
”Päihtyneenä puoliso ei huomioi masentuneen tarpeita riittävästi. Puolison juominen johtaa helposti myös masentuneen alkoholinkäyttöön, ja se on huono asia.”
Masentunut tarvitsee jatkuvasti tietoa siitä, että hän on riittävän hyvä. Silti hän voi olla eristäytyvä eikä vastaa kysymyksiin.
Puolison pitäisi silti jaksaa kysellä kuulumisia, muistuttaa Lehti.
”Siten osoittaa masentuneelle, että tämä on tärkeä. Välttämättä sen ilmaisemiseen ei aina tarvita sanoja. Halauskin voi riittää.”
Masennus koettelee parisuhdetta, mutta puolison ei tulisi Lehden mukaan varastaa pääroolia masentuneelta.
”Hänen ei pitäisi heittäytyä uhriksi ja valitella, miten rankkaa hänellä on masentuneen läheisenä. Masentuneen puolison on vain hyväksyttävä, että hän ei saa masennuksen aikaan niin paljon huomiota: se ei ole hänen show’nsa.”
VÄHÄTTELY on masentuneelle myrkkyä. Lehden mukaan masentunutta turhauttaa kuulla lauseita kuten ’onko sinulla muka joku masennus?’ tai ’ei sinua oikeasti voi noin paljon väsyttää’.
”Myös pinnallisten neuvojen jakaminen on vähättelyä. Masentunut saattaa kertoa puolisolleen tai vaikka äidilleen pahasta olostaan. Sitten puoliso tai äiti vinkkaa nopeasti, että ota c-vitamiinia tai ajattele myönteisesti. Sitä ei kysytä, että mistä pahassa olossa on kyse.”
Tällaisesta jää masentuneelle olo, että häntä ei kuunneltu ja hänen tilaansa ei oteta vakavasti.
”Ratkaisuja yrittävät keksiä etenkin äidit ja miehet. Naispuoliset ystävät osaavat yleensä paremmin kuunnella, eivätkä yritä keksiä parantavia taikasanoja.”
Masentunut ei kaipaa taikasanoja, korostaa Lehti.
”Hän toivoo jonkun sanovan, että voit puhua minulle. Ja että voit puhua samat asiat vaikka kymmenen kertaa, jaksan kyllä kuunnella.”