– Masennusta, syömishäiriötä, vaikka mitä, kaikki ovat olleet aika pahoinvoivia. Frendini ovat Vuosaaresta, entisiä lähiöskidejä, siellä on nähnyt ihan kaikkea, Alma kertoo.
Hän ei ole säästynyt ongelmilta itsekään.
– Jokainen ihminen, mies, nainen, lapsi, voi joskus pahoin, minäkin. Minulle olisi iso juttu, että ymmärrettäisiin se, ettei ole noloa voida pahoin. Jengin pitäisi uskaltaa hakea apua.
Alman isällä todettiin MS-tauti, kun Alma ja hänen kaksossisarensa Anna olivat 4-vuotiaita. Parissa vuodessa isä joutui pyörätuoliin. Neljännelle luokalle mennessään Alma ja Anna vaihtoivat koulua. Ei mennyt kauan, kun Almaa alettiin uudessa koulussa kiusata.
– Uskon, että olin siinä vaiheessa tosi masentunut, vaikka sitä ei koskaan diagnosoitu, Alma arvelee.
– Jonkun koulusta olisi pitänyt laittaa minut puhumaan vaikka koulupsykologin kanssa, mutta kukaan ei ikinä edes miettinyt, että hei pitäiskö.
Koulukiusaaminen oli merkittävä syy siihen, että Almalle kehittyi myöhemmin paniikkihäiriö. Paniikkikohtauksia ei ole tullut pitkään aikaan, mutta livelähetykset ovat Almalle edelleen pahoja paikkoja.
”Mulla on hyvä rakkauselämä, hyviä frendejä ja hyvät vanhemmat.”
Enää hän ei pelkää sitä, mitä puhuu, vaan sitä, että lähetyksestä ei pääse minnekään, jos tulee sellainen olo, että olisi pakko lähteä. Isoilla lavoilla ja levy-yhtiön tapaamisissa Alma on nykyään niin kotonaan kuin niissä voi olla.
Sen sijaan hän pelkää nyt sitä, että jää joskus ihan yksin. Ja sitä, että mielenterveys alkaa järkkyä.
– Pienempänä pelkäsin enemmän fyysisiä sairauksia, nyt sitä, että mieli ei kestä – että tulen hulluksi. Että menen niin kovaa, että sairastun psykoosiin.
Almalla on takanaan vaikeitakin kokemuksia, mutta toisaalta vahva turvaverkko, joka kannattelee.
– Mulla on hyvä rakkauselämä, hyviä frendejä, hyvät vanhemmat, vähän rahaa ja olen vain yksinkertaisesti tyytyväinen siihen, mitä olen saavuttanut, Alma sanoo.
– Olen onnekas siinä, että minut hyväksytään tällaisena kuin olen.
https://www.menaiset.fi