”Muistelemme vielä kauan hitaasti mutta varmasti loppuaan kohti raahustavaa vuotta 2020. Koronavirustauti on ravistellut usean terveyttä ja moni on menettänyt sille läheisiään, mutta suurelle osalle viruksen väistäneistä isoin riesa ovat olleet rajoitustoimenpiteet epidemian hillitsemiseksi.Nyt on hyvä hetki pohtia sitä, kuinka voisimme vahvistaa henkistä kriisinkestävyyttä vuoden pimeimpänä aikana. Jaksamisesta huolehtiminen helpottaa rajoitusten noudattamista, mikä puolestaan lyhentää aikaa, jonka rajoitukset elämäämme häiritsevät. Jos nyt jaksamme venyä, voimmeko jopa uskaltaa toivoa tilanteen helpottumista jouluksi?
Eristäytyminen toisista ihmisistä, taloudellisen tilanteen vaikeutuminen ja arkea tukevien palveluiden sulkeutuminen ovat haastaneet monen mielenterveyttä ja hyvinvointia. Epävarmuus ja jatkuva varuillaan olo ovat iskeneet perusturvallisuuden tunteeseen. Jotkut ovat hakeneet turvaa jopa mitä mielikuvituksellisimmista salaliittoteorioista. Erityisen kovaa isku on kohdistunut heihin, joilla jo ennen pandemiaa oli vaikeuksia arjessa pärjäämisessä. Tutkimusten mukaan ahdistuneisuus on lisääntynyt. Onpa korona luikerrellut tiensä suomalaisten painajaisiinkin.
Mediassa on näkynyt pohdintaa, seuraako viruspandemiaa mielenterveysongelmien hyökyaalto. Vaikka nykytilanne on monella tapaa epävarma, niin uskallan väittää, että ei seuraa. Eivätkö ahdistus ja esimerkiksi painajaiset ole juurikin terveitä reaktioita, jos joutuu eroon läheisistä tai jos rahatilanne huononee merkittävästi? Eikö huomiota pitäisi kiinnittää pikemminkin heihin, jotka väittävät, ettei välillä ahdista?
Jonkinlaista hoitovelkaa poikkeusolojen seurauksena varmasti syntyy, mutta pandemian aiheuttaman kollektiivisen epävarmuuden ja yksinäisyyden toimivimmat hoitokeinot eivät takuulla ole terapian tai lääkityksen käytön lisääminen. Mielestäni on tärkeää, että yhteistä kriisiä ei tarpeettomasti medikalisoida.
Ahdistus ja ärtymys ovat normaaleja tunteita tässä tilanteessa, mutta mikä helpottaa vaikean olon kanssa? Hyvinvointia rakentavat edelleen samat, jo kevään lehtijutuissa ja MIELI ry:n verkkosivuilla esitellyt arkiset keinot: säännöllinen vuorokausirytmi, liikunnan harrastaminen, yhteydenpito läheisten kanssa, rentoutusharjoitukset ja tarvittaessa avun pyytäminen. Kaamosaikana listaan voi lisätä kirkasvalolamput ja ulkoilun päivänvalon aikaan. Tutkimuksissa on havaittu ihmisten ammentaneen poikkeusoloissa voimaa muun muassa luonnosta, taiteen tekemisestä ja hengellisyydestä. Voisitko sinäkin sisällyttää näistä joitain arkeesi?
On ymmärrettävää, että yhdeksättä poikkeusolokuukautta kohti käytäessä turnausväsymys verottaa sinnikkyyttä, mutta virus ei kuule vaikerrustamme. Pelkkä tahdonvoima ei riitä, joten hyvinvointia tukevat asiat kannattaa ottaa osaksi arjen rutiineja. Näin ei tarvitse joka kerta tehdä erillistä päätöstä esimerkiksi aamukävelylle lähtemisestä.
Tulevaa rajoitusaikaa voi myös pilkkoa mielessään pieniin paloihin. Maratonjuoksussa auttaa keskittyminen seuraavaan mutkan, kukkulaan tai katuvalopylvääseen sen sijaan, että tuskailisi liian kaukana häämöttävää maalia. Ensimmäiseksi välietapiksi voi ottaa vaikkapa 21.12. talvipäiväntasauksen, jolloin valo alkaa lisääntyä. Joulunkin voi ottaa välietapiksi.
Vuoden pimeimmän ajan ponnistusta helpottamaan MIELI ry julkaisee korona-ajan vuodenvaihteen voimavarakalenterin. Joka päivä joulukuun ensimmäisestä päivästä uuteen vuoteen julkaisemme vinkkejä omasta ja läheisten hyvinvoinnista huolehtimiseen aihetunnisteella #voimavarakalenteri. Vinkit kannattaa ottaa talteen myöhempää käyttöä varten, mikäli tulee erikseen tarvetta huolehtia mielen hyvinvoinnista. Tule mukaan ja jaa omat kokemuksesi, vinkkisi tai kuvasi muillekin!”
Voimia meille kaikille toivottaen,
Juho Mertanen, asiantuntijapsykologi, MIELI ry
mieli.fi
