Kun sairaus tulee perheeseen, jokainen joutuu käymään kriisin läpi omalla kohdallaan, sanoo psykologi, erityistason paripsykoterapeutti Suvi Laru Parisuhdekeskus Katajasta.
Hän kertoo, miten olla läheisen tukena niin, että arki ja vuorovaikutus jatkuvat sairastumisesta huolimatta.
Mitä voin tehdä, kun kumppanin mieli oireilee?
Puhukaa keskenänne. Kerro kumppanillesi ajatuksistasi ja havainnoistasi. Kerro myös, että seisot hänen rinnallaan ja haluat tukea häntä vaikeassa tilanteessa.
On tärkeää ymmärtää, että kumppanin mahdollinen sairastuminen vaikuttaa kaikkiin hänen läheisiinsä ja aiheuttaa kriisin myös suhteen toiselle osapuolelle. Moni läheinen voi kokea syyllisyyttä omista tunteistaan. On kuitenkin normaalia, että myös läheinen reagoi – se kuuluu asiaan.
Miten voin saada kumppanini hakemaan apua?
Pystyttekö puhumaan tilanteesta keskenänne? On valitettavasti hyvin yleistä, että ihminen ei kykene puhumaan huonosta olostaan. Sairastunut ehkä ajattelee asian koskevan vain häntä. Sairastuminen vaikuttaa kuitenkin kaikkien läheisten vuorovaikutukseen ja arkeen.
Voit yrittää saada kumppanin näkemään yhteinen etu ja perheen näkökulma. Kerro hänelle, että avun saaminen hyödyttäisi koko perhettä.
Jos kumppani ei pysty puhumaan asiasta tai hakemaan apua, anna hänelle malli avoimesta puhumisesta ja avun hakemisesta. Voit esimerkiksi kertoa siitä, että sinullakin on elämässä uusi tilanne, jota haluat käsitellä sekä yhdessä että jonkun ulkopuolisen kanssa. Sano kumppanille suoraan, että toivot hänen saavan apua, sillä hän aidosti tarvitsee sitä.
Miksi suhtaudumme niin eri tavalla sairastumiseen?
Kriisiin reagoimiseen kuuluu eri vaiheita. Tilanteen tekee parisuhteelle haastavaksi se, että kriisi etenee usein eri ihmisillä eri aikaan. Toinen voi olla vielä kriisin alkuvaiheissa, kun toinen jo kykenee käsittelemään tilannetta jäsennellymmin. Siksi on tärkeää sanoa ääneen, että reagoimme jokainen omalla tavallamme ja olemme kaikki erilaisia. Emme voi olettaa tietynlaista reaktiota toisiltamme sen mukaan, miten itse reagoimme.
Miten puhua sairastumisesta lasten kanssa?
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä konkreettisemmin asioita kannattaa sanoittaa. Voi esimerkiksi kertoa, että isä, äiti tai kumppani on vähän väsynyt ja saattaa olla siksi kiukkuinen.
Jos puhuminen lasten kanssa tuntuu vaikealta, ammattilaiset voivat auttaa. Apua kannattaa hakea koko perheelle esimerkiksi perheneuvolasta.
Myös päiväkodin, koulun ja harrastusten kautta läheisille aikuisille voi kumppanin luvalla ja halutessaan kertoa, mitä perheeseen kuuluu. Silloin he osaavat tarvittaessa olla lapsen tukena, mikäli tämä reagoi perheen tilanteeseen.
Miten itsestään voi pitää huolta?
Sairastuneen kumppanin kannattaa tehdä itselleen selväksi, mikä oma rooli on: vaikka toinen sairastuu, olemme toisillemme vain kumppaneita.
Kumppanina voit olla tukena miettimässä eri hoitomuotoja sairastuneen ja ammattilaisten kanssa ja mennä mukaan esimerkiksi lääkärikäynneille. Voit ymmärtää, että toisella on vaikeaa ja että sairaus haastaa arkea. On myös hyvä pitää mielessä, ettei sairastuneelta tarvitse ottaa vastaan ja hyväksyä kaikkea – esimerkiksi sitä, että omaan niskaan kaadetaan pahaa oloa.
Sairastuneella pitää olla omat hoitotahot sekä omia verkostoja ja mahdollisia vertaisia, joiden kanssa jakaa hankalimpia tunteita ja ajatuksia. Myös itsellä pitää olla omat ihmiset, mahdolliset vertaiset ja ammattilaiset, joille voi kertoa vaikeimmista tunteistaan.
Terveellä kumppanilla on korkea riski sairastua myös itse esimerkiksi masennukseen tai ahdistukseen. Siksi on todella tärkeää jaksaa aktiivisesti hakea itselleen tukea. Jos siitä tuntee syyllisyyttä, voi ajatella, että parisuhde ja perhe ovat sen arvoisia.
Jatkuuko arki sairastumisesta huolimatta?
Vaikeinta on hyväksyä se, että sairaus on totta. Se on osa tarinaanne ja elämäänne, ja elämänne on muuttunut. Kun jossain vaiheessa asian hyväksyy, sairaus saa oikeat mittasuhteensa: Se on yksi osa elämää muttei koko elämä. Se ei estä elämästä kokonaisvaltaisesti.
Erityisesti lapsille arjen jatkuminen on tärkeää. Vaikka kotona on sairautta, koulunkäynnin, opiskelujen ja työarjen pitäisi jatkua.
Kumppani ei ole vain sairautensa, vaan hän on yhä sama ihminen kuin ennenkin. Hänen on annettava elää myös normaalielämää. Hän on vastuussa lapsista ja hänen kuuluu osallistua heitä koskeviin päätöksiin vaikkei ehkä pystyisikään olemaan arjessa niin paljon läsnä kuin ennen.
Miten ylläpitää yhteyttä kumppanin kanssa?
On tärkeää, että keskinäinen yhteys säilyy ja toista huomioi myös kumppanina. Toiselle voi kertoa, että kaipaa läheisyyttä tai kosketusta. Vaikka elämäntilanne on muuttunut, kummankin pitäisi pystyä olemaan suhteessa vilpittömästi omana itsenään.
Kumppania ei voi alkaa suojella omilta tunteilta tai ajatuksilta. Vaikka olisit hänestä huolissasi, älä jätä häntä ulkopuolelle omasta maailmastasi.
Parisuhde on kahden tasavertaisen aikuisen välinen suhde. Se ei voi toimia, jos toinen vain kannattelee toista. Se, ettet suostu hoitajan, kantajan tai 24/7 kuuntelevan korvan rooliin, ei ole laiminlyöntiä, vaan suhteen tulevaisuuteen panostamista. Parisuhteeseen liittyviin pulmiin voi hakea myös ammattiapua.
Millaisia asioita voi edelleen tehdä yhdessä?
Jos kummankaan ei tee mieli lähteä leffaan tai ulos syömään, voi vaikka keittää toiselle iltateen ja istua vierelle. Kertoa, että kaipaa toista ja jakaa omiakin asioita.
Se voi avata kumppanin silmät huomaamaan, että häntä tarvitaan yhä eikä hän voikaan käpertyä vain omaan oloonsa. Myös fyysisyyttä kannattaa yrittää pitää yllä mahdollisuuksien mukaan.
Kumpikin tarvitsee myös omia hengähdyksen hetkiä. Keskustelkaa siitä, millaisia irtiottoja kaipaatte.
Jos kaipaat esimerkiksi kumppaniasi enemmän sosiaalisia kontakteja, älä epäröi lähteä yksin juhliin. Tee hänelle selväksi, ettei kyse ole hylkäämisestä vaan siitä, että sinulla on tarve tavata muitakin ihmisiä voidaksesi hyvin.