Kesken tavallisen arjen Mimmi Lehtosen mieleen voi tulla ajatus: hirtä itsesi. Hänen päässään pyörii usein ajatuksia, jotka inhottavat häntä.
– Ne liittyvät minun tai läheisteni kuolemaan. Ajatuksissa minä aiheutan kuoleman.
Lehtonen ei ole väkivaltainen, psykoottinen tai itsetuhoinen. Hän sairastaa pakko-oireista häiriötä, jonka yhtenä oireena ovat mieleen putkahtavat kamaluudet.
Nykyään Lehtonen tietää, että ne ovat pelkkiä sairauden tuottamia ajatuksia. Hän ei voisi koskaan satuttaa itseään tai läheisiään. Lehtonen pärjää oireidensa kanssa hyvin, ja siitä hän kiittää etenkin nettiterapiaa.
Itsenäiseen työskentelyyn perustuvat nettiterapiat on todettu tutkimuksissa yhtä tehokkaiksi kuin kasvokkainen terapia. Niihin pääsee heti sen sijaan, että jonottaisi kuukausia psykoterapeutille. Ne kestävät muutaman kuukauden useiden vuosien sijaan.
Kuka vain pääsee nettiterapiaan lääkärin lähetteellä, eikä hoito maksa mitään.
Terapiassa veitset ja puukot nostettiin pöydälle
Lehtosen häiriö puhkesi kolme vuotta sitten. Pahimmillaan hän kuuli ääniä, joutui osastohoitoon ja oli varma, ettei koskaan enää eläisi normaalia elämää.
Nyt arki on taas ihan tavallista. Lehtonen on palannut töihin ja voi hyvin.
Lehtoselle on jäänyt mieleen nettiterapiasta erityisesti yksi asia: veitset. Videolla hän kertoo, miksi.
HUS järjestää nettiterapioita kenelle tahansa Suomessa. Lehtonen asuu Laukaassa, ja lähetteen kirjoitti oman kunnan lääkäri.
Nettiterapiassa terapeuttia ei tavata edes etänä, vaan hänen kanssaan vaihdetaan viestejä. Pääasiassa asioita pohdiskellaan itsenäisesti.
Työskentely muistutti Lehtosen mielestä koulunkäyntiä. Hän teki tehtäviä, joiden välissä hän viestitteli terapeutin kanssa. Kouluun verrattuna tehtävät olivat lyhyitä, eikä aikatauluja ollut.
Terapian aikana Lehtonen tuli vähitellen tietoiseksi siitä, millainen sairaus pakko-oireinen häiriö on ja millaiset asiat juuri hänen elämässään vaikuttavat siihen.
– Jouduin oikeasti oman pääni sisällä pohtimaan asioita. Opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Lehtosen kokemus nettiterapian toimivuudesta ei ole ainoa laatuaan. Kansainvälisissä tutkimuksissa nettiterapian on todettu olevan esimerkiksi lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa yhtä tehokasta kuin kasvokkainen terapia.
HUSin oirekartoituksissa 70 prosenttia nettiterapian läpikäyneistä koki, että ahdistus lieventyi. 91 prosenttia sai apua unettomuuteen, ja yli kolmannes ei enää hoidon jälkeen kärsinyt unettomuudesta lainkaan.
Yksi nettiterapian selkeä etu on, että sen pääsee aloittamaan nopeasti. Kun Lehtosen terapia otettiin ensimmäisen kerran puheeksi vastaanotolla, kesti vain viikon, kun se jo alkoi.
HUSin psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenbergin mukaan tiedetään, että mitä nopeammin hoito alkaa, sitä parempia tulokset ovat.
– Jo kahden kuukauden viivästyminen voi aiheuttaa monenlaisia seurannaisongelmia ja kurjuutta.
Kuolema on mielessä melkein joka päivä
Lehtonen oli onnekas, koska hänen lääkärinsä tiesi HUSin nettiterapioista. Lääkäreillä on niistä heikosti tietoa: vuonna 2019 vain kolmannes oli ohjannut potilaansa nettiterapiaan.
Stenberg ei usko, että tilanne on juuri muuttunut viime vuosina. HUSin alueen ulkopuolelta tulee vain puolet lähetteistä.
– Tilanteessa olisi parantamisen varaa, Stenberg sanoo.
HUS voisi ottaa vastaan paljon enemmän potilaita kuin nyt. Viime vuonna nettiterapian kävi läpi noin 20 000 ihmistä. Sen järjestämiseen vaadittiin 35 työntekijän kokoaikainen työpanos.
Mimmi Lehtosella on edelleen pakko-oireita. Iltaisin hän saattaa tarkistaa viisi kertaa, onko herätyskello varmasti soimassa. Hänellä on pakottava tarve pitää tavarat järjestyksessä.
Kuolemaan liittyviä ajatuksia ilmestyy mieleen yhä lähes päivittäin. Ne ovat kuitenkin vain ajatuksia, eivätkä johda mihinkään.
Nyt Lehtonen osaa elää oireidensa kanssa. Hän on tajunnut, että pakko-oireinen häiriö on tavallinen sairaus, eikä sitä tarvitse peitellä.
– Puhun tästä julkisesti, koska haluan antaa kasvot sille, että sairaudesta pystyy selviytymään. Nautin elämästä suunnattoman paljon.