Olen nimittänyt masennusta monenlaiseksi sairaudeksi: puhun masennuksesta näkymättömyys- ja tunnelukkosairautena, itsestä etääntymisen sairautena ja rajattomuussairautena. Lisäksi masennus on kärsimys-, voimattomuus- ja läsnäolottomuussairaus sekä syyllisyys- ja itsevihasairaus.
Masennus on hyvin kokonaisvaltainen juttu: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkis-hengellinenkin. Ja kaikki ne puolet tulisi ottaa huomioon, kun masennusta hoidetaan. Usein ei kuitenkaan oteta vaan hyvin usein määrätään mielialalääkkeet ja lähetetään masennuksesta kärsivä kotiin selviytymään yksin. Näin ei tietenkään saisi olla. Masennuksen todellinen juurisyy pitäisi selvittää ja sitä juurta pitäisi päästä kunnolla hoitamaan, jotta juuri ei pääsisi kasvattamaan uutta ”masennuskukkaa”.
Kirjoitin esikoiskirjassani näin:
”Masennus on seurausta joko yhtäkkisestä voimakkaasta stressaavasta kokemuksesta tai pitkään jatkuneesta stressitilasta ja sen aikaansaamasta epätasapainotilasta. Ihminen reagoi stressiin lamaantumalla tai ylivirittymällä. Eläimet reagoivat ihan samalla tavalla stressitilanteissa; taistelevat tai pakenevat. Jotkut eläimet teeskentelevät hengenvaarallisessa tilanteessa kuollutta.
Ihminen voi mennä äärimmäisen uhkaavassa tilanteessa piiloon, pyrkiä muuntautumaan näkymättömäksi ja liikkumattomaksi. Ihminen tekee tämän tiedostamattomasti hengissä pysyäkseen. Masennuksessa keho ja mieli menevät usein lamaannustilaan. Se on luonnollinen ja viisas suojakeino silloin, kun stressiä on liikaa tai tilanne jossa eletään, tulkitaan uhkaavaksi. Lamaantuneen keho on usein jumissa, asentokin on kumara ja itseään suojaava.
Masennus on kuin musta peitto tai näkymättömyysviitta, jonka alle ihminen piiloutuu pakoon pahaa maailmaa. Peitto on näennäinen suoja ja turva, se on äiti ja isä, aikuinen, jonka syliin olisi pitänyt päästä silloin, kun oli paha olla. Masennus on puuttuva syli, lämmin katse ja pehmeys. Masennuksesta kärsivällä ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyminen johonkin sellaiseen olotilaan, missä kokee olevansa edes vähän turvassa.
Näkymättömänä tulee piileskeltyä masennuspeiton alla piilossa. Tekisi mieli tulla peiton alta pois, mutta kun ei uskalla. Joskus tarvitaan joku, joka houkuttelee peiton alta pois tai ainakin välillä kurkistaa peiton alle. Se joku voi olla myös omaan pimeyteen kyllästyminen tai ihminen, joka näkee ja ottaa todesta.
Totuus on se, ettei peiton alla ole turvallinen olo vaan peiton alla on turvatonta, pimeää ja yksinäistä ja todella, todella paha olla. Peiton alla piileskelevän hartain toive olisi, että tulisi joku, joka kurkistaisi peiton alle, toisi valon pimeyteen, ottaisi syliin ja sanoisi: ”Anna minun kulkea rinnallasi, autan sinua rakastamaan itseäsi, kannan, kun et itse jaksa. Olet hyvä, rakastettava ja ainutlaatuinen.”
Masennuksen eri puolilla on usein jotain tekemistä häpeän kanssa, mutta häpeää voi olla vaikea tunnistaa, koska se voi olla niin syvällä ihmisessä, ettei siihen ole helppoa päästä käsiksi.
Häpeän voi tunnistaa esimerkiksi ankarasta sisäisestä puheesta ja mahdottomista vaatimuksista itseä kohtaan, tarpeesta peittää itseä, esiintymisjännityksestä, tarpeesta muokata itseä tai vaikkapa omaa kehoa toisenlaiseksi. Häpeä saa ihmisen tuntemaan itsensä vääränlaiseksi, arvottomaksi, kelpaamattomaksi ja riittämättömäksi.
Kysymys on uskomuksesta – joku on joskus tavalla tai toisella istuttanut itseen sellaisen käsityksen, että itsessä on jotain vikaa. Ja masentaahan se, saa alistumaan ja laantumaan.
Häpeän vastalääke on rakkaus, empatia, myötätunto ja hyväksyntä itseä kohtaan. Joskus se voi olla niinkin yksinkertainen juttu, että alkaa kääntää omaa sisäistä puhetta vähän ystävällisemmäksi, opettelee tuntemaan ja hyväksymään kaikki omat tunteet ja kuuntelee omia tarpeita ja oppii pitämään niitä tärkeinä. Rajojakin on hyvä vahvistaa ja pyrkiä ympäröimään itsensä niillä ihmisillä, joille kokee olevansa rakas ja tärkeä.
Oikeasti totuus on se, että jokainen on oikeanlainen, kelpaava, riittävä ja arvokas. Häpeästä kärsivän on vain opittava tiedostamaan, että tuo koskee myös häntä itseään.
Uusin kirjani käsittelee häpeää. Tutustu kirjaan täällä:
