Masennus seuraa usein ADHD-lapsia

ADHD-tarkkaavaisuushäiriötä potevat lapset ovat suurentuneessa vaarassa sairastua masennukseen ennen aikuisikää. Myös itsetuhoajatukset ja itsemurhayritykset ovat heillä yleisempiä kuin muilla lapsilla, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Vastaavaa on havaittu aikuisilla ADHD-potilailla, mutta lapsia koskevat tulokset ovat olleet epäselvempiä.
Tutkimuksessa 4–6-vuotiaana ADHD-diagnoosin saaneiden riski sairastua masennukseen 9–18-vuotiaana havaittiin noin nelinkertaiseksi, kun heitä verrattiin terveisiin lapsiin. Itsemurhaa oli yrittänyt 18 prosenttia alle 14-vuotiaista ADHD-lapsista ja -nuorista, mutta vain alle 6 prosenttia verrokeista. Myös itsemurhasuunnitelmat olivat yleisempiä ADHD:ta potevien keskuudessa.
ADHD-lasten masennus- ja itsemurhataipumukset eivät selittyneet äidin masennuksella, joka viittaisi perinnölliseen sairastumisalttiuteen, eikä monilla muilla taustamuuttujilla kuten lasten iällä, perheen tulotasolla tai etnisellä taustalla.
Sukupuoli sen sijaan saattoi vaikuttaa riskeihin, sillä masennus- ja itsemurhayritykset olivat yleisempiä tytöillä kuin pojilla. Kaikkein suurimmassa vaarassa olivat tunne- ja käytöshäiriöiset ADHD-lapset, joiden äiti oli sairastanut masennusta, tutkijat raportoivat.
Myös ADHD:n eri alatyypit saattoivat selittää lasten taipumuksia. Ylivilkkaat lapset eivät juuri masentuneet, mutta olivat alttiita itsetuhoisuudelle, kun taas tarkkaavuus- ja keskittymisvaikeudet ennustivat masennusta. Tarkkaavuusongelmat ja ylivilkkaus yhdessä ennustivat kumpaakin.

Tutkijat toivovat, että heidän havaintonsa auttavat tunnistamaan suurimmassa masennuksen ja itsetuhoisuuden vaarassa olevat ADHD-lapset ja mahdollisesti ehkäisemään ongelmien kehittymistä.
Tutkimus julkaistiin Archives of General Psychiatry -lehdessä.
ADHD eli tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö todetaan arviolta viidellä lapsella sadasta, joten jokaisella koululuokalla on keskimäärin yksi tällainen lapsi. Tarkkaavuushäiriö ilman ylivilkkautta on huomattavasti harvinaisempi.
Lähde: Archives of General Psychiatry 2010
 

Добавить комментарий

Ваш адрес email не будет опубликован. Обязательные поля помечены *