Опубликовано Оставить комментарий

Moni masentunut jää yhä vaille kuntoutusta.

Työttömistä ja työkyvyttömyyseläkeläisistä noin joka viides olisi tarvinnut kuntoutusta masennuksen takia mutta oli jäänyt riittäväksi koettujen kuntoutuspalvelujen ulkopuolelle.Hoitamaton masennus merkitsee sairastuneen elämänlaadun heikkenemistä, menetettyjä työvuosia ja kustannuksia yhteiskunnalle. Tuore tutkimus paljastaa puutteet kuntoutuksen järjestämisessä.

Teksti Karoliina Koskenvuo
Kuvat Markus Antero

Työttömistä ja työkyvyttömyyseläkeläisistä noin joka viides olisi tarvinnut kuntoutusta masennuksen takia mutta oli jäänyt riittäväksi koettujen kuntoutuspalvelujen ulkopuolelle.

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat yhä useammin syynä työkyvyttömyyseläkkeeseen. Nuoremmissa ikäryhmissä työkyvyttömyys­eläkettä saavien määrät ovat kasvaneet, ja alle 40-vuotiailla masennus kuuluu yleisimpiin työkyvyttömyys­eläkkeen myöntöperusteisiin. Masennus on merkittävä kansanterveysongelma, joka johtaa liian usein työ- ja toimintakyvyn pysyvään alenemiseen.

Nuoremmissa ikäryhmissä työkyvyttömyys­eläkettä saavien määrät ovat kasvaneet.

Laajoja väestöön kohdentuvia tutkimuksia masennuksen takia koetusta kuntoutustarpeesta ei ole aiemmin tehty. Eri sairauksista johtuva kuntoutustarve ja toteutuneen kuntoutuksen riittävyys eri väestöryhmissä ovat kuitenkin tärkeitä kuntoutusjärjestelmän toimivuuden mittareita.

Alle 40-vuotiailla masennus kuuluu yleisimpiin työkyvyttömyys­eläkkeen myöntöperusteisiin.

Syyskuussa 2016 asetetun kuntoutuksen uudistamiskomitean tehtävänä on pohtia kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistusta. Sen tavoitteisiin kuuluu väestön yhdenvertainen pääsy tarpeen mukaisiin kuntoutuspalveluihin. Masennukseen sairastuneen  kuntoutus tarkoittaa useimmiten psykoterapiaa.

Puutteet julkisrahoitteisen psykoterapian saatavuudessa ja masennukseen sairastuneiden oikea-aikaisessa hoitoon ja kuntoutukseen pääsyssä ovat herättäneet viime aikoina paljon keskustelua.

Työttömät ja työkyvyttömyyseläkeläiset jäävät usein ilman riittävää kuntoutusta

Suomalaista työikäistä väestöä koskevan tuoreen tutkimuksen mukaan moni masennukseen sairastunut ei saa tarvitsemaansa kuntoutusta. Tämä merkitsee menetettyjä työvuosia, toimintakyvyn ja elämänlaadun heikentymistä ja yhteiskunnan näkökulmasta työkyvyttömyys- ja työttömyysmenojen ja terveyden- ja sosiaalihuollon kustannusten lisääntymistä.

Riittävää kuntoutusta vaille jäi lähes 40 % vastaajista, joille oli seurannassa ilmaantunut Beckin depressioasteikon mukaan vähintään keskivaikeaa masentuneisuutta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuntoutusjärjestelmä ei pysty vastaamaan masennuksen vuoksi koettuun kuntoutuksen tarpeeseen. Riittävää kuntoutusta vaille jäi lähes 40 % vastaajista, joille oli seurannassa ilmaantunut Beckin depressioasteikon mukaan vähintään keskivaikeaa masentuneisuutta.

Kuntoutusta vaille olivat jääneet työstatuksen mukaan tarkasteltuna erityisesti työttömänä peruspäivärahalla ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevat. Heistä noin joka viides olisi tarvinnut kuntoutusta masennuksen takia, mutta oli jäänyt riittäväksi koettujen kuntoutuspalvelujen ulkopuolelle.

Psykoterapiaa saaneet tyytyväisempiä

Psykoterapiaa saaneet sairastuneet kokivat noin kolme kertaa todennäköisemmin kuntoutuksen olleen riittävää verrattuna niihin, jotka eivät olleet saaneet psykoterapiaa.

Myös tyytyväisyys oman alueen terveydenhuollon palveluihin oli yhteydessä riittäväksi koettuun kuntoutukseen. Oman alueensa palveluihin tyytyväisten todennäköisyys riittäväksi koettuun kuntoutukseen oli tyytymättömiin verrattuna kaksinkertainen.

Kuntoutusjärjestelmän kokonais­uudistustyössä tavoitellaan kuntoutuksesta vastaavien toimijoiden selkeämpää työnjakoa ja saumatonta ja asiakaslähtöistä toimintaa. Nämä tavoitteet edellä on hyvä lähteä kehittämään mielenterveyskuntoutusta mukaan lukien psykoterapiapalveluiden riittävä ja oikea-aikainen saatavuus väestössä.

Panostukset mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden hoitoon ja kuntoutukseen kannattavat.

Panostukset mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden hoitoon ja kuntoutukseen kannattavat. Tuoreen Maailman terveysjärjestön (WHO) johtaman kansainvälisen tutkimuksen mukaan esimerkiksi masennuksen kattavampi hoitaminen maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Tutkimuksen aineistona käytettiin laajaan satunnaisotokseen perustuvaa Health and Social Support -seurantatutkimuksen tietoja vuosilta 1998, 2003 ja 2011. Tutkimukseen osallistuneet olivat vuonna 1998 20–54-vuotiaita.
 

Yleisin kuntoutusmuoto on psykoterapia

Masennustila on oireyhtymä, jonka keskeisimmät muodot jaetaan tautiluokitus ICD-10:ssä masennustiloihin ja toistuvaan masennukseen. Masennuksen keskeiset hoitomuodot ovat lääkehoito ja psykoterapiat. Masennukseen sairastuneen työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi tarvitaan hoidon lisäksi yleensä myös lääkinnällistä, ammatillista tai sosiaalista kuntoutusta.
Yleisin masennuspotilaan kuntoutusmuoto on psykoterapia. Se kuuluu niin psykiatriseen hoitoon kuin kuntoutukseen. Mielenterveyden häiriöissä hoidon ja kuntoutuksen välinen raja on häilyvä.
Psykoterapiaa voi saada julkisen terveydenhuollon kautta, Kelan tukemana kuntoutuspsykoterapiana, yksityisiltä psykoterapeuteilta itse maksamalla tai terveydenhuollon maksusitoumuksella. Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on tukea ja parantaa kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä.
Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiaa 16–67-vuotiaille. Alle 16-vuotiaiden terapiasta vastaa julkinen terveydenhuolto. Kuntoutuspsykoterapiasta on tullut Kelan toiseksi yleisin kuntoutusmuoto. Vuonna 2015 kuntoutuspsykoterapiaa sai 27 300 henkilöä. Masennuksen perusteella työikäisiin kohdentuvaa Kelan kuntoutuspsykoterapiaa sai vuonna 2015 13 946 henkilöä.

 
Lähteet
Chisholm D, Sweeny K, Sheehan P, Rasmussen B, Smit F, Cuijpers P, Saxena S Scaling-up treatment of depression and anxiety: a global return on investment analysis. Lancet Psychiatry 2016; 3: 415–24.
HS Mielipide 23.4.2016 ”Lyhyiden psykoterapioiden saanti ja rahoitus turvattava”
HS Mielipide 23.10.2016 ”Psykoterapiahoidot tulee koordinoida paremmin, jotta useammat saisivat apua”
Järvikoski A, Härkäpää K Mielenterveyskuntoutus. Julkaisussa: Kuntoutuksen perusteet. Näkökulmia kuntoutukseen ja kuntoutustieteeseen. Helsinki: WSOY, 2011: 232–244.
Kelan tilastokatsaus 2015. Kuntoutuspsykoterapiasta Kelan toiseksi yleisin kuntoutusmuoto. 16.3.2015.
Kela 2016. Kuntoutuspsykoterapia.
Kelan tilastokatsaus 2016. Kelan työkyvyttömyyseläkkeen saajien määrä vähenee, mutta kehityksessä on eroja ikäryhmien välillä. 18.10.2016.
Kelasto 2016. Kelan kuntoutuspalvelujen saajat ja kustannukset. Helsinki: Kela, 2016. 18.10.2016.
Koskenvuo K, Mattila K, Koskenvuo M Masennuksen koettu kuntoutustarve väestössä. Health and social support (HeSSup) -tutkimuksen tuloksia. Työpapereita 104. Kelan tutkimus, 2016.
Käypä hoito 2016. Depression Käypä hoito -suositus. Julkaistu: 06.07.2016.
STM 2016. Kuntoutuksen uudistamiskomitean asettamispäätös.

Moni masentunut jää yhä vaille kuntoutusta

Опубликовано Оставить комментарий

Psykiatriseen hoitoon pääsy helpottuu pääkaupunkiseudulla – Hus satsaa videokäynteihin ja siirsi kaikki terapeuttinsa pilveen.

Uusi strategia tekee psykoterapiaan pääsystä tasa-arvoisempaa.

Jos on uupunut ja ahdistunut, ei aina jaksa poistua kotoaan edes psykoterapiaan. Jatkossa ei ehkä tarvitsekaan.
Psykiatrisia palveluita saa pian etäyhteyden välityksellä. Kunhan on saanut lähetteen psykiatriseen hoitoon, terapeuttia voi tavata videopuhelun välityksellä vaikka omasta sängystä käsin.
Etäpalvelu vaatii nettiyhteyden ja toimii selaimella tai tarvittaessa mobiilisovelluksen kautta.
Psykiatriseen hoitoon pääsy helpottuu pääkaupunkiseudulla oikeastaan kolmesta syystä.
Ensinnäkin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) on lisännyt psykoterapian ostopalveluita, koska monelle omakustanteinen terapia on liian kallista. Toiseksi helpotusta tuovat erilaiset etäkäynnit, joita tarjotaan jatkuvasti enemmän. Kolmanneksi Hus aloitti yhteistyön suomalaisen startupin Minduun kanssa, jotta itselle sopiva psykoterapeutti olisi helpompi löytää.
Uudesta strategiasta kertoo linjajohtaja Jan-Henry Stenberg Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta (HYKS). Mutta mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa?
Etähoitopalvelut jakautuvat reaaliaikaisiin videovälitteisiin palveluihin ja nettihoitoihin, kuten nettiterapiaan. Husin nettiterapioita käyttää vuosittain Stenbergin mukaan 2 500 potilasta ja niitä on käytetty jo pitkään.
Mielenterveystalo.fi-sivuston nettiterapioihin voi saada lähetteen mistä päin Suomea tahansa. Sivustolla käydään terapiaistunnoissa, joihin sisältyy videoita ja tehtäviä. HS kirjoitti nettiterapian toimintatavoista toissa vuonna.
Nyt satsataan kuitenkin eniten videovälitteisiin käynteihin. Ne vievät terveydenhuollon ammattilaisilta saman ajan kuin vastaanotto kasvotusten, mutta säästävät potilaan aikaa ja vaivaa.
”Psykiatrisen hoidon tapaamisia korvataan potilaan halutessa videokäynneillä. Tutkimusten mukaan hoitosuhteiden laatu ei erityisesti heikkene – joissain tutkimuksissa potilaat ovat olleet etänä jopa aktiivisempia kuin perinteisellä vastaanotolla”, Stenberg sanoo.
Hus itse tutkii parhaillaan kumpaakin etähoitomuotoa eli nettiterapioita ja reaaliaikaisia palveluita. Se on aloittanut Kelan kanssa etäkuntoutushankkeen. Hankkeessa lyhytaikaiseen terapiaan ohjattaville potilaille annetaan hoitoa taulutietokoneiden välityksellä.
Jatkossa Husilta saa myös hoitoa, joka alkaa ja loppuu tavanomaisesti, mutta yhteyttä pidetään myös etänä. Tulossa on myös hoitokokeiluja, jotka aloitetaan etänä ja pidetään kokonaan videopuheluilla.
”Pyrimme siihen, että viisi prosenttia käynneistä tapahtuisi etänä.”
Nuorisopsykiatrian puolella etähoitoa on kokeiltu Lohjan alueella. Ylilääkäri Laura Häkkinen oli mukana kesällä aloitetussa kokeilussa, jossa neljälle potilaalle annettiin vaihtoehdoksi vastaanotto videopuhelulla.
Vaikka etäpalveluita ei ole alun perin kehitetty erityisesti nuorille, ne sopivat Häkkisen mukaan nuorille erityisen hyvin. Lohjan pilotti meni niin hyvin, että videovastaanotto otetaan käyttöön kaikilla alueen kolmella poliklinikalla perinteisten vastaanottokäyntien tueksi.
”Etähoito on nuorille luontevaa. Osan mielestä on helpompi puhua vaikeista asioista videopuheluilla kuin kasvotusten”, Häkkinen sanoo.
Hänen näppituntumansa mukaan videomahdollisuus auttaa myös siihen nuorisopsykiatriassa yleiseen vaivaan, että nuori jättää tulematta vastaanotolle.
”Kaikille etäyhteys ei sovi, mutta tämä vaihtoehto on hyvä olla tarjolla.”
Etäpalvelut auttavat myös työntekijöitä, koska esimerkiksi hoitaja voi konsultoida lääkäriä joustavammin kotikäynneillä. Häkkinen kertoo henkilökunnan yllättyneen myönteisesti siitä, miten helppoa videovastaanoton pitäminen oli.
”Etäyhteyden avulla nuorten saama hoito parani, koska vastaanotolle pääsi joustavammin. Tästä on tulevaisuudessa paljon hyötyä”, Häkkinen sanoo.
Psykoterapeutin valinta vie Jan-Henry Stenbergin mukaan tolkuttoman paljon aikaa mielenterveyskuntoutuksessa niin nuorilla kuin aikuisillakin.
Hakija joutuu selailemaan terapeutteja eri yhdistysten sivuilta ja soittelemaan moneen paikkaan, jotta saisi tietää, kenellä on vapaita aikoja. Siksi Hus alkoi nyt tehdä yhteistyötä Minduu-yrityksen kanssa ja siirsi kaikki terapeuttinsa pilvipalveluun. Jos potilas saa terapiansa ostopalveluna, hänet ohjataan Husin omalle Minduu-sivulle.
Minduun perussivusto auttaa ihmisiä, jotka etsivät psykoterapeuttia omakustanteiseen tai Kela-tuettuun terapiaan. Psykoterapeutin hakukriteereiksi voi laittaa terapiasuuntauksen, koulutuksen, sijainnin ja vaikka sukupuolen. Sivustolla myös selitetään eri terapiasuuntausten periaatteet.
”Nyt alamme seurata myös ostettujen terapiapalveluiden laatua. Suomessa laatua ei ole aiemmin tutkittu”, Stenberg sanoo.
http://www.hs.fi

Опубликовано Оставить комментарий

Какое вещество «главнее»?

депрессияНадо заметить, что интерес к действию медиаторов проявляли не только специалисты. В свое время не только в популярной литературе, но и в далеких от медицины журналах и газетах нередко «проскакивали» статьи об этих таинственных «веществах души», с помощью которых как будто бы можно достичь полного равновесия и даже счастья.
В 70-х годах ХХ века получила развитие теория возникновения депрессии, в рамках которой серотонин рассматривался как биологически активное вещество, отвечающее за повышение настроения, обеспечивающее контроль за уровнем агрессивности, внезапно возникающими влечениями, в том числе сексуальными, регуляцию аппетита, цикла «сон-бодрствование», чувствительность к боли и склонность к самоубийству.
С тех пор было проведено множество экспериментов. Результаты многих из них были спорными, противоречили друг другу. Однако ученые все же пришли к согласию по ряду важных вопросов. Так, предполагается, что не- которое клиническое сходство явлений тревоги и депрессии действительно подразумевает одни и те же тонкие изменения в тканях головного мозга, не случайно эти расстройства часто встречаются вместе при смешанном тревожно-депрессивном расстройстве.
Тревога, по всей видимости, связана с повышенной активностью систем мозга, чувствительных к серотонину. При затяжной тревоге эти системы чрезмерно активны и постепенно «устают»: в них может снизиться уровень не только серотонина, но в дальнейшем в других системах и уровень норадреналина, что в конечном итоге приводит к развитию депрессии. К слову, ряд антидепрессантов нового поколения эффективен именно благодаря своему комплексному воздействию на содержание в синаптических щелях обоих медиаторов.
У больных с повышенным уровнем тревоги и раздражительностью окончания нервных клеток мозга, чувствительные к серотонину, функционируют на минимально допустимом уровне. В нормальных, не травмирующих психику условиях, этот недостаток практически (или почти) не проявляется. Но стоит возникнуть стрессу — и способность контролировать тревогу и агрессивность резко падает. В неблагоприятных ситуациях у людей с признаками тревожно-депрессивного состояния возникают ощущения напряженности и дискомфорта. При этом активизируется деятельность эндокринных органов, а именно системы гипоталамус-гипофиз-надпочечники, и усиливается выделение гормона стресса — кортизола.
Угнетение тканей нервной системы, чувствительных к серотонину, под действием кортизола происходит быстрее и глубже, чем у человека с нормальным, то есть высоким уровнем деятельности нервных клеток, чувствительных к серотонину. Это и объясняет потерю больным способности управлять тревогой и агрессивностью. В свою очередь, повышенная тревога и агрессивность влияют на общее настроение, усугубляя дальнейшее развитие депрессии.
Другая теория развития депрессии во главу угла ставит нарушения регуляции в системах мозга, чувствительных к норадреналину. Результаты ряда исследований позволили предположить, что развитие депрессий, особенно депрессий, проявляющихся без видимых внешних причин, стрессовых и других неблагоприятных ситуаций, тоской и апатией обусловлено снижением содержания в определенных структурах мозга так называемых катехоламинов, одним из которых является норадреналин.
Отмечено, что некоторые лекарства — антидепрессанты блокируют особые окончания нервных клеток — адренорецепторы, влияя на высвобождение норадреналина. Этого вещества становится больше, что и требуется для лечения.
Как это нередко случается в науке, конкурирующие теории в конечном итоге органично объединяются, определяя тем самым новый, более глубокий взгляд на проблему.
Так, согласно более позднему представлению, имеются два пути развития депрессии. Один из них связан с истощением норадреналина и предполагает лечение определенными антидепрессантами, ранее такими, как дезипрамин или имипрамин сегодня митразапин и дулокситин. Другой связан с дефицитом серотонина и, соответственно, ориентирует на терапию препаратами типа избирательных блокаторов обратного захвата серотонина — сертвалин, флуоксетин и др. Кроме того, допускается, что антидепрессанты оказывают терапевтическое влияние путем облегчения передачи как норадреналина, так и серотонина.
Последние исследования в области физиологии мозга показывают, что система, чувствительная к норадреналину, оказывает существенное влияние на систему, чувствительную к действию серотонина. Нервные клетки первой из них отчасти контролируют скорость высвобождения серотонина из клеток другой системы.
В механизмах развития депрессии может играть значительную роль еще одно биологически активное вещество мозга, считающееся предшественником норадреналина. Это — дофамин, принимающий участие в регуляции моторной сферы, формировании некоторых поведенческих реакций и обладающий психостимулирующим эффектом. Такой взгляд подтверждается положительными результатами применения препарата L-ДОФА, который является химическим предшественником дофамина и, в свою очередь, норадреналина.
Кроме того, замечено, что к депрессии может привести прием медикаментов, понижающих уровень дофамина. К ним относятся, в частности, препараты раувольфии (раунатин).
Снижение уровня дофамина наблюдается и при некоторых неврологических и соматических заболеваниях, сопровождающихся депрессией. В качестве примера можно привести болезнь Паркинсона.
Развитие депрессии может усугубляться также низким содержанием в мозге эндорфинов. Эти биологически активные вещества, обладающие свойствами как передатчиков нервного импульса, так и гормонов, отвечают за восприимчивость человека к болевым ощущениям. Действительно, больные депрессией хуже переносят боль из-за недостатка эндорфинов, порог восприятия боли у них снижен.
При депрессии обнаружено снижение содержания в определенных системах мозга гамма-аминомасляной кислоты. Это вещество, выделяясь в кровь, понижает уровень тревоги. Оно также принимает участие в регуляции потока нервных импульсов, блокируя высвобождение других медиаторов, в частности, дофамина и норадреналина. Вследствие этого происходит дезорганизация во взаимодействии нервных клеток, которые осуществляют обработку поступающей в мозг информации и интеграцию двигательной и регуляторной активности.
«Депрессия. Истоки и страдания»
Автор: Врач-психиатр, психотерапевт высшей категории,
профессор, д.м.н.
Клиника «Психическое здоровье»
http://www.depressia.com