«Jos haluaa torjua masennusta liikunnan avulla, kannattaa valita laji, josta itse tykkää», sanoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katriina Kukkonen-Harjula UKK-instituutista.
Tutkimusten mukaan yhtä ainoaa liikkumisen tapaa, jonka voisi väittää parhaiten ehkäisevän masennusta, ei ole. Mutta jokainen pystyy löytämään itselleen parhaan tavan kuntoilla.
Usein ongelma on siinä, ettei tiedä, miten päästä alkuun.
«Kokeile jotain, mikä tuntuu mukavalta. Silloin liikkumista tulee toistetuksi ja se saattaa jäädä pysyväksi tavaksi», Kukkonen-Harjula kehottaa.
Jos sen sijaan tulee heti hirveän kipeäksi vaikkapa hölkkäämisestä, uuden yrityksen kynnys saman lajin parissa on korkea.
Niinkin tylsäntuntuinen toiminta kuin kävely on oikein hyvää liikuntaa, Kukkonen-Harjula toteaa ja ehdottaa muita helppoja lajeja: kuntosaliharjoittelu, erilaiset jumpat, venyttely, rentoutuminen, jooga ja pilates.
Liikkumisen tavoissa riittää valinnan varaa, eikä liikkumattomuus juuri koskaan johdukaan mahdollisuuksien puutteesta.
«Yleensä esteenä ovat tavalliset syyt: Ei ole aikaa. Ei huvita. Ei ole seuraa. Liikunta on ikävää ja vastenmielistä», Kukkonen-Harjula luettelee.
Jotkut ajautuvat sohvaperunoiksi ilman mitään sen kummempia syitä. Heidän kohdallaan on tuhannen taalan kysymys, miksi pitäisi alkaa liikkua.
Masennuksen ehkäiseminen toimii pontimena sellaisella, jonka läheisillä tai jolla itsellään on kokemusta mielenterveysongelmista. Tervettä 20-vuotiasta se tuskin saa liikkeelle.
Sitä, millä tavoin liikunta torjuu masennusta, on tutkittu hyvin vähän. Lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjastossa todetaan varovasti näin: Arvellaan, että liikunta keskeyttää masennusajatuksia, kääntää huomion pois ikävistä ajatuksista, ja mikäli liikuntaa harrastetaan ryhmässä, se tuo myös sosiaalista tukea.
Saman lähteen mukaan «paljon liikkuvilla on oman kertomansa mukaan vähemmän masennusoireita, ja toisaalta vähän liikkuvat näyttävät sairastuvan useammin masennukseen kuin paljon liikkuvat».
Liikunnasta näyttää olevan hyötyä osana masennuksen hoitoa etenkin iäkkäillä.
Источник — Хельсингин Саномат
Tutkimusten mukaan yhtä ainoaa liikkumisen tapaa, jonka voisi väittää parhaiten ehkäisevän masennusta, ei ole. Mutta jokainen pystyy löytämään itselleen parhaan tavan kuntoilla.
Usein ongelma on siinä, ettei tiedä, miten päästä alkuun.
«Kokeile jotain, mikä tuntuu mukavalta. Silloin liikkumista tulee toistetuksi ja se saattaa jäädä pysyväksi tavaksi», Kukkonen-Harjula kehottaa.
Jos sen sijaan tulee heti hirveän kipeäksi vaikkapa hölkkäämisestä, uuden yrityksen kynnys saman lajin parissa on korkea.
Niinkin tylsäntuntuinen toiminta kuin kävely on oikein hyvää liikuntaa, Kukkonen-Harjula toteaa ja ehdottaa muita helppoja lajeja: kuntosaliharjoittelu, erilaiset jumpat, venyttely, rentoutuminen, jooga ja pilates.
Liikkumisen tavoissa riittää valinnan varaa, eikä liikkumattomuus juuri koskaan johdukaan mahdollisuuksien puutteesta.
«Yleensä esteenä ovat tavalliset syyt: Ei ole aikaa. Ei huvita. Ei ole seuraa. Liikunta on ikävää ja vastenmielistä», Kukkonen-Harjula luettelee.
Jotkut ajautuvat sohvaperunoiksi ilman mitään sen kummempia syitä. Heidän kohdallaan on tuhannen taalan kysymys, miksi pitäisi alkaa liikkua.
Masennuksen ehkäiseminen toimii pontimena sellaisella, jonka läheisillä tai jolla itsellään on kokemusta mielenterveysongelmista. Tervettä 20-vuotiasta se tuskin saa liikkeelle.
Sitä, millä tavoin liikunta torjuu masennusta, on tutkittu hyvin vähän. Lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjastossa todetaan varovasti näin: Arvellaan, että liikunta keskeyttää masennusajatuksia, kääntää huomion pois ikävistä ajatuksista, ja mikäli liikuntaa harrastetaan ryhmässä, se tuo myös sosiaalista tukea.
Saman lähteen mukaan «paljon liikkuvilla on oman kertomansa mukaan vähemmän masennusoireita, ja toisaalta vähän liikkuvat näyttävät sairastuvan useammin masennukseen kuin paljon liikkuvat».
Liikunnasta näyttää olevan hyötyä osana masennuksen hoitoa etenkin iäkkäillä.
Источник — Хельсингин Саномат
