Ahdistuneisuus, pelko ja huolet ovat täysin normaaleja asioita. Esimerkiksi tärkeä tapaaminen, esiintyminen tai terveyteen liittyvät ongelmat herättävät usein ahdistusta. On myös hyvä muistaa, että toiset kokevat ahdistuneisuutta herkemmin kuin toiset, eikä kaikkia ahdistuneisuutta herkemmin kokevia voi missään vaiheessa heidän elämäänsä diagnosoida ahdistuneisuushäiriöisiksi.
Toisaalta korkea ahdistuneisuuspiirteisyys voi altistaa mielenterveysongelmille, ja joskus ahdistus on niin voimakasta, että se vaikeuttaa päivittäistä toimintaa, aiheuttaa kärsimystä ja laskee elämänlaatua. Se voi johtaa myös kotiin eristäytymiseen, kun ulkomaailman ahdistavia asioita vältellään, ja pahimmillaan se voi ajaa jopa itsetuhoisuuteen.
Ahdistuneisuuden ollessa voimakasta voidaankin toisinaan puhua ahdistuneisuushäiriöistä. Erilaisia ahdistuneisuushäiriöitä on useanlaisia ja niitä voi sanoa hyvin yleisiksi: väestötason tutkimuksissa on arvioitu, että jopa joka kolmas täyttäisi jossain vaiheessa elämäänsä jonkin ahdistuneisuushäiriön diagnostiset kriteerit.
Ahdistuneisuushäiriöiden oireet
Joskus ahdistus liittyy tiettyihin tilanteisiin, kuten sosiaalisiin tilanteisiin tai julkisiin paikkoihin. Toisinaan taas ahdistuneisuus on ikään kuin yleistynyttä ja voi olla tämän vuoksi ikään kuin vaikeammin ennakoitavissa. Ohessa on esitelty muutama yleinen ahdistuneisuushäiriö.
YLEISTYNYT AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖ
Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistuneisuus ja huoli ovat nimensä mukaisesti yleistyneitä ja luonteeltaan pinttyneitä ja jatkuvia. Arviolta noin 5 %:a täyttää sen diagnostiset kriteerit jossain vaiheessa elämäänsä. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on myös voimakkaasti päällekkäinen masennusdiagnoosin kanssa, eli useilla, joilla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, on myös jonkinlainen depressiodiagnoosi.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireisiin kuuluu keskeisesti huoli, jännittyneisyys ja pelonsekaisuus sekä tiheä sydämensyke, hikoilu, vapina ja suun kuivuminen. Yleisiä oireita ovat myös muun muassa hengitysvaikeudet, huimaus, kuolemanpelko, kuumien tai kylmien aaltojen kokemukset, lihasjännitykset, ärsyyntyvyys ja nukahtamisvaikeudet huolehtimisen seurauksena. Oireiden tulee olla kestänyt vähintään kuusi kuukautta, jotta diagnoosi voidaan asettaa.
PANIIKKIHÄIRIÖ
Vastaavasti kuten yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kohdalla, myöskään paniikkihäiriö ei välttämättä liity mihinkään yksittäiseen asiaan, kuten sosiaalisiin tilanteisiin tai syömiseen, vaan paniikki voi iskeä yllättäen. Paniikkihäiriö ilmenee kohtauksina, joihin sisältyy voimakasta pelkoa tai kauhua. Niissä on mukana fyysinen elementti, joka voi ilmetä muun muassa kiihkeänä sydämensykkeenä, hengenahdistuksena ja hikoiluna, minkä lisäksi kohtauksessa oleva voi kokea esimerkiksi kuolemanpelkoa. Kohtaukset kestävät yleensä melko lyhyen aikaa ja harvoin yli 15 minuuttia.
Kohtausten pelko on paniikkihäiriössä keskeinen elementti: usein kohtauksia pelätään ja juuri kohtausten pelon vuoksi paniikkihäiriöstä kärsivä voi vältellä esimerkiksi sosiaalisia tilanteita tai ulkona liikkumista.
SOSIAALISTEN TILANTEIDEN PELKO
Sosiaalisten tilanteiden pelossa, jota joskus myös sosiaaliseksi fobiaksi kutsutaan, esiintyy voimakasta pelkoa huomion keskipisteenä olemisesta tai nöyryytyksestä. Usein sosiaalisten tilanteiden pelossa tällaisia tilanteita myös vältellään, mikä tyypillisesti pahentaa ongelmaa. Pelkoa herättäviä tilanteita voivat olla muun muassa esiintymistilanteet, juhlat, syöminen ihmisten edessä tai esimerkiksi ihmisjoukot. Tyypillistä pelkässä sosiaalisten tilanteiden pelossa on, että ahdistuneisuus rajoittuu lähinnä pelkoa herättäviin tilanteisiin.
JULKISTEN PAIKKOJEN PELKO (AGORAFOBIA)
Julkisten paikkojen pelkoon sisältyy nimensä mukaisesti liiallista pelkoa julkisista paikoista, joista ei pääse välittömästi pakoon ahdistuksen tai paniikin iskiessä. Pelottaviksi koettuja julkisia paikkoja voivat olla monenlaiset tilat: esimerkiksi julkiset liikennevälineet, väenpaljoudet ja hissit. Julkisten paikkojen pelko liittyy läheisesti paniikkiin, ja noin joka toisella paniikkihäiriön diagnoosin saaneella onkin myös agorafobiaa.
FOBIAT (MÄÄRITETYT YKSITTÄISET PELOT)
Fobiatasoisia pelkoja on monenlaisia, ja ne voivat liittyä esimerkiksi korkeisiin paikkoihin, veren näkemiseen tai vaikkapa lentämiseen. Monesti tällaiset eivät rajoita elämää kovin paljoa, mutta noin 10 %:lla aikuisista pelot ovat toimintakykyä rajoittavia ja haittaavat päivittäistä elämää. Spesifeihin asioihin rajoittuvat pelot ovatkin arviolta kaikkein yleisimpiä ahdistuneisuushäiriöitä.
PAKKO-OIREINEN HÄIRIÖ
Pakko-oireiseen häiriöön sisältyy tyypillisesti pakonomaisia, toistuvia ja epätoivottuja ajatuksia, joiden herättämää ahdistusta pyritään usein lieventämään rituaalien kaltaisilla toiminnoilla. Esimerkiksi kohtuuttoman voimakasta, häiritsevää bakteerikammoa voidaan lievittää rituaalimaisen intensiivisellä käsienpesulla. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä tiedostaa pakkoajatuksiensa tai -toimintojensa kohtuuttomuuden ja liiallisuuden, mutta ei kykene karistamaan niitä poiskaan. Tyypillisesti vain harva pakko-oireista kärsivä pääsee irti oireistaan ilman hoitoa.
Mikä on ahdistukseni aste?
Voit täyttää yleistyneen ahdistuneisuushäiriön diagnostisiin kriteereihin pohjautuvan ahdistuneisuuskyselyn Mielenterveystalon sivuilta. Samoilta sivuilta pääset täyttämään myös paniikkioireiden, pakko-oireiden ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyvät testit. Varsinaiseen diagnoosiin vaaditaan kuitenkin aina lääkärin arvio, ja ahdistustestit ovat ennemmin suuntaa-antavia.
Ahdistuneisuuden hoito
Elämää rajoittavan ongelman kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Moni kuitenkin tekee niin – esimerkiksi arviolta vain reilu 40 %:a ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä suomalaisaikuisista on saanut ongelmaansa hoitoa.
Omatoimisesti ahdistuneisuutta voi koettaa lievittää esimerkiksi runsasta alkoholinkäyttöä välttämällä ja liikunnalla. Itsenäisesti voi harjoituttaa myös joitakin psykoterapiassakin käytettyjä menetelmiä, kuten välttelykierteen katkaisemista ja altistumista jännittäville tilanteille. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä sosiaalisten tilanteiden pelon omahoidossa. Vastaavasti pakko-oireisessa häiriössä ahdistusta aiheuttaville tilanteille altistuminen ilman rituaaleja voi helpottaa pidemmällä tähtäimellä – joskin tilassa on yleistä, että tämä usein epäonnistuu. Myös ahdistuksesta lukeminen ja oppiminen saattaa olla hyödyllistä ainakin yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä – kukaties tilasta lukeminen auttaa huomaamaan, ettei ole tilansa kanssa yksin. Omahoitotarkoituksissakin Mielenterveystalon sivut toimivat yleisesti ottaen hyvin, sillä siellä on sekä omahoito-ohjelmia että tietoa tiloista. Mielenterveystalolla omahoito-ohjelmia on sekä yleiseen ahdistuneisuuteen, pakko-oireisiin, paniikkiin että sosiaalisiin tilanteisiin.
Eniten tutkimusnäyttöä ahdistushäiriöiden hoidosta on kuitenkin psykososiaalisilla hoidoilla, kuten psykoterapialla, sekä lääkehoidolla tai psykososiaalisten hoitojen ja lääkehoidon yhdistelmällä. Jos voimakkaasta ahdistuksesta pois pääseminen ja pinttyneiden käyttäytymismallien muuttaminen omatoimisesti olisi helppoa, eivät ahdistuneisuushäiriöt varmaan olisikaan niin yleisiä – ja muutoksen teossa ammattilaisten tuki on usein tarpeen. Psykoterapiamuodoista erityisesti kognitiivisen käyttäytymisterapian ja kognitiivisen psykoterapian käytöstä erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa on paljon näyttöä, joskin myös muut suuntaukset tulevat kyseeseen.
Ahdistuneisuuden hoito Kompissa
Myös Komppi tarjoaa apua ahdistukseen. Varsinaiseen ahdistuneisuushäiriön diagnoosiin tarvitaan lääkärin, kuten psykiatrin, asettama diagnoosi. Psykiatrin kautta voi päästä myös kiinni Kela-tuettuun psykoterapiaan. Näiden lisäksi Komppi tarjoaa lyhyttä, sparrimuotoista interventiota murehtimisen ja ahdistuksen vähentämiseen. Tästä hyötyäkseen ei tarvitse olla diagnosoitua ahdistuneisuushäiriötä.
komppi.net