Seksuaalinen väkivalta aiheutti Maiju Liukkoselle traumaperäisen stressihäiriön, joka oireili muun muassa painajaisina, takaumina ja ylivirittyneisyytenä. Apu löytyi silmänliiketerapiasta.
Maiju Liukkonen on 28-vuotias kauneusalan yrittäjä, jonka voimaväri on vaaleanpunainen ja joka rakastaa puolisoaan, perhettään, ystäviään ja Ritu-kissaansa. Nyt, kun hänellä on voimia, hän jaksaa myös harrastaa latinalaisia tansseja ja keramiikan tekemistä.
Takana on vaikeita aikoja, mutta vihdoin värit ovat palanneet hänen elämäänsä.
Kahdeksan vuotta sitten Maiju joutui kahdesti seksuaalisen väkivallan uhriksi. Tapahtumat saivat hänet tuntemaan valtavasti häpeää ja syyllisyyttä. Hän koki, että oli jollain tavalla itse aiheuttanut tilanteet. Kokemukset jäivät hänen sisälleen salaisuudeksi, jota hän kantoi yksin.
Muutama vuosi myöhemmin Maiju alkoi oireilla ahmimalla.
– Minulla oli ollut jo teini-iässä syömishäiriökäyttäytymistä, mutta nyt oireet tulivat takaisin hyvin voimakkaina. Hain niihin apua, mutta en silloin vielä uskaltanut lähteä puhumaan todellisista syistä ahminnan taustalla.
Takaumat piinasivat nukkumaan mennessä
Kului vuosia. Maijun vointi huononi. Öisin hän näki painajaisia ja päivisin traumaattiset tapahtumat tulivat mieleen tuon tuosta. Hän oli masentunut ja samalla niin ylivirittynyt, että säpsähteli pienistä. Jos esimerkiksi kävelyllä joku ajoi pyörällä hänen ohitseen, hän saattoi puhjeta säikähdyksestä itkuun.
Ja sitten tulivat takaumat.
– Yleensä ne tulivat illalla, kun olin sängyssä ja juuri nukahtamassa. Yhtäkkiä koin olevani fyysisesti siinä tilassa, jossa seksuaalinen väkivalta oli tapahtunut. Vaikka takauma kesti vain muutamia sekunteja, se oli todella karmivaa.
Kirjainyhdistelmä PTSD oli Maijulle tuttu. Hän oli nähnyt elokuvia, joissa oli käsitelty traumaperäistä stressihäiriötä ja hän oli myös lukenut aiheesta. Maiju ymmärsi, että juuri tästä hänen oireissaan oli kysymys.
Keho jää ikään kuin hätätilaan. Tietyt ärsykkeet voivat herättää traumamuiston ja laukaista oireilun.
Traumaperäinen stressihäiriö voi kehittyä, kun ihminen kokee tilanteen, jossa hänen tai jonkun läheisen henki, terveys tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna. Trauman jälkeen on normaalia kokea erilaisia stressioireita, jotka useimmiten lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla stressireaktio kuitenkin pysyy ja saattaa kehittyä traumaperäiseksi stressihäiriöksi.
Tällöin traumamuisto tallentuu mieleen pirstaleisena. Se saattaa pysyä useita vuosia täysin muuttumattomana, toisin kuin tavallinen arkisesta kokemuksesta syntynyt muisto. Keho jää ikään kuin hätätilaan. Tietyt ärsykkeet voivat herättää traumamuiston ja laukaista oireilun.
Kun Maijun oireet pahenivat, hän oli jo nykyisessä, turvallisessa, parisuhteessaan.
– Uskon, että turvallinen parisuhde oli itse asiassa yksi syy siihen, miksi aloin voida huonommin. Minulla oli vihdoin varaa olla heikko. Puolisoni oli ensimmäinen, jolle pystyin kertomaan ihan kaiken siitä, mitä minulle oli tapahtunut. Hän tsemppasi minua hakemaan apua.
Silmänliiketerapia häivytti heti traumaa
Avun saaminen kävi mutkattomasti, sillä Maiju oli ollut kaukaa viisas ja hankkinut yksinyrittäjän terveysvakuutuksen. Syksyllä 2021 hän pääsi psykiatrin vastaanotolle, joka kirjoitti lähetteen psykoterapeutille. Lääkäri suositteli Maijulle kognitiivista käyttäytymisterapiaa, koska vyyhteen sekoittui trauman lisäksi masennusta ja syömishäiriötä.
Ensimmäinen terapiasuhde ei kuitenkaan onnistunut. Maiju tuli siihen tulokseen, että pelkkä keskustelu ei häntä auta. Se johti vain siihen, että tapahtumat pyörivät mielessä entistä enemmän, ja oireet jopa pahenivat.
Kolme kuukautta Maiju keräsi voimia ennen kuin jaksoi alkaa etsiä uutta terapeuttia.
– Mutta sitten osuikin kohdalle oikea lottovoitto. Jo ensimmäisistä minuuteista terapeutin kanssa tiesin, että hän oli minulle juuri se oikea tyyppi.
Terapeutti hoiti Maijua silmänliiketerapialla, josta käytetään lyhennettä EMDR. Menetelmän avulla mieleen jumiutunut ja pirstaleinen traumamuisto häivytetään ja rakennetaan uusiksi.
”Minulle tuli tosi voimakas fyysinen huono olo, kun tuntemuksia alkoi tulla pintaan. Olin kiihtynyt ja sydän hakkasi.”
– Menimme toisella terapiakäynnillä alkurentoutuksen jälkeen heti syvään päätyyn, kaikista pahimpaan häirinneeseen muistoon. Minun piti miettiä jokin sana, joka kuvaisi parhaiten tuntemuksiani traumaattisen muiston tapahtumahetkellä. Valitsin häpeän. Sitten valitsimme vastinpariksi positiivisen sanan viattomuus. Siitä minun piti luoda itselleni mielikuva.
Tämän jälkeen terapeutti alkoi liikuttaa sormeaan edestakaisin Maijun silmien tasolla. Maijun piti seurata sormea silmillään ja ajatella häiritsevää traumamuistoa. Näin mentiin muutama kierros ja sitten keskusteltiin siitä, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia Maijun mieleen tai kehoon nousi.
– Minulle tuli tosi voimakas fyysinen huono olo, kun tuntemuksia alkoi tulla pintaan. Olin kiihtynyt ja sydän hakkasi.
Kun terapeutti alkoi uudestaan liikuttaa sormeaan Maijun silmien edessä, Maijun piti ajatella ”mielen silmin” traumatilannetta ja silloin koettua häpeää sormen ollessa toisella puolella ja aiemmin luotua mielikuvaa viattomuudesta sormen ja silmien ollessa toisella puolella. Muutaman kierroksen jälkeen keskusteltiin taas siitä, millaisia tuntemuksia hoito nosti esiin.
– Nyt oloni oli aivan päinvastainen: oli hyvä ja tyyni olla.
EMDR-terapian avulla irti häpeästä ja katkeruudesta
Maijun vointi alkoi kokonaisuudessaan helpottua ensimmäisestä kerrasta alkaen.
– Se oli todella mielenkiintoista. Yhtäkkiä en enää päässytkään kiinni minua piinanneisiin muistoihin. Traumamuistot alkoivat haihtua, kadota ja muuttua utuisiksi. Tämä saattaa kuulostaa uskomattomalta, jos ei ole sitä itse kokenut, mutta niin se vain toimii.
Saman tien katosivat myös takaumat ja painajaiset. Maiju piristyi, masentuneisuus väistyi ja toiveikkuus lisääntyi.
– Pieni silmänliike muutti elämäni. En olisi ikinä uskonut, että saan apua niin nopeasti. EMDR ei välttämättä sovi kaikille ja kaikenlaisiin traumoihin, mutta minulle se oli juuri oikea hoitomuoto.
Häpeän ja viattomuuden lisäksi hoidossa käytettiin myös muun muassa sanaparia lamaantunut ja pystyvä.
Terapiaan kuului myös keskusteluja ja erilaisten rentoutusmenetelmien harjoittelua.
”Terapiassa opin, että se pahuus, joka minulle tapahtui, ei ole minun vastuullani. Minun vastuullani on se, kuinka kauan annan uhriuteni aiheuttaman katkeruuden vaikuttaa elämääni.”
– Kiinnostavaa oli myös se, että kaikki terapiakäynnit olivat etäkäyntejä. Minulle oli iso yllätys, että silmänliiketerapia toimi myös etänä. Terapeuttini mukaan terapia saattaa olla jopa tehokkaampaa, kun voi olla omassa tutussa ja turvallisessa kodissaan.
Parhaimmillaan traumaattinen tapahtuma voi terapian myötä muodostua vahvuudeksi – kokemukseksi siitä, että on selviytynyt. Näin kävi Maijulle. Väkivallasta puhuminen tai sen ajatteleminen ei saa häntä enää kiihdyksiin. Hän pystyy nimeämään sen, mitä hänelle tapahtui, mutta se ei tunnu enää henkilökohtaiselta.
– Terapia vahvisti itsetuntemustani ja itsetuntoani. Olin elänyt pitkään syyllisyydessä ja häpeässä ja kokenut huonommuutta. Terapiassa opin, että se pahuus, joka minulle tapahtui, ei ole minun vastuullani. Minun vastuullani on se, kuinka kauan annan uhriuteni aiheuttaman katkeruuden vaikuttaa elämääni.
Kahdenkymmenen kerran lyhytterapia, jonka Maijun työterveysvakuutus kattoi, loppui viime syksynä. Se jännitti Maijua hieman ja hän pohti, miten pärjää ilman. Hän tunsi myös haikeutta terapiasuhteen loppumisesta.
– Jos minulla olisi varaa, jatkaisin varmasti terapiakäyntejä ainakin harvakseltaan.
Traumaperäinen stressihäiriö helpotti mutta unettomuus jatkui
Sairausloma jatkuu edelleen, sillä Maijun unettomuus ei helpottanut, vaikka traumaoireet hälvenivät. Viime syksynä Maiju kävi unitutkimuksissa, joissa ilmeni, että hänen unihäiriöidensä taustalla on vaikea uniapnea. Nyt hän saa siihen apua ylipainehengitys- eli CPAP-hoidosta.
Traumaperäinen stressihäiriö ja siitä toipuminen ovat saaneet Maijun kiinnostumaan hermoston toiminnasta ja merkityksestä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Hän haluaisi lähteä opiskelemaan jotakin kehollista hoitomenetelmää, ja alanvaihtokin on käynyt mielessä. Elämässä on taas energiaa suunnitella tulevaa.
– Olenko nyt täysin terve ja tasapainoinen? En missään nimessä, mutta ainakin olen vakaammassa tilassa kuin silloin, kun lähdin hakemaan apua PTSD-oireisiin. Traumaoireita nousee edelleen välillä pintaan, mutta onneksi paljon lievempinä.
Nyt Maijulla on myös työkaluja kohdata oireita. Kun ylivirittyneisyys uhkaa, hän vetäytyy hetkeksi omaan rauhaan tai tekee rentoutusharjoituksen. Tehokas pika-apu ahdistukseen on laittaa kädet ristikkäin rinnan päälle ja taputtaa itseä hellästi. Perhostaputus kertoo, että kaikki on hyvin.
EMDR eli silmänliiketerapia edistää traumasta toipumista
EMDR-terapian (eye movement desensitization and reprocessing) avulla aivoihin jäänyt jälki, traumamuisto, prosessoidaan uudelleen, minkä jälkeen muisto ei ole enää häiritsevä traumamuiston aktivoituessa.
– EMDR:n tiedetään saavan aikaan aivoissa toiminnallisia muutoksia, kuten vaikuttavan eri aivoalueiden välisiin yhteyksiin. EMDR:ssä silmänliikkeet myös jäljittelevät REM-unta ja aktivoivat siten samoja aivoalueita kuin unessa, kertoo traumapsykoterapeutti Kirsi Taivalkoski.
Muitakin selityksiä EMDR:n tehosta on. Menetelmä kuormittaa työmuistia, mikä auttaa pitämään traumaattisen muiston aiheuttaman kuormituksen kohtuullisena hoidon aikana – muiston käsittely ei siis ylitä sietokykyä. Samalla EMDR auttaa suuntaamaan tarkkaavaisuuden traumamuiston käsittelyyn sen sijaan, että välttelisi sitä.
Käypä hoito -suosituksiin kuuluva EMDR voi merkittävästi nopeuttaa traumaattisesta kokemuksesta toipumista.
– Menetelmä on ehdottomasti tehokkain traumassa, joka on aiheutunut jostakin yksittäisestä tapahtumasta, kuten vaikkapa liikenneonnettomuudesta. Tällöin voi riittää 3–4 kerran hoito. Kompleksisemmat traumat vaativat useampia istuntoja, Taivalkoski sanoo
– Itselläni on pelkästään positiivisia kokemuksia EMDR:stä. Jopa skeptisesti siihen suhtautuneet ovat saaneet avun. Onnistuakseen se vaatii asiakkaalta armollisuutta itseä kohtaan. Suorittamaan ei pidä lähteä.
