Toimittaja Sanna-Kaisa Hongisto tietää, mistä puhuu, kun aiheena on psykoterapia. Hän on käynyt läpi kaksi pitkää psykoterapiajaksoa ja kirjoittanut vastikään julkaistun kirjan Mitä terapiassa tapahtuu.
Hän on saanut apua psykoterapiasta, mutta suhtautuu siihen myös kriittisesti. Niin pitäisi hänen mielestään tehdä muidenkin.
– Minusta tuntuu, että tällä hetkellä ihmiset suhtautuvat psykoterapiaan jopa yltiöpositiivisesti. Sitä ikään kuin fanitetaan, Hongisto sanoo.
Hongiston mukaan Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan liittyy paljon asioita, joita ei ole käsitelty julkisuudessa tarpeeksi monipuolisesti ja kriittisesti. Yksi niistä on psykoterapian painottuminen korkeakoulutetuille, naisille ja yhteiskunnassa muita väestönryhmiä paremmassa asemassa oleville.
Kirjaansa haastatteluja tehdessään Hongisto kuuli monen ihmisen kertovan, että heidän oli vaikea päästä psykoterapiaan. Heillä ei ollut käytössään työterveys- tai opiskeluterveydenhuoltoa, joten he asioivat terveyskeskuksessa.
– Onko terveyskeskus tiukempi portinvartija kuntoutuspsykoterapiaan kuin työterveys- tai opiskelijaterveydenhuolto tai yksityinen puoli? Jos näin on, se ei minusta ole oikeudenmukaista, Sanna-Kaisa Hongisto pohtii.
Psykoterapiaan pääsyssä alueellista epätasa-arvoa
Mieli ry:n johtava asiantuntija Kristian Wahlbeck vahvistaa havainnon. Wahlbeckin mukaan nykyisessä järjestelmässä on paljon epäkohtia. Ne alkavat jo siitä, että voidakseen hakea Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan asiakkaan on hankittava sitä puoltava lausunto psykiatrilta.
Esimerkiksi Helsingissä julkisessa terveydenhuollossa lausuntoa varten pitää jonottaa kuusi kuukautta. Yksityiseltä psykiatrilta lausunnon saa paljon nopeammin, jos on varaa itse maksaa lääkärikäynti.
– Lisäksi suuri osa väestöstä on suljettu Kelan psykoterapiakuntoutuksen ulkopuolelle. Sitä ei myönnetä eläkeläisillä eikä heille, joilla ei ole tarkoituksena uudestaan työllistyä.
Wahlbeck muistuttaa, että järjestelmä on myös alueellisesti epätasa-arvoinen. Hyvinvoivassa eteläisessä Suomessa sitä käytetään paljon. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa on paljon työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia, psykoterapiatarjontaa ei ole tarpeeksi.
Myös lyhyisiin, matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin pääsy on vaihdellut suuresti kunnittain. Tämä käy ilmi muun muassa psykiatrian erikoislääkäri Minna Sadeniemen väitöskirjasta.
Vuoden 2023 alusta vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä 21 hyvinvointialueelle. Helsinki pysyi ainoana kuntana, jolla järjestämisvastuu säilyi. Sadeniemi arvioi muutoksen voivan parantaa mielenterveyspalveluiden yhdenvertaisuutta, jos palvelut järjestetään viisaasti.
Ratkaiseeko raha kuka pääsee psykoterapiaan?
Kelan työikäisille tarkoitettua kuntoutuspsykoterapiaa saa enintään kolmeksi vuodeksi ja enintään 200 hoitokertaa. Psykoterapeutin luona käynti ei silti ole ilmaista, sillä asiakkaan maksettavaksi jää omavastuuosuus. Se on noin 35 euroa tapaamiskertaa kohden.
Aivan liikaa pienituloiselle, sanoo Mieli ry:n johtava asiantuntija Kristian Wahlbeck.
– Se on itseasiassa käänteinen tulonsiirto hyvin toimeentuleville. Me kaikki maksamme veroissa Kela-maksua, mutta vain hyvätuloiset pystyvät hyötymään psykoterapiakuntoutuksesta.
Wahlbeckin mukaan psykoterapian tarve on kuitenkin pienituloisilla keskimäärin yleisempää kuin hyvin toimeentulevilla. Mielenterveyden häiriöt liittyvät usein pienituloisuuteen. Siten terapiaan pääsyn pitäisi Wahlbeckin mielestä olla heille helpompaa eikä vaikeampaa.
Sanna-Kaisa Hongisto muistuttaa, että psykoterapian omavastuu voidaan korvata toimeentulotuesta. Myös työttömät voivat olla oikeutettuja kuntoutuspsykoterapiaan.
– Riittää, että on halu palata työhön tai opiskeluun ja suunnitelma miten sen tekee, Hongisto sanoo.
Ratkaisu: Lyhyempää terapiaa useammalle?
Ratkaisuksi nykyiseen epätasa-arvoiseen tilanteeseen on ehdotettu terapiatakuuta. Kristian Wahlbeck kutsuu sitä psykoterapian täysremontiksi.
– Terapiatakuu tarkoittaisi, että jokainen psykoterapian tarpeessa oleva saisi sitä ilman erikoislääkärin lausuntoa oman perusterveydenhuollon piirissä. Jos tämä lyhyempi terapiatakuuseen perustuva psykoterapia ei riitä, sitten tulisi kyseeseen Kelan psykoterapiajärjestelmä.
Kyseessä olisi ensin lyhyehkö, noin 20 käyntikertaa sisältävä hoitojakso. Täysremontista voidaan puhua siksi, että tällä hetkellä Suomessa painottuvat pitkät psykoterapiat.
Wahlbeckin mukaan valtaosalle ihmisistä lyhytterapia riittäisi tuomaan tarvittavan avun. Suomesta kuitenkin puuttuu valvotusti laadukas väliportaan terapia. Suomen Psykologiliitto onkin viime vuonna ehdottanut, että psykoterapeuttikoulutus jaettaisiin kahteen eri tasoon(siirryt toiseen palveluun).
Perustaso antaisi valmistuneelle psykologille valmiudet toteuttaa lyhyitä hoitokokonaisuuksia ja ylempi taso vastaisi Suomen psykoterapeuttikoulutusta.
Tällöin yhä useampi pääsisi laadukkaaseen terapiaan, yhteiskunnan rahat riittäisivät paremmin ja psykoterapeuteilta löytyisi paremmin vapaita vastaanottoaikoja.
Mikään määrä psykoterapeutteja ja rahaa ei kuitenkaan ratkaise mielenterveysongelmien taustalla mahdollisesti olevia syitä. Toimittaja ja tietokirjailija Sanna-Kaisa Hongisto peräänkuuluttaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jotta jatkuvasti paheneva mielenterveyskriisi helpottaisi.
Hänen mukaansa koko ajan useampi kokee elämänsä aikana jonkinlaisen mielenterveysongelman. Mieli ry:n mukaan mielenterveyden häiriötä sairastaa Suomessa vuosittain 20–25 prosenttia väestöstä.
– Ei ole järkevää ratkoa kriisiä pelkästään siten, että jokainen ihminen vuorollaan menee terapiaan. Pitäisi olla muitakin yhteiskunnallisia ja yhteisöllisiä keinoja esimerkiksi vähentää stressiä elämästä ja lisätä ihmisten hyvinvointia tukevia asioita.
