Onko sinulla tapana ottaa pettymykset raskaasti? Ei se mitään! Voit saada pettymistyylisi astetta kevyemmäksi näillä vinkeillä – mukana myös psykologin antama harjoitustehtävä.
Kaikki meistä pettyvät, mutta tapamme kohdata pettymyksiä eroavat toisistaan. Toiset tuntuvat jatkavan tilanteesta eteenpäin sen suurempia miettimättä. Heidän kiikarissaan ovat jo uudet haasteet. Toiset taas kokevat pettymykset raskaina. Tunteen käsittelyyn menee niin paljon aikaa ja voimia, että elämä tuntuu melkein pysähtyvän.
Mutta voisiko omaa pettymistyyliään muokata astetta kevyemmäksi?
Kiirehtiminen ei kannata
Psykologi, psykoterapeutti Katja Myllyviita on huomannut omalla vastaanotollaan, miten tehokasta on antaa tilaa tunteille.
– Kun ihmiset saavat luvan kanssa itkeä omaa pettymystään, he pääsevät jaloilleen.
Kiirehtiminen tunteesta pois pidentää toipumismatkaa. Onkin viisautta antaa itsensä tuntea ja pettymisprosessin ottaa juuri sen ajan, jonka itse tarvitsee.
– Jos meillä on lupa tuntea pettymys niin puhtaana kuin se tulee ja meillä on tilaa sille, tunne ei jää päälle ja nousemme pian ylös.
Pidä tunne ensin itselläsi
Joskus pettymyksen läpikäymistä pahentaa, jos tunteensa jakaa liian aikaisin jonkun kanssa. Kannattaa myös valita, missä seurassa avautuu omasta fiiliksestään. Pettymystä ei ole ehkä hyödyllistä jakaa esimerkiksi porukassa, jossa arvostetaan optimismia.
– Jos ympäristöstä tulee painetta muuttaa tunnetta tai tuntea eri tavalla, se voi lisätä omaa hallitsemattomuuden kokemusta tunteesta ja tehdä pettymyksestä vieläkin suuremman.
Moittiminen seis
– Ole herkillä sen suhteen, ettet ole liian itsekriittinen oman pettymyksesi suhteen, Katja Myllyviita kehottaa.
Jos itseään sättii negatiivisuudesta, se ei auta asiassa, vaan yleensä vain vahvistaa tunnetta, psykologi muistuttaa. Tunteet, joita yritämme ehkä piilottaa muilta tai sättiä itsestämme pois, voivat jäädä päälle ja vinouttaa ajatteluamme pitkäksi aikaa. Kritiikkiä toimivampi tapa on yrittää löytää tunteeseen utelias suhtautuminen: ”Ai, mielenkiintoista, näinkö mä tämän koen…”
Pettymykseen liittyy aina myös surua, esimerkiksi ”En ole sellainen kuin kuvittelin” tai ”Maailma ei ollut sellainen kuin kuvittelin”. Surutyölle pitää antaa tilaa. Itseään kannattaa muistuttaa myös siitä, että suruprosessit ja ihmisten tavat surra ovat erilaisia.
Tunnista, jos olet masentunut
Tutkimuksissa on huomattu, että masentuneet ihmiset tulkitsevat pettymyksiä eri tavalla kuin ei-masentuneet. Masentuneilla on tapana käsittää epäonnistumiset pysyviksi ja itsestä johtuviksi. Sairaus saa luulemaan, että ongelmana tilanteessa on ollut oma kokonaisvaltainen osaamattomuus tai epäkelpoisuus.
– Masennusta hoidettaessa pyritään siihen, että ihminen alkaisi nähdä tämän ajatusvinouman, Myllyviita kertoo.
Pessimistisyys voi olla myös osa persoonallisuutta. Masentuneen ja pessimistin ero on siinä, että pessimisti säilyttää toimintakykynsä. Masentunut passivoituu.
– Optimisteilla on tapana nähdä asiat vähän ruusuisemmin kuin ne itse asiassa ehkä ovat, mikä ylläpitää heidän toimijuuttaan ja aktiivisuuttaan ja auttaa heitä pääsemään nopeasti yli pettymyksistä. Tämä on tietenkin kevyempi tapa elää, psykologi sanoo.
Puhuuko päässäsi oma äiti tai isä?
Oletko koskaan pohtinut, keneltä olet ottanut mallia pettymysten kohtaamiseen? Oliko vanhemmallasi esimerkiksi tapana sanoa: ”Turha edes yrittää! Aina se menee pieleen”? Pitkät ihmissuhteet – myös muut kuin lapsuudenperheen suhteet – muokkaavat meihin automaattisia tapoja tulkita tilanteita. Esimerkiksi puolison pettymistyyli voi vaikuttaa. On vaikea jaksaa jatkaa positiivisena, jos puoliso on aina itseä negatiivisempi.
Omaa historiaansa kannattaa tunnustella. Kun alkaa tunnistaa kopioituja ajatusmalleja, on mahdollisuus alkaa kyseenalaistaa omia tulkintoja tilanteista tai ainakin ottaa ajatuksiinsa etäisyyttä. Olon keventymiseen auttaa, kun jakaa havaintojaan luotettavien läheisten kanssa.
Tarkasta odotuksesi
Pettymys on aina suhteessa omiin odotuksiin. Kannattaakin tutkailla, ovatko omat odotukset itselle ja maailmalle liian kovia.
– Jos pyrkii täydellisyyteen, pettymykset itseä kohtaan ovat aika tuskallisia, Myllyviita tietää.
Perfektionisti saattaa asettaa liian kovia odotuksia myös esimerkiksi parisuhteelleen ja ystävilleen. Odottaessaan täydellistä hän pettyy takuuvarmasti.
Psykologi varoittaa tilanteesta, jossa pettymys alkaa kaventaa elämää. Ihminen rakentaa huomaamattaan itselleen vankilan, jossa on ahdasta olla ja elää. Hän lakkaa tekemästä asioita, koska hän on alkanut suojella itseään pettymyksiltä.
– Jos tulkitsee jatkuvasti tilanteita rankalla kädellä, riskinä on, ettei jaksa enää yrittää.
Kannattaakin kysyä itseltään: Enkö anna itselleni lupaa epäonnistua? Ajattelenko syvällä sisälläni, että olisi katastrofi, jos en onnistu pyrkimyksissäni?
Uusi tavoite itselle voi olla esimerkiksi: ”Kunhan yritän ja menen, se riittää.” Myös pettyminen kannattaa tehdä itselle sallituksi: ”Minulla on lupa pettyä ja nuolla haavoja, jos suunnitelma ei toimikaan.”
Lähditkö väärään suuntaan?
Jos toistuvasti löydät itsesi syvistä vesistä pettymässä, kyse voi olla siitä, ettet ole ottanut opiksesi elämän kolhuista. Oletko antanut itsellesi ajan surra ne läpi? Oletko ehtinyt pohtia, mistä jouduit luopumaan tilanteissa?
– Pysähtymiset ovat meille tärkeitä oppimisen kannalta.
Jos vain jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, voi lähteä väärään suuntaan. Esimerkiksi parisuhdepettymyksessä on hyvä pohtia, miksi asiat menivät niin kuin menivät, muuten vaarana on, että hyppää toistosuhteeseen ja joutuu taas pettymään.
Ympäröi itsesi erilaisilla ihmisillä
Pettyjää auttaa, jos omassa sosiaalisessa verkostossa on eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Psykologin mukaan se on paras muistutus meille itsellemme siitä, että omat ajatukset ja tavat tulkita tilanteita eivät kerro mistään faktoista ja totuuksista, vaan ne ovat tunteiden sävyttämiä heijastuksia maailmasta.
– On tervehdyttävää, kun voi marinoitua erilaisten ihmisten ajatusten keskellä. Se pistää asiat mittasuhteisiin ja saa tajuamaan, ettei omia ajatuksiaan kannata ottaa liian vakavasti.
Heterogeeninen porukka antaa mahdollisuuden ajatella asioista eri tavalla ja katsoa asioita eri vinkkelistä. Kirjava sakki tuo ilmavuutta myös siihen, miten olla suhteessa maailmaan.
– Kannattaa koettaa kuunnella muita ja katsoa tilanteita heidän näkökulmastaan.
Ala arvostaa omaa tapaasi pettyä
– Positiivisuutta ihaillaan yleisesti, mutta evoluution näkökulmasta on funktionaalista, että meillä on ryhmässä erilaisia havainnoitsijoita.
Porukassa tarvitaan sekä niitä, jotka näkevät mahdollisuuksia ja kannustavat kaikkia jatkamaan eteenpäin, ja niitä, jotka ahdistuvat helposti, pettyvät isosti ja ovat pessimistejä. Ahdistujat näkevät helposti vaaran merkkejä ja osaavat varoittaa muuta ryhmää yltiöpäisistä suunnitelmista, joihin optimistit joskus lankeavat.
Myös työelämää on tutkittu ja tultu samaan johtopäätökseen. Tiimit, joissa on sekä visionäärejä että ahdistusherkkiä tyyppejä, pystyvät tekemään realistisempia suunnitelmia kuin ne tiimit, joissa on pelkkiä visionäärejä.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Katja Myllyviidan teosta Tunne tunteesi.
