Kirjailija Virpi Hämeen-Anttilaa raivostuttaa se, että laihdutusta ihannoidaan. Hänellä kilot karisivat vasta, kun hän luopui dieeteistä. Suurin muutos tapahtui mielessä.
”Tärkein oivallukseni painosuhteessani on ollut jättää kehoni rauhaan. Parannuin vuosien syömishäiriöistä, ylipainosta ja masennuksesta, kun lopetin laihduttamisen. Aloin tavoitella hyvää oloa.
Kuusivuotiaana satutin ristiselkäni pudottuani nojapuilta. Lääkärin arvio oli tyly. Minulla oli vanhuksen selkäranka ja joutuisin pyörätuoliin. Säikähdin, ja minusta tuli totinen lapsi, joka vältti liikuntaa.
Murrosiässä lihoin hieman ja koululääkäri pani minut dieetille. Laihdutin raivokkaasti ja 15 kiloa katosi. Nälkäkuuri toi syömishimon, ja lihoin jälleen. Lopulta painoin noin 130 kiloa.
Aikaisempaa ankarampi nälkäkuuri puolitti painon, mutta sairastuin anoreksiaan ja bulimiaan. Viime vuonna ilmestyneessä kirjassani Paino kuvaan elämän mittaista kamppailuani kilojen kanssa.
Minua raivostuttaa se, että laihdutusta ihannoidaan. Yhteiskunta paijaa laihduttajia, vaikka dieetti voi aiheuttaa vakavan sairauden, kuten anoreksian.
Laihtuminen ei sinällään saa olla tavoite vaan se, että ihminen on terve ja iloinen, jaksaa tehdä töitä ja olla toisten ihmisten kanssa.
Hyvinvointia ei saavuteta pikakonsteilla.
Parannuin täysin vasta seitsemän vuotta sitten, kun lopetin dieetit ja laihduttamisen. Siinä vaiheessa olin lukenut ja kokenut niistä lähes kaiken.
Koodasin ajatukseni uudelleen. Ruoka ei ole vihollinen vaan nautinnon ja hyvinvoinnin lähde. Liikunta on ilo eikä tapa laihduttaa.
Sen jälkeen syömishäiriöni loppuivat, eikä painoni enää heilu ylös alas, vaan se asettui sopivaan lukemaan.»
