Asiantuntijan mukaan työuupumus on yleisintä kolme-nelikymppisillä naisilla. Yksi syy taustalla on se, ettei osaa kieltäytyä asioista.
Heidi Alamikkelä, 36, on juuri muuttanut Oulussa uuteen asuntoon ja hänen pihalleen kävelee aidasta huolimatta yhtäkkiä naapurin poika. Alamikkelä kysyy pojalta, miksi hän kävelee toisen pihalla. Silti Alamikkelä ei pysty sanomaan pojalle ei. Tämä hetki on konkreettinen herätys.
– Vaikka kotonani on aita, silti joku kävelee rajani yli. Jälkikäteen hoksasin, että se ei voi mennä sillä tavalla.
Kohtaamisesta pojan kanssa on nyt reilu kaksi vuotta. Oikeastaan merkkejä siitä, ettei Alamikkelä tunnistanut rajojaan hän oli huomannut jo aikaisemmin.
Valmistuttuaan Oulun yliopistosta kolmessa ja puolessa vuodessa Alamikkelä työskenteli markkinointipäällikkönä vuoteen 2014. Töissä hän huomasi saavansa jatkuvasti lisää töitä, jotka eivät kuuluneet hänelle. Parempaa palkkaa Alamikkelä ei saanut, vaan suostui kaikkeen kilttinä ihmisenä.
– En pystynyt sanomaan asioille ei.
Konfliktit pelottivat, sillä Alamikkelä ei halunnut loukata ketään. Lopulta hän paloi loppuun ja uupui.
Työuupumus yleisintä naisilla
Heidi Alamikkelä ei ole ainut kolmekymppinen nainen, joka on kokenut työuupumuksen.
Työterveyslaitoksen psykologi Satu Pakarisen mukaan työuupumuksen on tutkittu olevan yleisintä 35–44-vuotiaiden naisten keskuudessa. Naisten oireilu on usein näkyvää ja siksi se tunnistetaankin usein helpommin kuin miehillä.
– Miehet eivät hae apua niin herkästi, Pakarinen sanoo.
Arviolta joka neljäs työssäkäyvä kokee uupumusta ja sitä esiintyy jo koulussa.
Keskeistä työuupumuksen kehittymiselle on työn ja vapaa-ajan kuormitus, psykososiaaliset tekijät, kuten kiire, ihmiset ja ympäristö sekä se, ettei ehdi palautua rasituksista esimerkiksi nukkumalla tarpeeksi.
Neljä erilaista tapaa uupua
Helsingin yliopiston kasvatustieteiden professori Katariina Salmela-Aro on tutkinut työ- ja opiskelu-uupumusta sekä intoa. Hänen mukaansa naiset kokevat riittämättömyyttä, stressiä ja uupumusta enemmän kuin miehet, mutta miehet kokevat enemmän kyynisyyttä kuin naiset.
On tunnistettu, että uupuneet voidaan käytännössä jakaa neljään eri ryhmään. Tieto perustuu Katariina Salmela-Aron ja Sanna Readin tutkimukseen (siirryt toiseen palveluun). Siinä tutkittiin suomalaisia korkeakouluopiskelijoita.
Ensimmäinen on innostuneiden ryhmä, jotka eivät uuvu ollenkaan. Tähän ryhmään kuuluu 44 prosenttia ihmisistä.
Toinen ryhmä on stressaantuneet ja innostuneet, johon kuuluu 30 prosenttia ihmisistä. Voimavarat alkavat mennä, koska työtä on loputtomasti.
Ihminen alkaa ottaa liikaa työtehtäviä. On vaikea rajata ja sanoa ei ja siksi alkaa uupua.
Katariina Salmela-Aro, kasvatustieteiden professori
Heidi Alamikkelän suostuminen kaikkeen viittaa siihen, että hän kuului uupuessaan tähän ryhmään.
– Silloin ihminen alkaa ottaa liikaa työtehtäviä. On vaikea rajata ja sanoa ei ja siksi alkaa uupua. Työ on tärkeää, mutta tietyssä mielessä he ylisitoutuvat, kasvatustieteiden professori Katariina Salmela-Aro sanoo.
Kolmas ryhmä on kyyniset ja negatiiviset ja siihen kuuluu arviolta 19 prosenttia. Työtä ei koeta enää merkityksellisenä. Neljäs ryhmä on voimakkaasti uupuneet. Siihen kuuluu 7 prosenttia ihmisistä.
– He ovat väsyneitä ja asiat tuntuvat merkityksettömiltä.
Ajautui narsistiseen parisuhteeseen
Syy siihen, miksi Heidi Alamikkelä uupui, ei johtunut kuitenkaan pelkästä työstä. Hän ei osannut sanoa ei myöskään parisuhteissaan.
Hän erosi avioliitosta raskaiden lapsettomuushoitojen seurauksena vuonna 2012. Sen jälkeen hän ajautui narsistiseen parisuhteeseen vuonna 2013.
– Tuossa huonossa suhteessa ja äitipuolena uupumus iski siitä, että minun oli vain pakko irrottautua suhteesta mieheen, mutta valitettavasti samalla päättyi suhde hänen lapseensa.
Suuret paineet työssä ja vapaa-ajalla johtivat lopulta siihen, ettei Heidi Alamikkelä nähnyt aamulla syytä lähteä töihin.
– Työn ja henkilökohtaisten asioiden läpikäyminen oli raskasta. Silloin uuvuin yhä uudestaan.
Työterveyslaitoksen psykologi Satu Pakarinen uskookin, että uupumus on useiden eri tekijöiden summa ja reaktio siihen, että asioiden pitää muuttua.
– Esimerkiksi avioero voi rasittaa ja väsyttää, mutta se ei välttämättä ole vuosia kestävää. Jos on hyvin raskasta töissä ja vapaa-ajalla, olisi ihme, jos ei uupuisi.
Resilienteillä eli selviytymiskykyisillä ihmisillä ei ole Pakarisen mukaan niin voimakasta taipumusta uupumukseen. Sen sijaan neuroottisilla ja hyvin tunnollisilla on.
– Se liittyy myös siihen, ettei uskalla sanoa ei. Ajatus siitä, että töissä uupuneet olisivat laiskoja, ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Muutos alkoi
Heidi Alamikkelän kohdalla muutos alkoi, kun hän alkoi tehdä itselle mielekkäitä asioita.
Alamikkelä irtisanoutui markkinointipäällikön paikalta vuonna 2014 ja kouluttautui hyvinvointivalmentajaksi sekä personal traineriksi. Kokemuksista syntyi myös tänä vuonna julkaistu kirja Opi sanomaan ei.
Alamikkelä erosi narsistisesta parisuhteesta vuonna 2016.
Minulla on vahvempi olo itsestä ja osaan nyt sanoa ei, jos tulee tarve.
Heidi Alamikkelä
Silloin hän huomasi, että oli elänyt muiden ehtojen mukaan. Kun toisilla oli omakotitalo ja kaksi lasta, täytyi ne olla myös itsellä. Alamikkelä joutui punnitsemaan, mitkä asiat lähtevät hänestä itsestään eikä yhteiskunnan asettamista arvoista.
– Lapsettomuushoidot ja lapsettomaksi jääminen ovat vaikuttaneet siihen, että omat elämänarvot on pitänyt löytää uudestaan.
Nyt Alamikkelä kokee olevansa pirteä ja jaksavansa tehdä töitä paremmin kuin ennen.
– On paljon energiaa ja hyvät ihmissuhteet töissä ja asiakkaiden kanssa. Minulla on vahvempi olo itsestä ja osaan nyt sanoa ei, jos tulee tarve.
Samalla hänelle on jäänyt myös enemmän aikaa harrastuksensa eli leijasurffauksen parissa.
– Huomasin, että muutosta alkoi tapahtua siinä, millä tavalla hallitsen aikaa ja mitä saan aikaiseksi. Opin asettamaan rajat itselleni.
Alamikkelä sanoo, että ihmisillä menee aika usein niihin asioihin, joita muistetaan tehdä. Moni saattaa sanoa arvostavansa elämässä perhettä ja matkustelua, mutta silti aikaa jää enemmän esimerkiksi työlle.
– Kun katsoo kalenteria, siellä ei ole tilaa. On hyvä miettiä, miten löytää aikaa itselle tärkeille asioille.
Alamikkelä huomasi, että eläessään itsensä näköistä elämää tulee väistämättä tilanteita, joissa voi sanoa kyllä.
– Minulla on nyt olo, että voin vaikuttaa asioihin. Se tuo itsevarmuutta ja positiivisuutta.
