Me emme aina hoksaa olevamme uupuneita. Erikoispsykologin mukaan työstämättömät henkiset rasitusvammat vievät hurjan paljon psyykkistä energiaa.
Tunnetko jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta kotona tai töissä? Saatat vaatia itseltäsi yksinkertaisesti liikaa, sanoo Kainuun soten erikoispsykologi Tiina Sjöblom Sotkamosta.
– Jostain syystä ihminen voi olla hyvin vaativa itseään kohtaan. Sillä voi olla hyvin pitkä historia sen ihmisen elämässä, että ihmisen on koko ajan ylitettävä itsensä, eikä mikään riitä. Työyhteisössä voi olla valtavat työpaineet, eikä venytä kaikkeen mitä vaaditaan. Vaatimukset työelämässä voivat olla nykypäivänä jopa kohtuuttomat.
Sjöblomin mukaan monen ylisuorittajan henkiset rasitusvammat, kuten stressi tai riittämättömyyden tunne ulottuvat kauas lapsuuteen saakka.
– Paljon näkee sitä, että ihminen on ihan lapsuudesta lähtien ollut tavalla tai toisella kaltoin kohdeltu. Aina se ei tarkoita sitä, että on pitänyt olla jotain järkyttävää, vaikka väkivaltaa – ei vaan ole tullut kotona kuulluksi, ei ole ollut tilaa, on ollut välinpitämättömyyttä.
– Ihminen on kasvanut siihen, että mitä minä haluan ja tarvitsen ei ole tärkeää. Sellaiset ihmiset sivuuttavat työelämässä omia tunteitaan ja rasitustaan, kun pitää ylittää oma osaaminen ja jaksaminen.
Sjöblomin mukaan asiat, joita ei ole saanut työstettyä jäävät monesti painolasteiksi ja vievät psyykkistä energiaa. Siitä syystä ihminen väsyy helposti, samalla pidätellen sisällään omia kokemuksiaan.
Uupumus tulee jossain vaiheessa esiin
Kanssaeläjät eivät välttämättä tunnista läheisen pahaa oloa tai henkistä rasitusta. Tiina Sjöblom kertoo, että ainakin tiettyyn pisteeseen saakka uupumuskin pysyy piilossa muilta.
– Kun on jollain tavalla kuormittunut tai henkisesti vammautunut jossain kohdassa elämää ja on tottunut elämään sen asian kanssa, niin jossain vaiheessa kuormituksen kasvaessa ne mekanismit, jotka ovat pitäneet uupumusta piilossa, eivät enää toimikaan. Ei ole voimavaroja ja sitten kuormitus vaan tulee esiin.
Kuormitus alkaa monesti näkyä pieninä asioina.
– Joustavuus vähenee, ihminen tulee kulmikkaaksi. Ei jaksa ajatella asioita kauhean monesta näkökulmasta ja ärtyvyys lisääntyy. Hankaluuksia ihmissuhteissa tulee kotona ja työpaikalla. Se johtuu siitä, ettei ole paukkuja niiden ylläpitämiseen ja hoitamiseen, erikoispsykologi Tiina Sjöblom pohtii.
Miksi me sitten pidämme kaiken sisällämme?
– Kulttuurissamme se on tosi syvällä, hankalista asioista ei paljoa puhuta. Joskus ajattelen, että miten paljon parempi paikka tämä maailma olisi, jos kassajonossa voisi sanoa, että hei minulla on paniikkihäiriö ja minun on hirveän vaikea seisoa tässä jonossa, mutta yritän nyt olla tässä.
– Luulen, että piilotteleminen lisää näiden asioiden kuormittavuutta. Ajatellaan, että minä olen ainoa kenellä on tällainen hankaluus. Henkisiä ongelmia on itse kullakin jossain elämän vaiheessa, vaikkapa pelkoa, paniikkia tai unettomuutta.
«Voi kun minulla olisi jalka poikki»
Stressi tulee hiipien – jopa salaa ja vaivihkaa, kertoo Sjöblom. Yllättäen ihminen alkaa väsyä, herää yöuniltaan uupuneena. Tässä tilanteessa me ihmiset usein toimimme juuri niin kuin ei pitäisi.
– Kun pitäisi jarrua painaa, niin painamme kaasua. Purraan hammasta yhteen, jatketaan ja yritetään jopa vielä enemmän. Ei huomata sitä, että voimavarat alkavat olla tosi vähissä. Joskus se on sitten niin, että se vaatii työkaverin sanomaan, että hei kuule, sä vaikutat nyt niin väsyneeltä, että pitäisikö lähteä työterveyshuoltoon. Voi olla, että siinä vasta omat silmät aukeavat. Tai siinä vaiheessa kun jää uupumuksen vuoksi sairaslomalle.
Sairaslomalle jääminen ei sekään ole meille helppoa, ajattelee Sjöblom.
– Yleensä ihmisten on hirmu vaikea antaa itselleen lupa antaa olla pois töistä, varsinkin jos taustalla ovat henkiset rasitusvammat. Moni on sanonut, että voi kun minulla olisi jalka poikki, niin olisi niin helppo olla nämä muutamat viikot kotona – olisi näkyvä syy. Sitten kun syy on sellainen, että muut eivät sitä näe, niin sitä on ihmisen vaikea itse hyväksyä.
– Voidaan ajatella, että muut luulevat että siellä kotona nautiskellaan ja lomaillaan, vaikka ihminen voi olla tavattoman ahdistunut ja huonovointinen.
Erikoispsykologi kertoo usein nähneensä henkisen väsymyksen kasvaneen niin suureksi, että se vie mennessään fyysisetkin voimat.
– Hyväkuntoiset ihmiset ovat kertoneet, että kilometrinkin kävely tuntui uupuneena mahdottoman pitkältä. No, ihminen on kokonaisuus, Sjöblom toteaa.
Tase omasta elämästä
«Kainuulainen kyllä tekee työnsä!» Näin ajatellaan, ja näin se menee psykologinkin mielestä. Etelä-Suomesta Kainuuseen joitakin vuosia sitten muuttanut Tiina Sjöblom on huomannut, että kainuulainen ei helposti luovuta.
– Kyllä ajattelisin, että kainuulaisella on tosi korkea työmoraali ja velvollisuudentunne työstään. Viimeiseen asti taistellaan, ei hevin anneta periksi. Täällä on totuttu tekemään töitä.
Pitäisi kuitenkin pysähtyä oman elämänsä äärelle. Sjöblom neuvoo ottamaan edes hetken aikaa itselleen. Ja mahdollisesti kynän sekä paperin.
– Ottaa yhden illan ja istahtaa. Missä minun elämässä mennään? Mitkä on niitä asioita, jotka taukoamatta minua vaivaavat? Ne voi laittaa paperille ylös. Sitten voi miettiä ihmissuhteita – ehdinkö olla kavereiden kanssa? Onko minulla ihmissuhteita? Mitkä asiat ovat kivoja elämässäni? Mitkä antavat minulle voimaa? Tavallaan voisi tehdä taseen oman elämänsä kanssa.
– Sitä tulee harvoin tehtyä, kun painaa päivästä toiseen, aamusta iltaan. Siinä voi tulla oivalluksia, jotka auttavat tekemään edes pienen korjausliikkeen.
Erikoispsykologi neuvoo kuitenkin keskustelemaan ammattilaisen kanssa, jos taakka käy liian raskaaksi, tai taustalla on vaikkapa väkivaltakokemuksia tai työpaikkakiusaamista.
– Moni sanoo, että eihän se auta sitä tilannetta, jos minä jonkun kanssa puhun. Mutta usein asiasta puhuminen auttaa siinä, että itselle tulee uusi ajatus tilanteesta, oma asenne muuttuu ja sitä kautta ihminen alkaa tekemään muutoksia elämässään.
