Uusi tutkimus osoittaa, että masennuslääkkeiden vieroitusoireet voivat kestää vuosia, vaikuttaen negatiivisesti elämään ja ihmissuhteisiin.
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America -sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä
Journal of Affective Disorders Reports -lehdessä julkaistu uusi tutkimus valottaa masennuslääkkeiden vieroitusoireiden syviä ja usein tuhoisia vaikutuksia. Joanna Moncrieffin (University College London) johtamassa tutkimuksessa havaittiin, että 80 % masennuslääkkeistä vieroittautuneista osallistujista koki kohtalaisia tai vakavia vaikutuksia elämäänsä, kuten hankaluuksia suoriutua töissä, jännitteitä ihmissuhteissa ja jopa työpaikan menettämistä. Hälyttävää oli, että 40 % osallistujista raportoi yli kaksi vuotta kestäneistä oireista, ja 25 % ei pystynyt lopettamaan masennuslääkkeiden käyttöä.
Havainnot herättävät uudelleen psykiatriassa käynnissä olevan keskustelun masennuslääkkeiden vieroitusoireiden luonteesta. Kriitikot ovat jo pitkään väittäneet, että vieroitusoireet tulkitaan usein virheellisesti ”taustalla vaikuttavien tilojen” uusimiseksi. Tässä tutkimuksessa haastetaan tämä narratiivi esittelemällä Discriminatory Antidepressant Withdrawal Symptom Scale, DAWSS. DAWSS-mittarilla erottelee 15 oiretta, jotka mitä todennäköisimmin johtuvat masennuslääkkeiden vieroitusoireista, eivät ”taustalla vaikuttavista”/jo aiemmin ko. ihmisellä olleista mielenterveysongelmista.
Kuten kirjoittajat toteavat:
”Puolet tutkimukseemme osallistuneista, jotka olivat lopettaneet masennuslääkityksen, olivat kokeneet yli vuoden kestäneitä vieroitusoireita, noin kolmannes yli kaksi vuotta kestäneitä ja 10 % yli viisi vuotta kestäneitä. Työkyvyn heikkeneminen oli yleistä, kuten se, että henkilö oli joutunut lyhentämän työaikaansa, oli joutunut ottamaan sairauslomaa tai oli joutunut lopettamaan työnsä kokonaan. Usein raportoitiin myös ongelmista perhe- ja ihmissuhteissa ja siitä, että oli jouduttu luopumaan sosiaalisista aktiviteeteista. Vapaamuotoisista vastauksista kävi ilmi, että jotkut ihmiset olivat kärsineet merkittävästä työkyvyttömyydestä ja ahdistuksesta.”
Tällä tutkimuksella oli kolme tavoitetta. Ensinnäkin tutkia masennuslääkkeiden vieroitusoireita, niiden kestoa, vakavuutta ja seurauksia. Toiseksi tunnistaa oireet, jotka todennäköisimmin johtuvat masennuslääkkeistä vieroittautumisesta eikä ”taustalla vaikuttavasta tilasta”. Kolmanneksi tutkia vaikeiden vieroituskokemusten ennustetekijöitä.
Kirjoittajat käyttivät tietoja, jotka kerättiin kansainvälisessä verkkokyselyssä vertaistukiryhmien jäsenten kokemuksista masennuslääkkeiden käytöstä vieroittautumisesta (International Online Survey of Members of Peer Support Groups about their Experiences of Withdrawing from Antidepressants). Tutkimukseen osallistuakseen osallistujien oli oltava vähintään 18-vuotiaita ja niiden vertaistukiryhmien jäseniä, joissa kysely jaettiin. Lisäksi osallistujilla oli oltava kokemusta masennuslääkkeistä vieroittautumisesta. Jotkut osallistujat olivat onnistuneet lopettamaan lääkkeiden käytön, jotkut olivat yrittäneet lopettaa, mutta eivät olleet onnistuneet lopettamaan, ja jotkut yrittivät parhaillaan lopettaa masennuslääkkeiden käytön. Nykyiseen tutkimukseen sisältyi tietoja 1148 osallistujalta.
Tässä tutkimuksessa käytetyssä kyselyssä kysyttiin lääkkeiden käytöstä, siitä, miksi osallistuja halusi lopettaa masennuslääkkeiden käytön, mitä oireita hänellä oli ollut ennen masennuslääkkeiden aloittamista, mitä vieroitusoireita hän koki ja miten vieroitusoireet vaikuttivat hänen elämäänsä. Osallistujille esitettiin luettelo 31:stä aiemmissa tutkimuksissa masennuslääkkeistä vieroittautumiseen liitetystä oireesta, ja heiltä kysyttiin, mitä oireita he kokivat vieroituksen aikana. Tämän jälkeen osallistujia pyydettiin merkitsemään kunkin heidän kokemansa oireen kohdalle, oliko oire uusi vai oliko oiretta ollut jo ennen vieroittautumista.
Osallistujista 53,3 prosenttia oli kotoisin Yhdysvalloista (34,6 prosenttia) tai Yhdistyneestä kuningaskunnasta (18,7 prosenttia). Suurin osa osallistujista oli valkoihoisia (92,3 %), naisia (80,1 %) ja korkeakoulutettuja (63 %). 77,2 prosenttia osallistujista oli käyttänyt masennuslääkettä yli vuoden ajan ennen vieroittautumisyritystä. 64,4 % oli käyttänyt näitä lääkkeitä yli kaksi vuotta ja 43,6 % yli viisi vuotta. 51,5 % vastaajista oli parhaillaan yrittämässä vieroittautua masennuslääkkeistä, 50,1 % oli onnistunut vieroittautumaan masennuslääkkeestä jo aiemmin ja 26,3 % oli yrittänyt vieroittautua aiemmin tuloksetta. 50,2 % ilmoitti, että masennuslääkkeet olivat auttaneet heidän alkuperäiseen ongelmaansa, 29,7 % ilmoitti, että masennuslääkkeet eivät olleet auttaneet, ja 20,1 % ilmoitti, etteivät he olleet varmoja, olivatko lääkkeet auttaneet vai eivät.
Valtaosa osallistujista (98,2 %) ilmoitti kokevansa vieroitusoireita, kun he yrittivät lopettaa masennuslääkkeiden käytön. Niistä osallistujista, jotka olivat onnistuneet lopettamaan masennuslääkkeiden käytön, 49,5 %:lla oli vieroitusoireita yli vuoden ajan, 32,2 %:lla yli kahden vuoden ajan ja 10,7 %:lla yli viiden vuoden ajan.
Vieroittautumisen seuraukset
80 prosenttia osallistujista ilmoitti, että vieroitusoireet vaikuttivat heidän elämäänsä vähintään kohtalaisesti, ja 61,1 prosenttia heistä ilmoitti vieroituksen aiheuttaneen vakavia kielteisiä seurauksia. Näihin kielteisiin seurauksiin sisältyivät sosiaalisten aktiviteettien väheneminen (68,9 %), heikentynyt toimintakyky työssä (55,7 %), työajan tai työvastuiden vähentäminen (33,1 %), sairausloman ottaminen (26,8 %), työpaikan menettäminen tai työn lopettaminen kokonaan (21,6 %), parisuhteen katkeaminen (25,3 %) ja ongelmat läheisten ystävien ja perheen kanssa (40,9 %). Jotkut osallistujat käyttivät masennuslääkkeiden vieroituksen seurauksia kuvaillessaan voimakasta kieltä, kuten ”tuhosi elämäni ja aiheuttaa tuhoa edelleen ”, ”teki elämästäni helvettiä” ja ”romahdutti elämäni täysin”.
Vieroitusoireet
Yleisimmät oireet, joiden ilmoitettiin alkaneen tai voimistuneen masennuslääkkeistä vieroittautumisen jälkeen, olivat ahdistuneisuus (93,5 % osallistujista), väsymys (93,2 %), keskittymiskyvyn heikkeneminen (93 %) ja mielialan heikkeneminen (92,5 %). Yli 80 % osallistujista ilmoitti, että levottomuus, huimaus, unettomuus, muistihäiriöt, ärtyneisyys, itkuisuus ja mielialan vaihtelut olivat alkaneet tai niiden vakavuus oli lisääntynyt vieroittautumisen yhteydessä/jälkeen. Yli 70 % ilmoitti lisääntyneestä herkkyydestä, vihasta, depersonalisaatiosta, päänsärystä, ”aivosähköiskuista” (”brain zaps”), tunteiden turtumisesta, lihasongelmista, kävely- ja koordinaatiohäiriöistä, ripulista, vilkkaista unista, sydämentykytyksestä, huimauksesta ja pahoinvoinnista. Yli 60 % ilmoitti libidon heikkenemisestä, akatisiasta, suisidaalisuudesta ja tinnituksesta. Kohonnutta mielialaa (31,5 %), oksentelua (28,8 %) ja psykoottisia oireita (25,7 %) raportoi yli neljännes osallistujista.
Ennen masennuslääkkeiden aloittamista raportoitujen oireiden keskimääräinen määrä oli kahdeksan. Uusien tai lisääntyneiden oireiden keskimääräinen määrä masennuslääkkeiden lopettamisen jälkeen oli 19,1. Oireiden vaikeusasteen keskiarvo ennen masennuslääkkeiden aloittamista oli 15,3 (93:sta). Oireiden vaikeusasteen keskiarvo masennuslääkkeiden lopettamisen jälkeen oli 48,8 (93:sta). Ennen masennuslääkkeiden aloittamista 29,6 % osallistujista ilmoitti itsemurha-ajatuksista tai -yrityksistä, mutta masennuslääkkeiden lopettamisen jälkeen osuus nousi 60,7 %:in.
Erotteleva masennuslääkkeiden vieroitusoireita mittaava asteikko (Discriminatory Antidepressant Withdrawal Symptom Scale)
Kirjoittajat tunnistivat viisitoista vieroitusoiretta, jotka olivat vahvimmin yhteydessä vieroittautumiseen ja pienimmällä todennäköisyydellä johtuivat ”taustalla olevasta tilasta”. Näihin oireisiin kuuluvat: sähköiskutuntemukset aivoissa (”brain zaps”), akatisia, huimaus, oksentelu, pahoinvointi, kävely- ja koordinaatiohäiriöt, lisääntynyt herkkyys valolle ja melulle, tinnitus, psykoottiset oireet, ripuli, lihasongelmat, sydämentykytys, todentuntuiset unet (vivid dreams) ja muistiongelmat. Kirjoittajat ehdottavat näiden oireiden esiintymisen ja vakavuuden mittaamista ennen masennuslääkkeiden aloittamista. Masennuslääkkeiden lopettamisen jälkeen, vieroitusoireiden vakavuuden mittaamiseksi, oireet mitataan Discriminatory Antidepressant Withdrawal Symptom Scale-asteikolla.
Vieroituksen vakavuutta ja kestoa ennustavat tekijät
Kirjoittajat tunnistivat useita tekijöitä, jotka liittyivät lisääntyneeseen vieroitusoireiden vakavuuteen. Miehet raportoivat tässä tutkimuksessa muita vaikeammista vieroituskokemuksista. Vanhempi ikä oli yhteydessä vakavampiin vieroitusoireisiin. Myös sellaisten masennuslääkkeiden käyttö, jotka aiemmissa tutkimuksissa oli tunnistettu olevan yhteydessä korkeaan vieroitusoireiden riskiin (SNRI-lääkkeet ja paroksetiini), oli yhteydessä vakavampaan vieroitusoireiluun. Korkeampi ikä, masennuslääkkeiden käytön pidempi kesto ja se, ettei henilölle oltu ”määrätty” muita lääkkeitä, olivat kaikki tekijöitä, jotka liittyivät vieroitusoireiden pidempään kestoon. Kirjoittajat toteavat, että vieroitusoireiden vakavuus, vaikutus ja kesto olivat samanlaisia osallistujilla riippumatta siitä, oliko heille määrätty masennuslääkkeitä fyysisiin ongelmiin vai mielenterveyteen liittyviin ongelmiin.
Tutkijat kirjoittavat:
”Tuloksemme osoittavat, että masennuslääkkeisiin liittyy todellinen vieroitusoireyhtymä, joka voi aiheuttaa vakavia oireita, olla pitkäkestoinen ja vaikuttaa merkittävästi ihmisten elämään. DAWSS-asteikko saattaa auttaa erottamaan vieroitusoireet ”taustalla vaikuttava tilan” uusiutumisesta, mutta sitä ei pitäisi pitää riittävänä vieroitusoirediagnoosin poissulkemiseen, koska se jättää pois joitakin yleisimpiä vieroitusoireita. Terveydenhuollon ammattilaisten on oltava tietoisia masennuslääkkeiden vieroitusoireiden mahdollisesta merkittävyydestä, jotta he voivat tukea ihmisiä kliinisessä päätöksenteossa ja itse vieroitusprosessin aikana.”
Monet asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa masennuslääkkeistä vieroittautumiseen liittyvästä medikaalisesti aiheutetusta haitasta. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että vieroitusoireet ovat yleisiä masennuslääkkeiden käytön lopettaneilla. Eräässä tapaustutkimuksessa masennuslääkkeiden vieroitusoireet yhdistettiin itsemurhayritykseen. Masennuslääkkeiden vieroitusoireet diagnosoidaan usein virheellisesti taustalla olevaksi mielenterveysongelmaksi, ja eräässä tutkimuksessa todettiin, että noin 66 prosentilla masennuslääkkeiden vieroitusoireita kokeneista palvelunkäyttäjistä oli diagnosoitu virheellisesti jokin psykiatrinen häiriö. Masennuslääkkeiden hidas vähentäminen on turvallisin tapa lopettaa näiden lääkkeiden käyttö.
****
Moncrieff, J., Read, J., & Horowitz, M. A. (2024). The nature and impact of antidepressant withdrawal symptoms and proposal of the discriminatory antidepressant withdrawal symptoms scale (DAWSS). Journal of Affective Disorders Reports, 16, 100765. (Link)
Richard Sears opettaa psykologiaa West Georgia Technical Collegessa ja opiskelee tohtoriksi tietoisuudesta ja yhteiskunnasta West Georgian yliopistossa. Hän on aiemmin työskennellyt kriisivakausyksiköissä vastaanoton arvioijana ja kriisilinjan hoitajana. Hänen nykyisiä tutkimusintressejään ovat instituutioiden ja niitä muodostavien yksilöiden välinen rajanveto, dehumanisaatio ja sen suhde ylentymiseen sekä luonnolliset vaihtoehdot mahdollisesti haitallisille psykofarmakologisille interventioille.
