Loppuun palaminen alkaa näkyä hiipien sekä mielessä että kehossa.
Selkäkipuja, unettomuutta, ärtyisyyttä ja pohjamudissa oleva itsetunto.
Esimerkiksi nämä voivat olla burnoutin merkkejä, vaikka ihminen ei niitä aina osaisi itsessään tunnistaa.
Työuupumus eli burnout ei iske salaman lailla, vaan kehittyy hissukseen. Se tekee siitä myös salakavalan.
– Uupumus on hiipivää. Ihminen alkaa esimeriksi kyseenalaistamaan omaa osaamistaan, vaikka tietää, että osaa hommansa, sanoo psykoterapeutti Katri Kanninen Heltistä.
Loppuun palaminen alkaa näkyä niin mielessä kuin kehossa.
Yhdellä voi olla pääsärkyä, toisella mahavaivoja. Joku saa toistuvasti flunssia. Keskittymiskyky voi olla hukassa ja muisti voi horjua.
– Psyykkinen oire on usein se, että motivaatio katoaa ja ihminen tulee kyyniseksi ja negatiiviseksi, Kanninen sanoo.
Työuupumus ei ole ihmisen valuvika.
Tyypillinen oire on musertava väsymys.
– Tavanomaisen väsymyksen ja uupumukseen liittyvän väsymyksen ero on se, että väsymykseen auttaa lepo. Kun on uupunut, mikään uni tai lepo ei virkistä.
Kannisen mukaan hälyttävää on jo se, jos ihminen alkaa vetäytyä muiden seurasta ja harrastuksista. Työ tai opiskelu valtaa koko elämän.
– Moni käyttää Suomessa päihteitä. Ihminen yrittää niillä nollata päätään.
Jokainen kokee burnoutin oireet omalla tavallaan, mutta tavanomaista on esimeriksi se, että kotona kuormittuu pienestäkin: eri asiat, lapset tai puoliso ärsyttävät.
– Läsnäolon taito katoaa. Ihmisellä voi olla tarve vaan vetäytyä omiin oloihinsa lepäämään. Pienetkin asiat tuntuvat raskailta ja ne näyttäytyvät vaativina, Kanninen kertoo.
Itsestään ei jaksa huolehtia, ei liikkua eikä syödä hyvin. Ilo voi kadota elämästä.
Töissä loppuun palaminen voi näkyä perfektionismina ja vaativuutena.
– Töissä voi esimerkiksi tuntua, etteivät muut tee töitään, vaan jälki on huonoa.
Töitä voi tulla kahmittua muidenkin lautaselta, mikä lisää kuormittumista. Toisaalta voi myös tuntua, että muut osaavat kaiken paremmin.
Oma työmotivaatio voi laskea, samoin itsetunto.
– Kun itsetunto katoaa, usko itseen horjuu. Normityötehtävätkin ja uudet projektit voivat tuntua todella haastavilta.
Keskittyminen voi olla vaikeaa, ja pienetkin päätökset voivat tuntua ylivoimaisilta.
Burnoutia ei pidetä Suomessa sairautena, mutta se lisää riskiä sairastua esimerkiksi masennukseen tai unihäiriöihin.
Uupumus eroaa oireiltaan masennuksesta, vaikka ne voivatkin olla samanaikaisia.
– Masennus on kokonaisvaltaisempaa ja mustempaa. Työuupumuksessa ihminen kyseenalaistaa eniten asioita työsaralla, masennuksessa hän kyseenalaistaa omaa arvoaan ja merkitystään.
Työ ei ole ainoa asia, joka voi polttaa ihmisen loppuun.
Voimavarat voivat ehtyä myös esimerkiksi silloin, jos oma arki on yksinkertaisesti liian kuormittavaa. Tai jos ihminen innostuu kuntoilemaan liikaa.
Suuret liikuntamäärät tai tiheään toistuvat intensiiviset treenit ilman riittävää lepoa voivat viedä ihmisen ylikuntoon.
– Burnout on sitä, että ihminen ei palaudu, Kanninen sanoo.
– Kaikki mitä teemme joko kuluttaa tai lisää varoja pankkiin.
Nykymaailmassa ei ole vaikea etsiä ihanteellisen ihmisen esikuvaa. Niitä löytyy vaikka sosiaalista mediaa selaamalla.
– Ikään ja ulkonäköön liittyvät riittämättömyyden tunteet ovat korostuneet, sanoo Kanninen.
Some tursuaa myös kaikenlaisia tuottavuus- ja tehokkuuskikkoja sekä malleja siitä, miten ihmisen olisi hyvä suunnitella päivänsä, jotta hän olisi mahdollisimman aikaansaava.
Todellisuus lienee kovin toisenlainen. Moni voi uupua odotusten ja omien voimavarojensa ristipaineissa.
– Uupumus on monen tekijän summa. Tyypillinen asiakkaani on asiantuntija, joka on tottunut suoriutumaan töissään erinomaisesti. Kriittinen sisäinen ääni ajaa häntä koko ajan yli rajojen.
Sama malli alkaa valua muille elämänaloille.
– Usein hänellä on tarve näyttäytyä täydellisenä, ja töissä esimerkiksi virheet voivat tuntua raskailta.
Syy täydellisyyden tavoitteluun ja suorituskeskeisyyteen voi juontaa juurensa lapsuudesta saakka.
Vanhemmat ovat saattaneet osoittaa, että pitää menestyä, ja että ihminen on kelvollinen vain tiettyjen kriteerien täyttyessä.
– Jos lapsi on joutunut epäilemään omaa arvokkuuttaan, hän ei uskalla priorisoida itseään, ei laittaa rajoja eikä sanoa ei.
Lapsuus antaa yhdet raamit, joiden kautta uupunut voi tarkastella tilannettaan ja pohtia, mitä tarvetta suorituskeskeisyys täyttää.
– Ymmärrys johtaa muutokseen. Pitäisi ymmärtää, mistä burnout tulee, ja mitä tarvitsisi oppia tekemään toisin.
Joskus käy niin, että uupumuksen partaalla horjuva vain lisää kierroksia ja haalii itselleen enemmän työtehtäviä, vaikka vähentäminen olisi parempi vaihtoehto.
– Ajatellaan, että toimeliaisuus ratkaisee ongelmat. Intentio on hyvä, mutta suunta on väärä. Ihminen tekee lisää sitä, mikä ei toimi.
Uupumuksessa voi olla vaikea nähdä itseään ulkopuolelta.
Työuupumus ei Kannisen mukaan koskaan ole vain yksilön asia. Se kertoo aina jotain työpaikan kulttuurista ja johtamisesta.
– On paljon asioita, jotka kuuluvat työpaikalle. Onko työmäärä sopiva, onko epärealistisia työtehtäviä. Olennaista on ymmärtää, mikä kuormittaa.
Kyse ei ole vain käytännön asioista, vaan myös esimeriksi siitä, mikä estää ottamasta asioita puheeksi työpaikalla.
– Syy voi olla ilmeinen, kuten mahdoton esihenkilö. Huono johtajuus on seikka, joka vaikuttaa.
Työpaikalla voi vallita myös vaikenemisen kulttuuri.
– Työuupumus ei ole ihmisen valuvika, Kanninen sanoo.
Joskus ihminen ajautuu uupumukseen työn imusta ja ilosta, jos sille ei ole osannut laittaa rajoja.
– Terve rajojen asettaminen voi olla ihan keneltä tahansa hukassa. Burnout ei ole mikään heikkouden merkki.
Uupumuksesta toipuminen lähtee siitä, että sen tunnistaa ja tunnustaa.
Alkaa asettaa rajoja, opettelee sanomaan ei. Terveelliset elintavat ja riittävä lepo ovat lisäksi tärkeitä.
– Useimmat ihmiset tarvitsevat myös sitä, että he ovat tekemisissä muiden kanssa.
Apua kannattaa hakea esimeriksi työterveydestä sekä keskustella tilanteesta oman esihenkilön tai hr-vastaavan kanssa. Mitä aikaisemmin, sen parempi.
Psykoterapiasta on usein apua, mutta Kannisen mukaan muutoksia pitää tapahtua myös työpaikalla.
– Jos työpaikan rakenteita ei muuteta, ongelmat vain jatkuvat.
Yksi voi uupua toisensa jälkeen.
Lähteitä: Terveyskirjasto
