Kun Annin, 42, ajatukset täyttyivät synnytyksen jälkeen hiljalleen villeistä teorioista, ei kukaan aluksi ymmärtänyt, mistä oli kyse. Pian tuoreen perheen elämä kääntyi kertaheitolla ympäri.
Synnytys oli sujunut hyvin. Anni tunsi olonsa onnelliseksi esikoistytär rinnallaan. Hän oli synnyttänyt aamuyöllä, ja synnytys oli kestänyt 13 tuntia. Jollakin tapaa olo tuntui kuitenkin kummalliselta. Anni arveli sen johtuvan veren heikosta hemoglobiiniarvosta.
Myös seuraava yö kului valvoen. Anni ei saanut unta.
– Olin tavanomaista puheliaampi ja tulin hyvin juttuun kaikkien kanssa, mikä ei ole luonteelleni aivan tyypillistä, hän muistelee.
Kolmen päivän kuluttua perhe kotiutui sairaalasta. Anni on ammatiltaan varhaiskasvattaja, ja pienten vauvojen hoitaminen oli hänelle entuudestaan tuttua.
– Mielestäni kaikki sujui tosi hyvin. Maito nousi runsaana ja imetys lähti hyvin käyntiin. Olin kaiken aikaa tosi tehokas. Pesin pyykkiä aamuyöllä, kun en saanut nukuttua.
Öisin Annilla oli kuumia aaltoja, aivan kuin vaihdevuosissa. Hänelle nousi kuume, joten mies vei Annin Naistenklinikan päivystykseen. Sairaalassa todettiin kohtutulehdus ja Anni aloitti antibioottikuurin.
– Antibiootit aiheuttivat vauvalle ripulin. Valvoin ripuloivan vastasyntyneen kanssa, ja siinä kohtaa kuntoni romahti. Yöllä valvoessa mieleeni alkoi nousta harha-ajatuksia, jotka olivat ensin aika lieviä.
Jälkeenpäin Anni on miettinyt, johtuiko psykoosin puhkeaminen useiden öiden valvomisesta tai kohtutulehduksesta. Hänen suvussaan on myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mikä on yksi lapsivuodepsykoosin riskitekijä.
Kuumat aallot viittasivat siihen, että hänen estrogeenitasonsa oli pohjalukemissa. Alhainen estrogeenitaso on yksi tekijä baby bluesin, synnytyksen jälkeisen masennuksen sekä lapsivuodepsykoosin taustalla. Kun oksitosiini- ja prolaktiini-hormonien tasot kohoavat synnytyksen jälkeen, naishormonien eli estrogeenin ja keltarauhashormonin tasot putoavat alas.
– Olen kuullut monilta lapsivuodepsykoosin sairastaneilta, että maidonnousu oli erittäin runsasta, Anni kertoo.
Psykoosissa aivot yhdistelevät asioita kummallisesti
– Ensimmäinen harha-ajatukseni taisi olla se, että mieheni haluaa minulle pahaa ja saattaa vahingoittaa minua sekä vauvaa. Minusta tuntui, että mieheni on sekoamassa, Anni kertoo.
Hän valvoi vatsavaivainen vauva sylissään ja soitti taukoamatta rentoutusmusiikkia. Anni ei osannut tehdä mitään vauvan ripulille. Aamuyöllä hän soitti Naistenklinikalle, ja sai sieltä puhelinnumeroita ja ohjeita vauvan hoitamiseen.
– Kun aamulla ryhdyin soittamaan saamiini puhelinnumeroihin, minusta tuntui, että minulle on annettu huijausnumeroita, koska kukaan ei vastannut soittoihini. Oli heinäkuu ja kello saattoi olla aika vähän, ehkä siksi kukaan ei vastannut puhelimeen.
Psykoosissa todellisuuden taju hämärtyy. Ihminen ei ole kaiken aikaa kiinni normaalin maailman realiteeteissa. Käyttäytyminen voi alkuvaiheessa vaikuttaa ulospäin normaalilta, mutta jossain vaiheessa muut ihmiset ryhtyvät ihmettelemään sekavaa toimintaa ja erikoisia päätelmiä.
Annin puoliso huolestui muutoksesta vaimonsa käyttäytymisessä ja pyysi apuun oman äitinsä sekä Annin äidin.
– He tulivat meille ja sanoivat, että heitä huolestuttaa tilanteeni. Siinä vaiheessa kukaan ei vielä ymmärtänyt, mitä tapahtuu.
Annilla oli myös virtsatieinfektion oireita, joten perhe sai suostuteltua hänet lähtemään jälleen Naistenklinikalle. Siellä Annin sekavuuteen kiinnitettiin huomiota.
Anni ohjattiin psykiatriselle osastolle ensin tarkkailulähetteellä. Sitten tuli sulkevan hoidon päätös, eli tahdonvastainen pakkohoito, koska Anni ei olisi halunnut jäädä sairaalaan.
”Minun täytyy näytellä mukana tässä jutussa”
Sairaalassa oireet alkoivat nopeasti pahentua.
Esimerkiksi sairaalan alkuhaastattelussa oli paikalla psykiatri, jolla oli päällä täysin mustat vaatteet. Nuorehkolla mieshoitajalla puolestaan oli valkoiset vaatteet.
– Ajattelin, että psykiatri edustaa pahuutta ja hoitaja hyvyyttä, Anni muistelee.
Mieli laukkasi hurjaa vauhtia.
– Pian oivalsin, että oikeasti äitini halutaan saada hoitoon, koska häneen on iskenyt dementia. Tämä kaikki on näytelmää, jotta äitini saadaan sairaalahoitoon, ja minun täytyy nyt vain näytellä mukana tässä jutussa.
Hiljalleen mieli täyttyi järjenvastaisista teorioista, joita Anni piti täytenä totena. Hän esimerkiksi uskoi vakaasti, että muut potilaat olivat näyttelijöitä, jotka on palkattu osastolle esittämään erilaisia rooleja ja vaikuttamaan hänen mieleensä.
Akuutti psykoosi väistyi nopeasti
Hurjista oireista huolimatta akuutti psykoosi väistyi muutamassa päivässä ja Annin todellisuudentaju palasi. Hänellä oli kuitenkin ahdistusoireita, joiden vuoksi osastohoito jatkui vielä kuusi viikkoa. Ahdistusvaiheen aikana Annin toimintakyky oli pohjalukemissa.
– Kun akuutti psykoosi oli ohi, oloni oli toivoton. Ajattelin, etten parane tästä koskaan eikä minusta tule kunnollista äitiä.
Kukaan ei kertonut Annille, millainen sairaus psykoosi on.
– Olisin kaivannut tietoa siitä, miten sairaus paranee ja miten hoitoa jatketaan.
Nykyään Anni toimii Äimä ry:n vertaistukiäitinä ja arvelee, että tiedon jakamisessa on edistytty. Hän uskoo, että materiaalia aiheesta voisi silti olla tarjolla nykyistä paremminkin.
Lapsivuodepsykoosi on harvinainen sairaus, mutta se voi osua kenen tahansa kohdalle. Lääkäritkään eivät pysty määrittelemään tarkasti, mistä sairaus johtuu.
Jos kyseessä on pelkästään lapsivuodepsykoosi, se ei yleensä uusiudu vauvavuoden jälkeen. Seuraavan synnytyksen yhteydessä todennäköisyys on kuitenkin 50 prosentin luokkaa.
Osalla äideistä on jo ennen synnytystä tai heillä diagnosoidaan psykoosin jälkeen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se voi lisätä uusiutumisriskiä. Myös liian aikaisin lopetettu lääkitys voi saada aikaan psykoosin uusiutumisen vauvavuoden aikana.
Lapsivuodepsykoosin osastohoito kestää nykyisin noin pari viikkoa. Psykoosia seuraa masennuskausi, jonka pituus vaihtelee.
– Minun kohdallani pahimmat masennusoireet kestivät vain kuukauden sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Osalla äideistä masennus jatkuu puolitoista vuotta, ehkä pitempäänkin.
Suhde vauvaan palautui hiljalleen
Sairaalasta kotiutumisen jälkeen Anni tapasi psykologia vuoden ajan ja psykiatri vastasi masennuslääkityksestä. Toimintakyvyn palautumiseen meni puoli vuotta ja lääkitys purettiin vuoden kuluttua sairastumisesta.
Lähipiiri suhtautui Annin sairastumiseen neutraalisti. Hänen äitinsä auttoi vauvanhoidossa ja vietti perheen kotona vielä viikon Annin kotiutumisen jälkeen.
– Alussa vauvan hoitaminen oli vaikeaa. Minun ja vauvan yhteys oli päässyt katkeamaan. Vauva itki enemmän minun sylissäni kuin mieheni tai äitini sylissä. Suhde vauvaan alkoi vähitellen palautua, kun äitini lähti kotiin.
Annilla oli ollut korkeat mutta realistiset odotukset vauvavuoden suhteen.
– En odottanut, että kaikki menee täydellisesti. Mutta tällaista sairautta en ollut osannut odottaa. En ollut koskaan kuullut synnytyksen jälkeisestä psykoosista enkä todellakaan tiennyt, että tällaista voi tapahtua, hän kertoo.
Ajan kanssa rankka kokemus kuitenkin hälveni niin, ettei se päässyt varjostamaan elämää vauvan kanssa.
– Loppujen lopuksi nautin vauvavuodesta todella paljon. Alkuvaikeuksien jälkeen se oli yksi elämäni onnellisimmista ajanjaksoista.
Masennus on jo normaalia, psykoosiin liittyy ennakkoluuloja
Anni ei esiinny tässä artikkelissa omalla nimellään, sillä psykoosi ei ole asia, jonka hän haluaa kaikille ihmisille itsestään paljastaa. Psykoosikokemuksen työstäminen osaksi omaa elämäntarinaa on vaatinut aikaa.
– Sairaus ei sopinut siihen kuvaan, millaiseksi koen itseni. Olen aina pitänyt itseäni tasapainoisena ja psyykkisesti vahvana. Vertaistukitoiminnassa olen huomannut, että aivan tavalliset äidit sairastuvat psykoosiin. Tämä voi sattua kenelle tahansa.
– Sairastuminen oli kuitenkin aika lyhyt ajanjakso elämässä. Olen parantunut ja siitä kiitollinen.
Ihmisillä on edelleen ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä psykoosisairauksiin liittyen. Annikin on joskus kohdannut niitä.
Eräs tilanne tuli eteen työpaikan kahvihuoneessa. Työkaverit olivat nähneet ulkona erikoisesti käyttäytyvän ihmisen ja joku pohti, onkohan se lähellä sijaitsevan aluesairaalan suljetulta. Toinen ihmetteli, että onko sielläkin suljettu osasto.
– Olisin voinut sanoa, että totta kai, minäkin olen ollut siellä hoidossa. Ei sitten tullut sanotuksi. Tilanteet tulevat usein niin nopeasti, etten osaa reagoida. Monet nuoremmat äidit ovat tässä asiassa paljon avoimempia. He tuntevat vähemmän häpeää asian tiimoilta.
Mitä jos psykoosi uusiutuu?
Kun Anni tuli uudelleen raskaaksi, sairauden uusiutuminen huolestutti enemmän hänen puolisoaan kuin häntä itseään. Esikoisen syntymästä oli kulunut neljä vuotta.
– Suunnittelimme etukäteen, miten toimitaan, jos psykoosi uusiutuu. Minulla oli vahva luotto siihen, että jos sairaus uusiutuu synnytyksen jälkeen, siitä kyllä parantuu.
Nyt psykoosista on kulunut jo niin kauan, ettei Anni enää aktiivisesti mieti uusiutumisriskiä. Unettomien öiden jälkeen hän on kuitenkin tarkka siitä, että univelka tulee heti nukuttua pois.
– Usein annetaan ymmärtää, että on ihan normaalia valvoa paljon vastasyntyneen kanssa. Unenpuutteeseen kannattaa suhtautua vakavasti ja omia puoliaan täytyy pitää, jotta saa nukkua riittävästi.
Anni ei koe, että hän olisi leimautunut sairastumisensa vuoksi. Neuvolassa hän kävi keskustelemassa psykoosista yhden kerran. Sen jälkeen neuvolakäynnit jatkuivat tavallisesti eikä asiaan palattu. Välillä hän toivoi, että terveydenhoitaja olisi kysynyt myös hänen vointiaan ja jaksamistaan.
Saman läpikäyneille Annilla on yksi viesti: synnytyksen jälkeiset mielenterveyden ongelmat johtuvat paljolti hormoneista.
– Olet ihan hyvä äiti, vaikka sairastuit. Jos tiedossasi on, että sinulla on riskitekijöitä, ne kannattaa kertoa ääneen neuvolassa ja sairaalassa. Mielestäni on tärkeää, että sairastumiseen liittyvät asiat käsitellään eivätkä ne jää vaivaamaan mieltä.
Äimä ry jakaa tietoa ja tukea äitien mielenterveysongelmiin liittyen. Äimän nettisivuilta löytyy kattavasti tietoa ja oppaita muun muassa baby bluesista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja lapsivuodepsykoosista.
