Tutkimus selvitti syitä psyykkisen pahoinvoinnin lisääntymiselle työelämässä.
Psyykkinen kuormitus ja henkinen jaksaminen ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi työelämässä. Psyykkistä haavoittuvuutta ilmentävät työstressi, uupumus ja masennus.
Työelämää koettelevan rakennemuutoksen myötä yhä useammassa työtehtävässä odotetaan sekä sosiaalista että emotionaalista panosta. Monissa ammateissa, joissa on vahva ihmissuhteisiin liittyvä ulottuvuus, riski käyttää masennuslääkkeitä kasvaa.
Psyykkisten kysymysten rooli ja merkitys on muuttunut
Työikäisten masennus, uupumus tai muut emotionaaliset ongelmat eivät ole yhden tai kahden työhön tai muuhun elämään liittyvän tekijän syytä. Ne heijastavat koko väestöön, työelämän rakenteeseen ja terveydenhuoltoon vaikuttaneita asioita. Psyykkisen haavoittuvuuden lisääntyminen ei suoraan kerro sairastavuuden kasvusta työväestössä. Kyse on enemmänkin muuttuneesta psyykkisten kysymysten roolista ja merkityksestä.
Työ vaatii sosiaalista ja emotionaalista jaksamista
1970-luvun työelämässä mielenterveysongelmien rooli oli pieni, ja ongelmat painottuivat fyysisiin oireisiin ja ammattitauteihin. Tilanne muuttui radikaalisti 1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa.
Masennuslääkkeiden käyttö lisääntyi ja kääntyi vasta 2000-luvun lopulla laskuun. Yhä useampi kaipasi ratkaisuja stressiin, uupumukseen, mielialahäiriöihin tai sosiaalisiin ongelmiin. Työ, työntekijät ja terveydenhuolto muuttuivat ja psyykkinen haavoittuvuus nousivat esiin.
Rakennemuutosten seurauksena yhä useammassa työtehtävässä odotetaan sekä sosiaalista että emotionaalista osaamista. Myös perinteiset ”ihmissuhdeammatit” ovat muuttaneet muotoaan. Esimerkiksi opettajaihanne on nykyään oppilaiden yksilöllisiä tarpeita huomioiva valmentaja. Samaan aikaan työterveys ja työkyky ovat liikkuneet psyykkistä aluetta kohti.
Ihmissuhdetyössä kohonnut riski masennukseen
Kansallisiin rekistereihin perustuvat tulokset osoittavat, että mielenterveyden trendi on ollut melko lailla samankaltainen työikäisen väestön eri osissa, mutta erojakin löytyi. Nuorimman ikäryhmän kehitys on ollut hieman muusta työväestöstä poikkeavaa. Esimerkiksi masennusperäinen työkyvyttömyys on nuorten keskuudessa jatkanut kasvuaan, vaikka muissa ikäryhmissä kasvu on laantunut.
Mielialahäiriöihin liittyvien sairaalajaksojen riski oli Suomessa noin 20–40 prosenttia korkeampi työntekijöillä ylempiin toimihenkilöihin verrattuna. Uusien mielialalääkkeiden käyttö puolestaan yleistyi korkeammin koulutetuissa väestönosissa ja pääkaupunkiseudulla nopeammin kuin muualla Suomessa.
Monissa ammateissa, joissa on vahva ihmissuhteisiin liittyvä ulottuvuus, löytyi kohonnut riski käyttää masennuslääkkeitä verrattuna saman koulutustason ammatteihin, joissa ei ole ns. ihmissuhdetyötä. Tällaisia ammatteja ovat muun muassa sosiaalityöntekijät, kodinhoitajat ja lääkärit.
Dosentti Ari Väänäsen johtamassa hankkeessa Psyykkisen haavoittuvuuden nousu suomalaisessa työelämässä tutkittiin psyykkisen pahoinvoinnin nousua työelämässä 1960-luvulta lähtien yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Työelämän mielenterveyskysymyksiin liittyvän huolen ja puheen lisääntymistä selvitettiin arkisto- ja haastattelumateriaalien avulla. Väestötason analyyseissä käytettiin kansallisia terveysrekisteritietoja. Hanketta rahoittivat Suomen Akatemia ja Työterveyslaitos.
Lähde: Työterveyslaitos
www.ttl.fi
Työelämää koettelevan rakennemuutoksen myötä yhä useammassa työtehtävässä odotetaan sekä sosiaalista että emotionaalista panosta. Monissa ammateissa, joissa on vahva ihmissuhteisiin liittyvä ulottuvuus, riski käyttää masennuslääkkeitä kasvaa.
Psyykkisten kysymysten rooli ja merkitys on muuttunut
Työikäisten masennus, uupumus tai muut emotionaaliset ongelmat eivät ole yhden tai kahden työhön tai muuhun elämään liittyvän tekijän syytä. Ne heijastavat koko väestöön, työelämän rakenteeseen ja terveydenhuoltoon vaikuttaneita asioita. Psyykkisen haavoittuvuuden lisääntyminen ei suoraan kerro sairastavuuden kasvusta työväestössä. Kyse on enemmänkin muuttuneesta psyykkisten kysymysten roolista ja merkityksestä.
Työ vaatii sosiaalista ja emotionaalista jaksamista
1970-luvun työelämässä mielenterveysongelmien rooli oli pieni, ja ongelmat painottuivat fyysisiin oireisiin ja ammattitauteihin. Tilanne muuttui radikaalisti 1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa.
Masennuslääkkeiden käyttö lisääntyi ja kääntyi vasta 2000-luvun lopulla laskuun. Yhä useampi kaipasi ratkaisuja stressiin, uupumukseen, mielialahäiriöihin tai sosiaalisiin ongelmiin. Työ, työntekijät ja terveydenhuolto muuttuivat ja psyykkinen haavoittuvuus nousivat esiin.
Rakennemuutosten seurauksena yhä useammassa työtehtävässä odotetaan sekä sosiaalista että emotionaalista osaamista. Myös perinteiset ”ihmissuhdeammatit” ovat muuttaneet muotoaan. Esimerkiksi opettajaihanne on nykyään oppilaiden yksilöllisiä tarpeita huomioiva valmentaja. Samaan aikaan työterveys ja työkyky ovat liikkuneet psyykkistä aluetta kohti.
Ihmissuhdetyössä kohonnut riski masennukseen
Kansallisiin rekistereihin perustuvat tulokset osoittavat, että mielenterveyden trendi on ollut melko lailla samankaltainen työikäisen väestön eri osissa, mutta erojakin löytyi. Nuorimman ikäryhmän kehitys on ollut hieman muusta työväestöstä poikkeavaa. Esimerkiksi masennusperäinen työkyvyttömyys on nuorten keskuudessa jatkanut kasvuaan, vaikka muissa ikäryhmissä kasvu on laantunut.
Mielialahäiriöihin liittyvien sairaalajaksojen riski oli Suomessa noin 20–40 prosenttia korkeampi työntekijöillä ylempiin toimihenkilöihin verrattuna. Uusien mielialalääkkeiden käyttö puolestaan yleistyi korkeammin koulutetuissa väestönosissa ja pääkaupunkiseudulla nopeammin kuin muualla Suomessa.
Monissa ammateissa, joissa on vahva ihmissuhteisiin liittyvä ulottuvuus, löytyi kohonnut riski käyttää masennuslääkkeitä verrattuna saman koulutustason ammatteihin, joissa ei ole ns. ihmissuhdetyötä. Tällaisia ammatteja ovat muun muassa sosiaalityöntekijät, kodinhoitajat ja lääkärit.
Dosentti Ari Väänäsen johtamassa hankkeessa Psyykkisen haavoittuvuuden nousu suomalaisessa työelämässä tutkittiin psyykkisen pahoinvoinnin nousua työelämässä 1960-luvulta lähtien yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Työelämän mielenterveyskysymyksiin liittyvän huolen ja puheen lisääntymistä selvitettiin arkisto- ja haastattelumateriaalien avulla. Väestötason analyyseissä käytettiin kansallisia terveysrekisteritietoja. Hanketta rahoittivat Suomen Akatemia ja Työterveyslaitos.
Lähde: Työterveyslaitos
www.ttl.fi
