Mielikin voi tarvita ensiapua.

Lehdistä saamme lukea päivittäin uutisia, jotka koskettavat mieltämme: sotia, terroritekoja, lentokoneonnettomuuksia. Joskus dramaattiset tapahtumat tulevat lähemmäs; Estonian onnettomuus, maassamme tapahtuneet ostoskeskusräjähdys ja kouluhyökkäykset. Mitä lähemmäs asia tulee, sitä enemmän reagoimme.
Useimmat meistä joutuvat elämänsä aikana kokemaan yllättäviä tapahtumia; noin 65–70 % länsimaiden asukkaista joutuu kohtaamaan traumaattisen tapahtuman elämänsä aikana. Läheinen kuolee, eroamme parisuhteesta, joudumme onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi. Voimme menettää työpaikkamme, sairastua fyysisesti tai psyykkisesti tai muuten menettää elämämme tapahtumien hallinnan.
Kriisi voi koskea yksilön lisäksi myös suurempaa ihmisjoukkoa; perhettä, koulu- tai työyhteisöä, koko asuinpaikkakunnan väestöä.
Jokainen suhtautuu yllättävään tapahtumaan omalla tavallaan, osa selviää läheisten tuen avulla, osa tarvitsee ulkopuolisen auttajan tukea. Monet yllättävistä tapahtumista kuuluvat väistämättä ihmisen elämänkulkuun, jotkut tapahtumat ovat niin järkyttäviä, että kuka tahansa reagoisi niihin voimakkaasti. Traumaattinen kokemus altistaa uhrin ahdistus— jamasennusoireille, mutta noin kaksi kolmasosaa trauman kokeneista toipuu nopeasti ilman pitkittyvää oireistoa.
Kriisitilanteisiin on tärkeää hakea apua, jos psyykkinen reaktio on niin voimakas, etteivät tavanomaiset selviytymiskeinot tunnu riittävän. Kriisin käsittely ehkäisee oireiston pitkittymistä ja toimintakyvyn pidempiaikaista laskua.

Kriisin vaiheet

Kriisi jaetaan perinteisesti shokki-, reaktio-, työstämis- ja käsittelyvaiheeseen. Psyykkinen ensiapu on tarpeen useimmiten shokki- ja/tai reaktiovaiheessa.
Shokkivaiheessa on vaikea uskoa tapahtunutta todeksi ja tuolloin järkevästi toimiminen voi olla vaikeaa. Tärkeää on turvata perustarpeiden kuten syömisen ja nukkumisen riittävyys.
Reaktiovaiheessa voimakkaat tunnereaktiot ovat tavallisia.
Työstämis- ja käsittelyvaiheessa on tyypillistä kokea keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä ja tarvetta olla rauhassa.
Uudelleensuuntautumisvaiheessa toimintaa suunnataan tulevaisuuteen, ja kriisi voi toimia voimavarana ja kasvun mahdollisuutena.

Muita henkisiä hätätiloja

Nopea apu on myös tarpeen, mikäli psyykkisesti sairastuessa todellisuudentaju häiriintyy vakavasti, oma tai muiden henki ja/tai terveys on uhattuna huonon psyykkisen voinnin vuoksi. Päihteiden runsasta käyttöä seuraavat vakavat vieroitusoireet tarvitsevat myös hoitoa.

Mistä apua voi hakea

Ulkopuolisten auttajien kirjo on laaja, mm. terveydenhuolto, seurakunnat, erilaiset järjestöt sekä auttavat puhelimet ja internetpalvelut antavat apua.
Terveydenhuollon päivystyspisteet auttavat virka-ajan ulkopuolella, terveysasemilta, työterveys- ja opiskelijaterveydenhuollosta saa apua ja ohjausta.
Mielenterveystyön päivystykset auttavat, mikäli kyseessä on vakava mielenterveyden häiriö, kuten todellisuudentajun häiriintyminen psykoosissa.
Päihdepäivystykset ovat matalan kynnyksen paikkoja päihteiden käyttöön liittyvissä kriiseissä.
Suuremmilla paikkakunnilla toimii Suomen mielenterveysseuran ylläpitämiä kriisikeskuksia, jotka tarjoavat keskusteluapua elämäntilanteeseen liittyvissä kriiseissä.
Erilliset kriisiryhmät vakavissa onnettomuuksissa toimivat viranomaisyhteistyön kautta.
Puhelimitse tarjoavat apua mm. Rikosuhripäivystys, Valtakunnallinen kriisipuhelin ja useat muut auttavat puhelimet. Netissä toimii esim.Tukinet, joka on kriisikeskus internetissä. Alkuvaiheen jälkeen asioita voi myös työstää erilaisissa vertaistukiryhmissä, esim. seurakuntien järjestämissä sururyhmissä.

Traumaattisen kokemuksen jälkeen on tärkeää Muistaa, että reaktiosi ovat normaaleja ja asiaankuuluvia Puhua Jos on vaikea puhua tapahtuneesta: piirrä, maalaa, kirjoita, kuuntele musiikkia, mene luontoon, liiku, itke Jatkaa rutiineja Etsiä vertaistukea Välttää alkoholia ja rauhoittavia lääkkeitä

KIRJOITTAJA