Itsemurhariskiin vaikuttavat masennuksen vaikeusaste ja aiempi itsetuhoisuus.
Masennuspotilaiden itsemurhariski on suurimmillaan kolmen ensimmäisen päivän aikana psykiatrisen sairaalahoidon jälkeen.
Se on 330-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Ensimmäisten päivien jälkeen itsemurhariski pysyy edelleen suurena, mutta pienenee tasaisesti ajan myötä.
Laajassa suomalaisessa tutkimuksessa kartoitettiin masennuspotilaiden sairaalahoidon jälkeen tapahtuneet itsemurhat. Tutkimuksen potilaat ovat masennusdiagnoosin saaneita ja sen vuoksi psykiatrisessa sairaalahoidossa olleita (Aaltonen K ym. JAMA Psychiatry 14.2.2024 ).
Kaikista masennuspotilaista vain pieni vähemmistö hoidetaan psykiatrisessa sairaalassa, enemmistö on avohoidossa.
– Sairaalahoitoon ohjataan usein nimenomaan itsemurhavaaran vuoksi. Tutkimus tuo selvästi esiin sen, että vaara ei aina ole ohitse sairaalahoidon päättyessä. Siirtymävaihe sairaalasta avohoitoon on kriittinen ajanjakso, kertoo Husin psykiatrian ylilääkäri ja Helsingin yliopiston professori Erkki Isometsä tiedotteessa .
Tutkimus perustuu rekisteritietoihin kaikista Suomessa masennuksen vuoksi psykiatrisessa sairaalahoidossa 1996–2017 olleista eli yhteensä 91 161 masennuspotilaan 193 197 hoitojaksosta. Näistä potilaista 1 976 menehtyi itsemurhaan pisimmillään kaksivuotisessa seurannassa.Tutkimuksen 22 vuoden ajanjakson aikana itsemurhakuolleisuus on Suomessa kokonaisuudessaan merkittävästi vähentynyt, myös masennuspotilaiden itsemurhakuolemat.
Tutkimuksessa tiedot hoidon riskivaiheista
Psykiatrisen sairaalahoidon jälkeen on itsemurhakuoleman riskin tiedetty jo ennestään suureksi potilaan siirtyessä avohoitoon. Nyt laaja aineisto antoi tarkemman kuvan hoidon riskivaiheista.
Tutkimus antaa myös kliinisen päätöksenteon kannalta tärkeää tietoa itsemurhakuoleman riskitekijöistä sekä aikaikkunoista, joissa nämä vaikuttavat.
Lyhyellä aikavälillä painottuivat erityisesti masennuksen vaikeusaste sekä aiemman itsetuhokäyttäytymisen luonne. Näitä tekijöitä ei ole voitu aiemmissa tutkimuksissa kartoittaa erittäin korkean riskin ajanjaksolta.
– Tutkimus puhuu mielestäni vahvasti sen puolesta, että sairaalan ja avohoidon tiivis yhteistyö on tärkeää. On myös olennaista varmistaa, että masennuksen hoito on ollut sairaalassa tuloksellista, Isometsä sanoo.
Potilaiden hoitoon liittyviä tekijöitä ei tutkimuksessa ollut mahdollista kartoittaa. Tutkimushavainnoissa kuitenkin nousee esiin hoidon jatkuvuuden suuri merkitys masennuspotilaan siirtyessä psykiatrisesta sairaalasta avohoitoon.