Helsingin yliopiston tutkijoiden löydökset kyseenalaistavat vallitsevan käsityksen lääkkeiden vaikutusmekanismeista. Tutkimus palkitaan vuoden 2022 Medix-palkinnolla.
Palkinnon saava tutkimus haastaa vallitsevan ajattelutavan masennuslääkkeiden vaikutusmekanismeista.
Arvostettu Cell-tiedelehti on julkaissut Helsingin yliopiston tutkimusryhmän artikkelin, joka kyseenalaistaa serotoniinin ja glutamaatin reseptorien roolin masennuslääkkeiden ensisijaisina vaikutuskohteina.
Lääketieteen tohtori Eero Castrénin johtaman tutkimusryhmän tekemien löydösten perusteella asia ei ole näin yksinkertainen.
Tutkimuksessa huomattiin, että kaikki tutkitut masennuslääkkeet, muun muassa SSRI-lääke fluoksetiini, trisyklinen masennuslääke imipramiini sekä ketamiini, sitoutuivat suoraan aivojen kasvutekijän TrkB-nimiseen reseptoriin.
– Lääkkeet, jotka vaikuttavat hitaasti ja lääkkeet, jotka vaikuttavat nopeasti, vaikuttavatkin saman mekanismin kautta. On ehkä lievästi sanottu, että se oli meille iso yllätys, Castrén sanoo.
Helsingin yliopiston tutkimusryhmä on saanut tutkimuksestaan vuoden 2022 Minervasäätiön Medix-palkinnon. Palkintosumma on 20 000 euroa.
Castrén kertoo, että hänen ryhmänsä on tehnyt yhteistyötä professori Ilpo Vattulaisen ja professori Mart Saarman tutkimusryhmien kanssa. Palkintosumma jaetaan näiden kolmen ryhmän tutkijoiden kesken, sillä heidän työllään on ollut suuri merkitys nyt palkittavalle tutkimukselle.
Mahdollisuuksia lääkekehitykselle
Castrénin mukaan uusi tutkimus ei kumoa sitä tunnettua tosiasiaa, että lääkeaineet vaikuttavat myös esimerkiksi hermovälittäjäaine serotoniiniin. Löydös lääkkeiden sitoutumisesta suoraan TrkB-reseptoriin tuo uuden vaihtoehdon lääkekehityksen suunnalle.
Tavallisten masennuslääkkeiden ongelma on se, että ne vaikuttavat hitaasti. Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät eli SSRI-lääkkeet voivat helpottaa masennuksen oireita vasta viikkojen viiveellä.
Ketamiinista taas voidaan saada apua jo tunneissa.
Erot tavanomaisten masennuslääkkeiden ja ketamiinin vaikutuksissa saattavat johtua eroista siinä, kuinka nopeasti saavutetaan TrkB-sitoutumiseen riittävä pitoisuus aivoissa.
– Meidän tuloksemme viittaavat siihen, että tarvitaan suuria pitoisuuksia lääkeainetta ennen kuin se sitoutuu TrkB-reseptoriin. Jos löydetään lääkeainemolekyylejä, jotka sitoutuvat tiukemmin reseptoriin, meidän hypoteesimme mukaan voidaan kehittää lääkkeitä, jotka vaikuttaisivat nopeammin.
Käytännössä nämä voisivat olla ketamiinin tapaisia, nopeasti vaikuttavia lääkeaineita, joilta puuttuvat sen haittavaikutukset. Ketamiinin haitat liittyvät etenkin sen väärinkäyttöön.
Vastaamattomia kysymyksiä
Sekä masennuksen aiheuttajaan että masennuslääkkeiden vaikutusmekanismeihin liittyy yhä monia avoimia kysymyksiä.
Serotoniinin määrää lisäävien lääkkeiden on todettu auttavan masennuspotilaita. Tästä on vuosikymmeniä sitten vedetty johtopäätös, jonka mukaan serotoniinin alhainen taso on masennuksen taustalla.
Sen merkitys masennuksen aiheuttajana on sittemmin kyseenalaistettu.
Vieläkään ei tiedetä tarkkaan, miksi serotoniinitasoja nostava lääke silti auttaa masennuspotilaita.
On muistettava, että taudin mekanismi ja lääkehoito ovat kaksi eri asiaa.
– Iso ongelma alalla on, että on vedetty mutkat suoriksi. On nähty, että lääkeaine vaikuttaa johonkin tiettyyn asiaan positiivisesti ja oletettu, että asian negatiivinen puoli on tautimekanismina, Castrén havainnollistaa.
Hänestä yhteyksien vetämisessä on oltava hyvin varovainen.
TrkB-reseptori on keskeinen hermoston muovautuvuudessa. Hermoverkkojen muovautuvuuden on katsottu olevan yhteydessä masennuksesta toipumiseen.
– Tämä ei vielä tarkoita, että TrkB:n toiminnan estyminen tai vähentyminen olisi jotenkin taudin takana, Castrén huomauttaa.
Juttu on julkaistu alun perin syyskuussa 2022.