Jopa joka neljännellä on työuupumuksen merkkejä. Oululainen Martta Tervonen haluaa vähentää mielenterveyteen liittyviä tabuja.
Se oli suruviesti.
Kuvittele eteesi maailman kaunein paratiisisaari. Valkoista hiekkaa, huojuvat palmut, lämmin ilma ja turkoosi merivesi.
Näissä maisemissa yrittäjä Martta Tervonen oli äitinsä kanssa loppuvuodesta 2017.
Pienessä bungalowissa oli kaksi huonetta, molemmille omansa. Eräänä aamuyönä Tervonen havahtui hereille. Hän vilkaisi puhelintaan tarkistaakseen kellonajan.
Samalla hän huomasi saapuneen viestin.
Tervosen ystävä oli tehnyt itsemurhan.
Nyt, kaksi vuotta ystävän kuoleman jälkeen, se on helppo nähdä: tuo yö oli yksi Tervosen elämän taitekohdista.
Mutta jo sitä ennen Tervosen oma elämä oli alkanut luisua suuntaan, jota hän ei ollut osannut odottaa.
Liekki, joka polttaa loppuun
Martta Tervonen on 30-vuotias oululainen yrittäjä.
Häntä työllistävät tällä hetkellä oma vaatebrändi sekä kirjoittajakoulutusta tarjoava yritys.
Kun Tervonen kertoo elämästään, kuuntelijaa hengästyttää.
Lukiosta suoraan oikeustieteelliseen. Maisterin paperit kasaan neljässä vuodessa. 22-vuotiaana töitä yliopisto-opettajana. Lakimiehen töitä. Journalistiikan opiskelua. Viestintäpäällikön pesti. Oma yritys, jossa kaikki tehtiin alusta asti itse. Parin kirjan kirjoittamista. Reppureissaamista ympäri maailman.
Ja tässä nyt vain osa asioista kahdentoista viime vuoden ajalta.
Varsinkin vuonna 2015 perustettu oma yritys sai Tervosen vaihtamaan vaihteen suuremmalle.
Hän kuvailee unelmien olleen suuria ja vauhtisokeuden iskeneen.
– Minussa palaa todella vahvana liekki asioiden tekemiseen. Kun sillä liekillä tekee paljon, se polttaa loppuun, hän toteaa.
Keväällä 2018 Tervonen sai diagnoosin: uupumus ja masennus.
Joka neljäs uupuu työssään
Masennusta ja uupumusta on ollut hankala niellä – jopa niin vaikea, että välillä ne unohtuvat. On helpompi epäillä vaikkapa D-vitamiinin puutosta.
Kuten viime keväänä, kun Tervonen saapui kotiinsa työpäivän päätteeksi.
Hän rojahti ulkovaatteet päällä sohvalle ja makasi paikallaan kolme tuntia. Ihmetytti, miksi olo oli niin vetämätön. Aivan puhki.
Raudanpuute. Ferritiinitasot. D-vitamiini. Tervonen googlaili mahdollisia syitä erikoiselle ololleen.
Kunnes muisti: olen uupunut ja masentunut. Diagnoosin saamisesta oli aikaa noin vuosi.
Mutta ei Tervonen missään nimessä ole asiansa kanssa yksin.
Noin joka neljännellä työssäkäyvällä suomalaisella on työuupumuksen merkkejä, selviää THL:n vuonna 2011 julkaisemasta (siirryt toiseen palveluun) tutkimuksesta. Vakavaa, vähintään viikoittain oireita aiheuttavaa työperäistä uupumusta sairastaa kahdesta kolmeen prosenttia suomalaisista.
Kesällä uutisoitiin (siirryt toiseen palveluun), että mielenterveyshäiriöt nousivat Suomessa viime vuonna ensimmäistä kertaa yleisimmäksi syyksi sairauspäivärahan saamiselle.
Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan vuosittain 7,4 prosenttia aikuisista käy läpi masennuksen, joka täyttää sairauden diagnostiset kriteerit. Lievemmistä masennusoireista kärsii jopa 10–20 prosenttia suomalaisista.
Julkisuudessa on pohdittu, että varsinkin nuorten mielenterveyshäiriöistä ja työuupumuksesta on tullut vaarallisen normaalia. Mielenterveysongelmat ovat myös kansainvälinen huolenaihe (siirryt toiseen palveluun).
Martta Tervonen toteaa, että hänen tapauksessaan avun hakemista ja saamista hidasti sairastumiseen liittyvä häpeän tunne.
Kesti pitkään ennen kuin hän suostui myöntämään itselleen, että tarvitsi apua.
Pukeutumalla stigmaa vastaan
Tervonen joutuu vieläkin hakemaan sanoja kertoessaan, miksi oli niin vaikea myöntää, että on avuntarpeessa.
– Häpeään liittyi ajatus heikkoudesta: että olen huono. Miksi en kestä tätä elämää, kun kaikki muut näyttävät selviytyvän ihan ok.
Varsinkin läheisille asiasta kertominen oli hankalaa.
– Eihän minulle voi tulla uupumusta tai masennusta, koska olen niin hirveän positiivinen ja pärjäävä. En ollut tottunut puhumaan asioista, sillä en halunnut huolestuttaa muita.
Ajatukset häpeästä ja puhumisen vaikeudesta vaivasivat Tervosta hänen ollessaan pitkällä sairauslomalla.
Mielessä oli myös ystävän tekemä itsemurha. Olisiko masentuneelle ystävälle voinut sanoa jotain enemmän, jotta tämä ei olisi kokenut olevansa yksin?
Tilastokeskuksen tuoreimman tilaston (siirryt toiseen palveluun) mukaan vuonna 2017 Suomessa oman henkensä riisti 824 ihmistä. Miten ystävä olisi voinut saada ajoissa oikeanlaista apua? Miten mielen sairauksiin liittyviä tabuja saataisiin vähemmäksi?
Lopulta toimintaan tottuneen naisen pohdinnoista alkoi muodostua idea.
Syntyi yhden naisen yritys: keväällä 2019 perustettu Depressio &co -niminen vaatebrändi, jolla Tervonen haluaa tehdä masennuksen näkyväksi ja vähentää mielenterveyshäiriöihin liittyviä tabuja. Rohkaista ihmisiä puhumaan ennen kuin on liian myöhäistä.
– Haluan viestiä, että et ole yksin eikä tarvitse hävetä. Mielenterveyteen liittyvistä asioista saa puhua, ja puhuminen oikeasti myös auttaa. Koskaan ei ole niin epätoivoista tilannetta, etteikö siitä selviäisi.
Joku voisi todeta ilkeämielisesti, että yrittäjänä Tervonen haistoi bisneksen.
– Ei se ollut niin, että kun uuvuin, niin pistetäänpä tällainen uusi juttu pystyyn. Ei minulla ollut masennuksen kanssa kiinnostusta tehdä mitään. Elämänhalukin oli aika vähissä.
Tervonen sanoo, että yrityksen kaikki tuotto ohjataan kulujen jälkeen itsemurhien ehkäisytyöhön. Yrityksen mainonnassa ovat olleet mukana esimerkiksi rap-artisti Pyhimys ja kokki Henri Alén.
Toistaiseksi yrityksellä on ollut kuluja enemmän kuin tuloja.
– Henkisesti olen kuitenkin saanut enemmän, Tervonen sanoo.
Mielenterveys mukaan kahvipöytäkeskusteluihin
Tervonen on joutunut opettelemaan uusia tapoja elää elämäänsä. Tavoitteiden, suorittamisen ja kunnianhimon määrää on pitänyt tarkastella kriittisesti.
Itse asiassa Tervonen ei olisi saanut suostua tähän haastatteluun. Ainakaan heti, kuten hän teki.
Terapeutin kanssa on sovittu, että asioista helposti innostuva Tervonen ottaa tarvittaessa tuumaustauon, nukkuu vaikka yön yli ennen päätöstä.
– Opettelen sitä, etten ajattele tulevaisuutta suoritteiden kautta, vaan enemmän sen kautta, mitkä asiat koen tärkeäksi.
Vaatemerkkinsä Tervonen toivoo menestyvän. Ei siksi, että olisi itse saavuttanut jotain, vaan koska toivoo sillä olevan positiivinen vaikutus jonkun toisen elämään.
Hän kertoo eräältä opettajalta saamastaan palautteesta. Opettaja oli kertonut, että aina pukeutuessaan Tervosen suunnittelemaan paitaan, joku kysyy vaatteessa olevasta logosta. Näin mielenterveys ja siihen liittyvät sairaudet tulevat osaksi normaalia kahvipöytäkeskustelua.
– Haluan luoda jotain, mikä jättää jäljen tähän maailmaan. Siitä huolimatta, saanko itse siitä krediittiä.
Aika kunnianhimoista tämäkin.
