Ihminen voi olla masentunut, vaikka nousee aamuvarhaisella töihin, huolehtii itsestään ja tapaa ystäviään. Niin kutsuttua korkean toimintakyvyn masennusta sairastava suoriutuu arjesta, mutta asiat eivät enää tuo iloa.
Kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti, sosiaalipsykologi ja kirjailija Emilia Kujalan mukaan korkean toimintakyvyn masennuksessa paha olo voi näyttäytyä puuhakkuutena ja pysähtymisen vaikeutena. Korkean toimintakyvyn masennus ei ole Suomessa virallinen diagnoosi, mutta ilmiö on Kujalan mukaan yleinen.
– Masennus on tila, jossa käsitys itsestä, toisista ja tulevaisuudesta on negatiivinen. Tyypillisesti masennusoireisiin liitetään toimintakyvyn lasku ja se, että pienikin ponnistelu uuvuttaa. Korkean toimintakyvyn masennuksesta kärsivä kuitenkin pitää itsensä sitä kiireisempänä, mitä huonommin voi.
Joskus masennuksen havaitseminen voi olla vaikeaa jopa ammattilaisille.
– Stereotyyppinen kuva masennuksesta on, ettei ihminen jaksa nousta sängystä. Psykoterapeutin työssäni tapaan kuitenkin paljon potilaita, joiden oireilu ei täytä masennuksen tyypillisiä diagnostisia kriteerejä. Silloin masennusdiagnoosi voi tulla yllätyksenä myös masentuneelle itselleen, hän sanoo.
Korkean toimintakyvyn masennuksesta kärsivä saa paljon aikaan, mutta omien tarpeiden, tunteiden ja rajojen tunnistaminen on hankalaa. Koska tahdosta riippumaton hermosto käy ylikierroksilla, olo voi olla rauhaton ja rentoutuminen vaikeaa.
Tehokkuutta ja itsen kehittämistä ihannoiva aika ruokkii mielenterveyden ongelmille altistavia riittämättömyyden ja häpeän tunteita.
– Elämme aikaa, jossa arvostetaan reippautta, päämäärätietoisuutta ja kykyä johtaa itseään. Koska tulemme jo varhain nähdyiksi suoritusten ja kapeasti määritellyn menestyksen kautta, opimme piilottamaan haavoittuvaisuutemme.
Emilia Kujala: ”Myös oma toipumiseni lähti käyntiin vasta, kun uskalsin laskea pärjäävän suojamuurini”
Kujalan mukaan korkean toimintakyvyn masennus on tyypillistä suorittamiseen ja ylikontrolliin taipuvaisille ihmisille, jotka vaativat itseltään liikaa ja pyrkivät häivyttämään todellisia tarpeitaan ja tunteitaan.
– Taipumus käyttää suorittamista selviytymiskeinona syntyy paitsi kasvuympäristön ja siellä opittujen selviytymiskeinojen myös biologisten ja geneettisten seikkojen perusteella. Suorittamisen taustalla voi olla myös alitajuntainen pyrkimys tukahduttaa vaikeaksi kokemiaan tunteita.
Käyttäytymisen aktivointi on yksi tavallisimmista masennuksen lääkkeettömistä hoitokeinoista. Masentunutta kannustetaan tekemään mielihyvää tuottavia asioita, kuten tapaamaan ihmisiä tai liikkumaan.
– Toimintakykyiselle masentuneelle ryhtyminen on kuitenkin harvoin ongelma, ja suorittamisen sijaan olisi hyvä opetella pysähtymistä ja avun pyytämistä.
Omasta ylikontrollointitaipumuksestaan ja masennusjaksoistaan avoimesti puhuva Kujala muistuttaa, että masennuksesta toipuminen on harvoin suoraviivainen prosessi.
– Olen kärsinyt uupumusjaksoista esimerkiksi yliopistossa ja väitöskirjaa tehdessäni. Myös oma toipumiseni lähti käyntiin vasta, kun uskalsin laskea reippaan ja pärjäävän suojamuurini ja todeta, että en jaksa enää yksin. Muihin tukeutuminen on masennuksesta toipuvalle tärkeää, vaikka se tuntuisikin pelottavalta ja vaikealta.
