Kuolema on ihmiselämän väistämätön tosiasia. Vaikka ajatus kuolemasta on epämiellyttävä, psykologin mukaan elämän rajallisuus olisi tärkeä kohdata. Joskus kuolemanpelko voi olla kuitenkin niin vahva, että pelkotila rajoittaa ihmisen toimintakykyä. Silloin kuolemanpelkoon on tärkeä saada apua.
Kuolema on osa ihmiselämää, mutta miksi niin luonnollinen ajatus usein ahdistaa ja pelottaa? Psykologi Johanna Stenbergin mukaan ihmisillä on taipumus kieltää kuolevaisuutensa ja elää kuin aikaa olisi rajattomasti. Hän on perehtynyt vakavasti sairastuneiden ihmisten kokemuksiin tilanteessa, jossa tautiin ei ole parantavaa hoitoa ja elämän päätepiste nousee yllättäen eteen.
– Länsimaisessa kulttuurissa kuolema on siivottu pois arjesta ja näkyviltä. Kärjistäen, kun ennen mummit ja ukit kuolivat saman katon alla, nyt mietitään, onko lasten soveliasta osallistua hautajaisiin, Stenberg kertoo.
Kun kuolema koskettaa omaa elämää, särkyy haavoittumattomuuden illuusio
Uhka kuolemasta voi tulla iholle jossain kohtaa elämää esimerkiksi oman sairauden tai läheisen menettämisen myötä. Stenbergin mukaan nämä ovat usein hetkiä, jolloin ymmärretään, että myös oma elämä voi päättyä milloin tahansa.
– Tilanne on ennakoimaton ja pelottava, ja menetämme arkea sekä hyvinvointia ylläpitävän hallinnan kokemuksen. Tapahtumat särkevät haavoittumattomuuden illuusion.
Kuolemanpelko voi olla varsinaisen kuolemisen pelkäämisen lisäksi voimakasta ahdistusta elämän rajallisuudesta ja merkityksestä: miksi olemme täällä ja mikä on elämän tarkoitus?
Aina kuolemanpelko ei liity pelkoon oman elämän päättymisestä, vaan sen takana voi olla huolia läheisten pärjäämisestä.
– Vanhemmat saattavat kokea kuolemanpelkoa erityisesti siinä vaiheessa, kun on pieniä lapsia, jotka ovat vielä riippuvaisia itsestä, Stenberg kertoo.
Kuolemanpelko vaikeuttaa elämästä nauttimista
Lievä kuolemanpelko näyttäytyy muun muassa epämiellyttävinä ajatuksina elämän hauraudesta sekä varautumisena erilaisiin vaaroihin ja uhkiin. Elämästä on vaikea nauttia ja asioihin on hankala heittäytyä murheiden varjostaessa mieltä.
Vahva pelko voi olla sen sijaan jopa salpaava.
– Kuten mikä tahansa pelko, vahva kuolemanpelko rajoittaa toimintakykyä. Ihminen ei pysty rentoutumaan tai nukkumaan, koska ajatus kuolemasta ahdistaa ja pyörii jatkuvasti mielessä, Stenberg kuvailee.
Ihmiset saavat lohtua eri asioista
Elämänlaatua heikentävän pelon lievittämiseen on tärkeä löytää hoitokeino. Jotkut pystyvät käsittelemään pelkotilaa itsenäisesti esimerkiksi kirjoittamisen kautta, toiset hyötyvät keskustelemisesta esimerkiksi ystävän tai ammattilaisen kanssa.
Osalle lohtua voi tuoda myös ajatus oman kuoleman jälkeisestä todellisuudesta. Miten asiat ovat sitten, kun minua itseäni ei enää ole, ja millaisen jäljen haluaisin itsestäni jättää?
– Tämänkaltainen valmistautuminen auttaa monia elämään epävarmuuden kanssa: että jossain määrin kaikki on kunnossa, kun itseä ei enää ole. Jotkut jopa suunnittelevat omat hautajaisensa ja listaavat tarkkoja toiveita oman kuolemansa jälkeisestä ajasta, Stenberg kertoo.
Kuolemaa ympäröivä epävarmuus synnyttää myös turva-ajatuksia, joihin osa ihmisistä nojautuu. Näitä voi Stenbergin mukaan olla esimerkiksi skenaariot kuolemanjälkeisestä elämästä sekä tuonpuoleisista todellisuuksista.
– Usko voi vähentää ahdistusta kaiken päättymisestä. Ajatukset olemisen jatkuvuudesta voivat lieventää elämästä ja rakkaista luopumisen tuskaa. Tämä ei tarkoita, että kaikki uskomukset olisivat defensiivisiä selityksiä – emmehän toistaiseksi tarkasti tiedä, mitä tietoisuus on, ja mitä sille tapahtuu maallisen taipaleen päätteeksi.
Kuolemanpelko nostaa usein päätään sairauden tai läheisen menettämisen myötä.
Kuolema on, ja saa olla, pelottava ajatus
On täysin normaalia vältellä ajatusta kuolemasta, sillä kuolema on, ja saa olla, pelottava ajatus. Haitallista kuitenkin on, jos ikäviä asioita, kuten kuolemaa ei pysty lainkaan kohtaamaan, Stenberg muistuttaa.
– Kuolemanpelosta voi päästä eroon, mutta tarvitseeko? Vain silloin, jos pelko haittaa elämää tai johtaa oman kuolevaisuuden totaaliseen kiistämiseen.
On hyödyllistä kohdata se tosiasia, että oma elämä päättyy joskus.
– Oman kuoleman hetkeä ei voi etukäteen tietää, eikä siihen voi täysin valmistautua. Kuolemasta murehtimisen sijaan kannattaakin keskittyä jäljellä olevaan elämään.
”Elämän rajallisuuden ymmärtäminen voi tuoda merkitystä arkeen”
Stenberg itse uskoo, että jonkinasteinen kuolemanpelko on hyvä asia.
– Parantumattomasti sairaiden kohtaaminen on tuonut itselleni paljon hyvää. Kun ymmärtää kaiken tilapäisyyden, osaa käyttää aikansa paremmin, kun vielä on täällä. Voi tehdä valintoja sen pohjalta, miten oman elämänsä haluaa elää.
Kun oman kuolevaisuuden uskaltaakin hyväksyä ajoissa, on mahdollista pohtia, millaisen tarinan haluaa jättää jälkeensä.
– Elämän rajallisuuden ymmärtäminen voi lopulta auttaa keskittymään oleelliseen ja tuoda merkitystä jokapäiväiseen arkeen.
– Mutta kun puhumme elämää häiritsevästä pelosta, kannattaa siitä puhua muille ja hakea tarvittaessa ammattiapua, Stenberg jatkaa.
anna.fi
