Uutuuskirja kyseenalaistaa masennuslääkkeet ja esittää masennuksen syiksi länsimaisia arvoja ja elämäntapaa. Psykiatri Kari Raaskan mukaan lääkitys on usein tarpeen, mutta niin on psykoterapiakin.
Masennuksesta on tullut maailmanlaajuinen vitsaus.
Aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavia SSRI- tai SNRI -masennuslääkkeitä käyttää Suomessa reilusti yli 400 000 henkilöä. Noin puolet elämänsä ensimmäisen masennusjakson sairastaneista sairastuu masennukseen uudestaan. Jos henkilöllä on ollut jo kolme masennusjaksoa, peräti yli 90 prosenttia heistä sairastuu vielä tämänkin jälkeen. Tällöin kyseessä on toistuva masennus.
– Toistuvaa masennusta sairastaville suositellaan jatkuvaa estolääkitystä myös oireettomien jaksojen aikana. Masennus on maailmanlaajuisesti yksi pahimmista elämänlaatua heikentävistä tekijöistä. Masennukseen voi sairastua kuka tahansa, kun olosuhteet ovat tarpeeksi kuormittavat, toteaa psykiatri Kari Raaska.
Depressio jaotellaan seuraavasti: ensi kertaa ilmenevä masennus, toistuva masennus ja kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyvä masennus. Tässä jutussa käsitellään kahta ensimmäistä masennustyyppiä.
Iso-Britanniassa masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt 170 prosenttia vuodesta 2000. Noin seitsemän miljoonaa brittiä eli 16 prosenttia maan aikuisväestöstä on saanut masennuslääkereseptin. Suunnilleen puolet heistä on käyttänyt masennuslääkettä pidempään kuin kaksi vuotta.
Yhdysvalloissa masennuslääkkeitä syö noin 37 miljoonaa aikuista, eli 13 prosenttia väestöstä. Puolet heistä on käyttänyt masennuslääkkeitä viisi vuotta tai pidempään. Masennuslääkkeitä käytetään myös esimerkiksi yleisen ahdistuneisuushäiriön, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa.
Masennuksesta pitäisi puhua oireyhtymänä
Miksi masennuslääkkeillä hoidetut eivät parane, vaan sairaus uusiutuu lääkkeistä huolimatta?
– Totuus on, että emme tunne tarkkaan niitä masennukseen liittyviä mekanismeja, jotka vaikuttavat aivoissa. Masennuksesta ei pitäisi puhua yhtenä sairautena, vaan oireyhtymänä. Jokaisen masentuneen tilanne on erilainen, ja myös hoidon pitäisi olla yksilöllistä. Osan sairastumista selittää osin perinnöllinen alttius masennukselle, mutta puhjetakseen sairaus tarvitsee yleensä joko pitkäkestoisen stressitilanteen tai merkittävän, kielteisen elämäntapahtuman – tai molemmat, Kari Raaska sanoo.
Brittiläinen toimittaja-kirjailija Johann Hari syyttää 28. helmikuuta suomeksi ilmestyvässä kirjassaan Mielen yhteydet – Masennuksen todelliset syyt (Bazar 2019) materialistista elämäntapaa ja kovia arvoja. Menestyksen tavoittelu pakottaa suorituskeskeiseen elämään, joka sairastuttaa. Harin mukaan lääkevalmistajien intresseissä on ensisijaisesti miljardien dollareiden liiketoiminta, ei potilaiden parantaminen tai oikean lääketutkimustiedon tuottaminen.
Totuus on, että emme tunne tarkkaan niitä masennukseen liittyviä mekanismeja, jotka vaikuttavat aivoissa. — psykiatri Kari Raaska
Potilaan elämäntilanteen huomioiminen edellyttää keskusteluapua tai psykoterapiaa. Myös nettiterapiasta on hyviä kokemuksia.
– Käypä hoito -suosituksen mukaisesti masennuslääkitys voi olla perusteltu kaikissa diagnoositasoisen masennuksen vaikeusasteissa, ja suositeltavinta on yhdistää se psykoterapiaan. Jos on kyse lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta, masennuslääkitys ja psykoterapia ovat teholtaan samanarvoisia, joten niitä voidaan käyttää toistensa vaihtoehtoina. Vaikeassa masennuksessa on syytä aina käyttää masennuslääkettä, psykiatri Kari Raaska toteaa.
Nopea hoitoon hakeutuminen on hänen mielestään ensiarvoisen tärkeää.
– Ajoissa aloitettu ja tehokas hoito voi estää masennuksen kroonistumisen. Etukäteen ei voi tietää, kuuluuko siihen ryhmään, joka masentuu vain kerran. Yksittäisen masennusjaksonhoito kestää ylläpitohoitoineen yleensä kuudesta kuukaudesta vuoteen. Toistuvassa masennuksessa suositellaan pidempiaikaista estolääkitystä tämän jälkeenkin uusien masennusjaksojen estämiseksi. Lievemmissä tapauksissa se voi parantua itsekseen.
Terapia tepsii, mutta sitä ei aina saa
Potilaan kokonaisvaltainen ja nopea hoito on ratkaisevan tärkeää, mutta se ei aina toteudu. Masennuspotilaiden kokemukset keskustelupalstoilla ovat karua luettavaa.
”Hoitoa pitäisi antaa silloin, kun sitä tarvitsee – ei vuoden päästä. Jokainen terveyskeskuslääkäri voi tehdä lähetteen fysioterapiaan, mutta jos psykiatrian erikoislääkäri puoltaa lausunnossaan psykoterapiaa, niin Kela voi siitä huolimatta tehdä hylkypäätöksen”, kertoo kirjoittaja tukinet.fi -sivustolla.
Suomessa terapian saatavuus on usein ongelma niin alueellisesti kuin taloudellisestikin. Eri puolella Suomea asuvat ovat epätasa-arvoisessa asemassa psykoterapian saatavuuden suhteen.
Lisäksi Kelan tukemanakin terapia voi olla monille liian kallista. Kela-korvatusta terapiakerrasta jää potilaan maksettavaksi terapeutin taksoista riippuen noin 35–50 euroa per kerta. Terapiassa tulisi käydä vähintään kerran viikossa.
Toisinaan oikean diagnoosin saaminen viivästyy ja sitä kautta hoidon aloitus. Raaskan mukaan on melko tavallista, että potilas hakeutuu lääkäriin muun syyn kuin masennusoireiden vuoksi.
Tuore äiti ei saanut terapiaa
Pappi Mari Mattsson sairastui masennukseen, kun hänen lapsensa olivat 1,5- ja 3-vuotiaat. Alkusysäyksenä oli Mattssonin vanhempien avioero, mutta tuoreen äitiyden myötä esiin nousi vielä pahempaa: omat hyväksikäyttökokemukset. Akuutista kriisistä huolimatta yhteiskunta ei ojentanut auttavaa kättä.
– Kela päätti, ettei minulle ei myönnetä terapiaa. Heidän mielestään en tarvinnut sellaista. Vaikka olin äitiyspäivärahalla, hakeuduin yksityisen terapeutin vastaanotolle.
Mattsson kokeili kaikkiaan kymmentä eri masennuslääkettä, ensin SSRI- ja sitten myös SNRI-lääkettä.
– Voin lääkkeistä sekä fyysisesti että henkisesti niin huonosti, että minun oli lopetettava niiden käyttö. Tuli tunne, että pää hajoaa enkä pysty enää toimimaan.
Tuolloin, yli 12 vuotta sitten, toimintakyvyn menetys ei ollut vaihtoehto.
– Sekä terapia että läheisten tuki olivat elintärkeitä, mutta hyvin usein löysin itseni kirkosta. Sain toivoa ja voimaa myös luonnosta. Istuin merenrannalla ja koin, että tähän pahaan oloon ei tarvitse jäädä. Tunsin vapautta ja toivoa.
Mattssonin mielestä nykyään ihmisiä hoidetaan aivan liikaa pelkästään pillereillä. Tunteiden tukahduttaminen lääkkeillä ei paranna, vaan turruttaa.
– Toki lääkkeellä voidaan saada ensiapu akuuttiin tilanteeseen, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu. Paras masennuslääke on, kun joku pysähtyy kysymään, mitä sinulle kuuluu. Ja kuuntelee myös, mitä toinen vastaa.
Mattsson ei pidä masentunutta heikkona.
– Hyvin usein masennuksen taustalla on monta eri syytä, ei vain yksi. Meillä kaikilla on murtumispiste, mutta se on erilainen eri ihmisillä.
Toipuminen alkaa Mattssonin mukaan siitä, että kipeät asiat käsitellään.
Uutuuskirja pöllyttää ajatuksia masennuksesta
Helmikuun lopussa suomeksi ilmestynyt toimittaja-kirjailija Johann Harin kirja Mielen yhteydet – Masennuksen todelliset syyt (Bazar, 2019) esittää masennuksen perimmäisiksi syiksi länsimaiset arvot ja elämäntavan. Hari muotoilee syyt näin:
1. Yhteys mielekkääseen työhön on katkennut. Mielekäs työ ei tarkoita työtä, joka tuottaa rahallisesti eniten, vaan työtä, jolla koet olevan merkitystä.
2. Yhteys toisiin ihmisiin on katkennut. Aivomme ovat evoluution saatossa muokkaantuneet siten, että ero omasta heimosta eli toisista ihmisitä aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Kivikauden ihminen oli turvassa vain omiensa parissa, yksin hän todennäköisesti menehtyi.
3. Yhteys merkityksellisiin arvoihin on katkennut. Rahan ja menestyksen arvostaminen palvelevat markkinataloutta, eivät ihmisen hyvinvointia. Kovien arvojen tavoittelu edellyttää sellaista elämäntapaa, jossa voimme huonosti (kiire, liian vähän aikaa perheelle, läheisille ja harrastuksille, jatkuva oman elämän vertailu muihin).
4. Yhteys lapsuuden traumaan on katkennut. Lapsuudessa koettu trauma on saatettu painaa pois tietoisuudesta. Tukahdutetut tunteet ja muistot kuluttavat valtavasti energiaa, eikä paraneminen pääse alkamaan.
5. Yhteys arvostukseen ja kunnioitukseen on katkennut. Meillä jokaisella tulee olla oma paikkamme yhteisössä. Kaipaamme tunnetta siitä, että meitä tarvitaan ja arvostetaan sellaisina kuin olemme.
6. Yhteys luontoon on katkennut. Kaupungistuminen on etäännyttänyt meitä luonnosta. Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi luonnossa samoilu laukaisee stressiä ja laskee verenpainetta.
7. Yhteys myönteiseen tai turvattuun tulevaisuuteen on katkennut. Maksimaaliseen voitontavoitteluun perustuva markkinatalous kunnioittaa vain rahaa. Pätkätyöllisyys, työttömyys ja taloudellinen ahdinko aiheuttavat ahdistusta, näköalattomuutta ja toivottomuutta. Nämä johtavat pitkittyessään hyvin usein masennukseen. Tutkimuksissa on havaittu vahva yhteys köyhyyden ja mielenterveysongelmien välillä. Toivon ja tulevaisuudenuskon kadottaminen ovat masennukselle ominaisia piirteitä.
8. Geenien ja aivojen todellinen rooli muuttuu. Masennus ei johdu aivojen serotoniinivajeesta. Sitä ei voida myöskään parantaa aivojen serotoniinitasoon vaikuttavilla lääkkeillä. Biologinen alttius masennukseen tarvitsee yleensä vahvan ulkopuolisen stressaattorin, ennen kuin sairaus puhkeaa.
Mikä SSRI-lääke?
SSRI-lääkkeiden nimitys tulee sanoista selective serotonin reuptake inhibitor, eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät. SSRI-lääkkeet ja SNRI-lääkkeet (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät) ovat paljon käytettyjä masennuslääkkeitä. SSRI-lääkkeet estävät aivojen välittäjäaine serotoniinin varastoitumista hermosoluun. Sittemmin hylätyn «serotoniiniteorian» mukaan masennus johtuisi liian alhaisesta serotoniinitasosta aivoissa.
SSRI-lääkkeiden sivuvaikutuksina raportoidaan muun muassa seksuaalitoimintojen häiriöitä, väsymystä, huonovointisuutta ja nuorilla jopa kohonnutta itsemurhariskiä.
Lääkityksen lopettaneet ovat kärsineet muuan muassa ahdistuneisuudesta, seksuaalitoimintojen häiriöistä ja tunne-elämän latistumisesta. Osalla haittavaikutukset ovat jääneet pysyviksi.