Kerroimme aiemmin miten ajattelumallimme vaikuttavat yksinäisyytemme kokemuksiin ja itse yksinäisyyteen. HelsinkiMission sosiaalipsykologit Jenny Julkunen ja Maria Rakkolainen auttavat parhaillaan yksinäiseksi itsensä kokevia asiakkaittaan havaitsemaan omat yksinäisyyttä lisäävät ajatustapansa, ja kehittämään ajatteluaan sellaiseksi että yksinäisyys vähentyy.
Nappi Naapuri osallistuu yksinäisyyden vähentämiseen tuomalla HelsinkiMission hankkeen tietotaitoa laajemmalle joukolle sosiaalisessa mediassa. Eikä tarvitse edes olla yksinäinen: kaikki me voimme kehittää ajatteluamme ja sosiaalisuuttamme.
Yksi yksinäisyyttä lisäävä päänsisäinen jumi on odotukset muiden ihmisten suhteen. On itse mietitty miten toivotaan muiden toimivan, ja petytään kun muut eivät toteutakaan haaveita. Ja usein aletaan joko ajatella muista tai itsestä, tai molemmista, negatiivisesti. Mikä taas pahentaa yksinäisyyttä. Mieti seuraavia tilanteita: miten suhtautuisit, ja miten kannattaisi suhtautua?
TILANNE 1: TYÖVÄENOPISTON KURSSI
Tarja osallistuu työväenopiston ompelukurssille. Ompeluharrastus on kiinnostanut häntä jo pikkutytöstä lähtien, mutta tällä hetkellä kurssille osallistumista motivoi saman henkisen ystävän löytyminen. Uuteen kaupunkiin muuttaessa aikaisemmat sosiaaliset suhteet olivat jääneet.
Tarja on aktiivinen ja sosiaalinen. Hän virittelee keskusteluja kurssilla, ehdottaa yhteistä ompelupiiriä ja kahville menoa. Muut kurssilaiset eivät vaikuta kovin kiinnostuneilta. Tarja tuntee olonsa pettyneeksi.
Minkälaisia ajatuksia ja tunteita sinulle heräisi vastaavassa tilanteessa?
Tulisitko havainneeksi esimerkiksi, että
1) Minussa on jotain vikaa, koska kukaan ei halua olla kanssani
2) Muut kurssilaiset ovat ujoja ja sisäänpäin kääntyneitä
3) Kaikilla muilla on kiire ja paljon tekemistä, eikä heillä ole aikaa sosialisointiin
4) Jotain muuta?
TILANNE 2: HUOLISTA AVAUTUMINEN KAVERILLE
Viivi lähettää viestin kaverilleen, jossa kertoo kuulleensa huonoja uutisia ja, että kokee olonsa aika masentuneeksi. Loppuun hän lisää kuitenkin muutaman hymiön ja lausahduksen, että eiköhän tämä tästä.
Kaverin vastaus: ”Voi ei, tsemppiä!” saa Viivin pettymään ja tuntemaan itsensä yksinäiseksi.
Mistä ajattelet tämän johtuvan?
Mitä sinä kokisit, jos olisit Viivin saappaissa entä minkälaisia ajatuksia sinulle heräisi, jos pohdit asiaa kaverin näkökulmasta?
