Aivokemian lisäksi mielen sairastumiseen vaikuttavat pettymykset ja vastoinkäymiset. Kysyimme kolmelta asiantuntijalta, miksi toisen mieli särkyy helpommin kuin toisen?
Neurotieteen professori Eero Castrén:
«Aivojen kehittyminen on sikiöajasta lähtien kuin talon rakentamista. Jos jokin osa, rakennuspalikka jää pois tai särkyy kovassa kulutuksessa, se pitää jotenkin korvata. Puuttuvan osan tärkeydestä riippuu, miten hyvä tai huono valmiista rakennelmasta tulee. Pahimmassa tapauksessa romahtaa koko rakennus, tai ihmisen mieli.
Kun mieli järkkyy, aivot eivät toimi tarkoituksenmukaisella tavalla. Jossain kehityksen vaiheessa on tapahtunut jotain, minkä seurauksena hermoverkko toimii henkisesti raskaissa tilanteissa huonosti. Kehityshäiriö yhdessä ympäristötekijöiden ja perimän kanssa altistaa sairastumiselle jossain myöhemmän elämän vaiheessa.
Sairastumisen aivoissa aiheuttamat rakenteelliset muutokset ovat melko epämääräisiä. Ainakaan vielä aivojen kuvantamisen perusteella ei voida tehdä masennus- tai skitsofreniadiagnoosia. Ei siis voida pelkän kuvantamisen perusteella sanoa, että tietty prosentti ihmisistä olisi masentuneita tietämättään, koska aivokuvat niin väittävät. Mielen sairauksia ei voida mitata kuten verenpainetta.
Masennuksen ajatellaan yleensä johtuvan aivokemian epätasapainosta ja välittäjäaine serotoniinin puutteesta. Tilannetta pyritään korjaamaan serotoniinilääkkeellä. Itse en usko siihen, että kysymys olisi tällaisesta kemiallisesta puutoksesta, vaan jostain, mikä liittyy aivojen rakenteeseen. Tutkimuksissamme olemme päätyneet siihen, että välittäjäaineisiin vaikuttavat lääkkeet jollain tavoin korjaavat hermoston rakennetta. Ei kuitenkaan niin, että osia rakennettaisiin alusta asti uudelleen.
Masennuslääkkeiden vaikutus voi olla paljon laajempi kuin vielä tiedetään. Ehkä masennuksesta toipuminen merkitseekin parantuvaa kykyä ottaa vastaan edullisia vaikutuksia ympäristöstä, esimerkiksi terapiasta.
Terapian ja lääkityksen tulisi tukea toisiaan mieluiten hoidon alusta asti. En ajattele terapiaa välttämättä perinteisessä mielessä, vaan sen pitäisi mielestäni sisältää myös esimerkiksi liikuntaa: mieluummin keskustelua terapeutin kanssa luonnonvalossa sauvakävellen kuin sohvalla maaten. Liikunnan ja valon nimittäin tiedetään olevan hyviä lääkkeitä keskivaikeassa masennuksessa.
Aivoja ymmärretään toistaiseksi varsin vähän. Ei ymmärretä, miten ne toimivat kokonaisuutena, samaan tapaan kuin ymmärretään, miten verenkierto toimii. Perimän vaikutuksesta, aivojen sähköisistä ilmiöistä ja muista yksityiskohdista tietoa on valtavasti, mutta vielä ne eivät muodosta kokonaiskuvaa. Jos sellainen onnistuttaisiin laatimaan, pystyttäisiin ehkä suunnittelemaan esimerkiksi hoitoja nykyistä paljon rationaalisemmin. Ja ymmärrettäisiin monipuolisesti, mitä mielen ongelmat pohjimmiltaan ovat.»
Psykiatrian professori Jyrki Korkeila:
«Masennus tai skitsofrenia ei koskaan tule yllättäen, vaan sairastumista edeltää jopa vuosien mittainen ennakoiva vaihe. Masennukselle voi altistaa esimerkiksi lapsuusajan trauma, joka häiritsee stressihormoniakselin toimintaa.
Stressihormoniakseli tarkoittaa hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja lisämunuaisten kuorikerroksen yhteistoimintaa, johon tiettyjen hormonien, kuten kortisolin ja adrenaliinin säännelty erittyminen liittyy.
Tästä toimintahäiriöstä seuraa, että myös stresssinhallintakeinot kehittyvät puutteellisesti. Kun myöhemmin tapahtuu jotain, mikä koettelee tätä heikoksi jäänyttä kohtaa, tulee esimerkiksi raskaita menetyksiä tai vaikeuksia ihmissuhteissa, lopulta jokin ulkopuolisen mielestä mitätön syy voi saada masennuksen puhkeamaan.
Myös temperamentilla, synnynnäisellä valmiudella säädellä tunteita ja olla kontaktissa toisiin, on osuutensa masennusalttiuteen. Ulospäin suuntautuvalla masennusalttius on vähäisempi kuin sulkeutuneella ja aralla.
Tätä nykyä masennustutkimus suuntautuu muun muassa siihen, miten stressihormonitasapaino vaikuttaa mieleen ja ruumiiseen. Kun tästä kertyy tietoa, aletaan ymmärtää, miksi masennus johtaa ruumiillisiin sairauksiin. Kehitteillä on myös uudentyyppisiä masennuslääkkeitä, jotka vaikuttavat stressihormonitasapainoon ja normalisoivat sitä. Uusi tutkimus antaa todennäköisesi tietoa myös siitä, miksi masennus sairastavan sisäinen kello menee sekaisin ja seurauksena on todella vaikeaakin unettomuutta.
Nykynäkemyksen mukaan masennukseen voi siis sairastua myös ilman perinnöllistä alttiutta. Skitsofreniaan sairastumisen selkein syy sitä vastoin on perimässä ja siinä, miten aivojen kehitys on toteutunut. Sairastumisalttiuden saa aikaan useiden geenien yhdistelmä. Tämä alttius säätää kynnystä, joka täytyy ylittää, jotta tasapaino häiriytyy ja sairauteen johtava prosessi lähtee käyntiin.
Sairaudelle altistavat myös äidin raskauden aikaiset virusinfektiot ja stressi, sekä vaikea synnytys, jossa lapsi kärsii hapenpuutteesta. Muita riskitekijöitä ovat etenkin esimurrosiän, ilmeisesti myös ensimmäisten elinvuosien traumakokemukset, kuten vakava laiminlyönti tai pahoinpitely. Sairauden puhkeamiseen tarvitaan yleensä vaikean elämäntilanteen, taustatekijöiden ja perimän vuorovaikutus.
Periaatteessa tosin yksistään äärimmäinen, pitkään jatkuva stressi saattaisi vahingoittaa aivoja ja laukaista skitsofrenian. Koska altistavia geenejä voi olla jopa satoja, aivan varmaa tämä ei ole.
Ilman taustatekijöitä skitsofrenian tiedetään voivan puhjeta rankan päihteiden käytön seurauksena. Kannabiksen säännöllinen polttaminen ennen 18 ikävuotta lisää riskiä huimasti. Syitä ja seurauksia on kuitenkin hankala erottaa toisistaan, koska skitsofrenialle alttiit polttavat kannabista enemmän kuin muut.
Oireet, todellisuudentajun hämärtyminen ja harhat, lisääntyvät vähitellen. Lopullinen laukaiseva tekijä saattaa olla esimerkiksi ihmissuhdekonflikti. Ensioireista sairauden puhkeamiseen menee keskimäärin viisi vuotta.
Tulevaisuudessa skitsofrenia voidaan ehkä diagnosoida aivojen kuvantamistutkimuksella, kun sen tuloksia tarkastellaan yhdessä potilaan esitietojen ja haastattelun kanssa. Tämä auttaisi uudentyyppisten lääkkeiden kehittämisessä.»
Psykoanalyytikko Marja-Liisa Eloranta:
«Masennukseen ja skitsofreniaan sairastumiseen on fyysisten lisäksi myös psyykkisiä syitä. Näitä ovat erilaiset elämän pettymykset ja vastoinkäymiset. Todella suuret pettymykset sairastuttavat kenet tahansa, mutta miksi vain jotkut sairastuvat pieniltäkin vaikuttavien vastoinkäymisten nujertamina? Muun muassa sitä psykoanalyysissa tutkitaan.
Vastaus löytyy siitä, että jokin määrätynlainen pettymys voi saada erityismerkityksen ihmisen historiassa. Vastoinkäymisten katsotaan siis suhteutuvan aiempiin vaikeisiin kokemuksiin ja varhaisen vuorovaikutuksen puutteisiin. Kun esimerkiksi puoliso kuolee, esiin saattaa tiedostamatta nousta tunnemuisto ja hylkäämisen kokemus, joka liittyy joskus aiemmin läheisen ihmisen kuolemaan herättämiin tunteisiin.
Sairastumisalttius on suurempi myös niillä, joiden kyvyt ovat jääneet vähäisiksi elämän varhaisvaiheissa koetun turvattomuuden takia. Elämä kolhii heitä herkemmin kuin muita.
Aivotutkimus vahvistaa käsityksiä, jotka ovat aina vaikuttaneet psykoanalyysin piirissä. Se muun muassa omasta näkökulmastaan todistaa, että varhaiset ihmissuhteet ja varsinkin äitisuhde määrittävät pitkälti sitä, minkälaiseksi ihmisen mieli kehittyy. Äidin ja vauvan kiinteästä vuorovaikutuksesta kertoo muun muassa se, että kun äidin sormeen sattuu, myös vauvan aivojen kipukeskus aktivoituu. Tämä on todettu vauvojen aivoja kuvantamalla. Näyttöä on myös siitä, että imettämistapahtuma vahvistaa erilaisia tunnelatauksia ja lisää hermosolujen välisiä yhteyksiä.
Eri tieteenalojen näkemykset tukevat toisiaan eikä ole syytä väitellä, missä koulukunnassa ollaan oikeassa. Kaikkien tutkimustulokset täydentävät toisiaan.
Skitsofreniassa psykoanalyysi ei ole ensisijainen hoitomuoto, vaikka sitäkin sairastavat hyötyvät omaan mieleen tutustumisesta. Psykoanalyysissä he saattavat löytää vastauksen siihen, miksi mieli on joutunut kieltämään todellisuuden niin täydellisesti, että todellisuudentaju lopulta pettää.
Psykoanalyysissa lähdetään tyhjästä tilanteesta ja yksittäisestä ihmisestä. Analyytikko ei koskaan voi olla varma siitä, mihin potilaan kanssa päädytään, sillä syitä mielen järkkymiseen on yhtä paljon kuin potilaitakin. Ihmismieli on pitkän evoluution tulos. Siksi se on loputtoman monimutkainen ja altis lukemattomille erilaisille häiriöille.»
http://www.hyvaterveys.fi
