Järkyttävin tilanne on sellainen, että kun potilas ihmettelee psykiatrille elämän tarkoitusta, psykiatri lisää lääkitystä. Tämä on todellinen esimerkki, sanoi lääketieteen tohtori, filosofista vastaanottoa pitävä Antti s. Mattila eilen julkaistussa Helsingin Sanomien Torstai-liitteen haastattelussa.
Tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mieliala, depressio ja itsetuhokäyttäytymisen yksiköstä kummastelee tätä.
«En epäile, etteikö tämä olisi todellinen esimerkki, mutta ihmettelen, miksi on valittu näin yksioikoinen lähestymistapa. Ei ole haluttu arvioida hoitoa kokonaisuutena. Ei lääkeannosta pidä sen vuoksi nostaa, että pohdiskellaan elämän tarkoitusta «, Partonen sanoo.
Mattilan mukaan monelle esimerkiksi masennus on filosofisten pohdintojen aikaa, jolloin elämän suuntaa mietitään uudelleen.
Hän sanoo, että hoitojärjestelmässä suhtaudutaan niin, että masennusoireet pitäisi äkkiä poistaa ja mieluiten lääkkeillä. Tärkeät muutokset, joita elämässä pitäisi tehdä, jäävät tekemättä. Ja jos mikään ei muutu, lääkkeistä ei pääse irti. Mattila epäilee, että se voi olla yksi syy siihen, että masennus kroonistuu ja että lääkkeitä käytetään niin yleisesti.
Partonen muistuttaa, että depressiolääkkeitä käytetään myös muuhun kuin masennukseen. Esimerkiksi ahdistusta ja tiettyjä kiputiloja lääkitään masennuslääkkeillä. Suomessa reseptitiedoista ei voida päätellä, mikä on lääkkeen käyttötarkoitus tai aihe.
Partonen kummastelee myös sitä, että lääkehoidon väitetään olevan ainoa hoitomuoto masennuspotilaalle.
«Depression Käypä hoito -suosituksissa ei korosteta lääkehoidon osuutta. Käytännössä suositellaan sitä, ettei lievissä tapauksissa määrättäisi lääkehoitoa lainkaan, vaan jotain muuta, esimerkiksi keskusteluun perustuvaa hoitoa. Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoidon rinnalla on aina myös psykoterapiaa, paitsi hyvin vakavasti masentuneilla, joilla saattaa olla harhoja. Heitä hoidetaan aluksi lääkkein.»
Mitkä ovat masennuslääkkeiden ehdottomat hyödyt?
«Jos lääkeaine on oikein tunnistettu ja potilas käyttää sitä oikein, lääkkeellä saadaan parannus oireisiin eli potilas voi paremmin. Saattaa olla, ettei potilas lääkehoidon alussa selviä edes arkiaskareista, mutta lääkkeen avulla toimintakyky paranee. Potilas pystyy tekemään kotona arkiaskareita ja ehkä palaamaan sairauslomalta töihin. Myös sosiaaliset suhteet elpyvät. Masentunuthan vetäytyy usein omiin oloihinsa, mutta lääkkeen avulla jaksetaan olla yhteydessä muihin.»
Onko ihmisten mielipide masennuslääkkeistä käymässä kielteisemmäksi?
«Vuosien aikana suhtautuminen on aaltoillut välillä kielteisempään välillä positiivisempaan suuntaan. Syksyllä kritiikki kääntyi jostain syystä juuri masennuslääkkeisiin», Partonen ihmettelee.
Onko masennuspotilaita, jotka kieltäytyvät ottamasta lääkkeitä?
«Sellaistakin tapahtuu. Jotkut eivät halua lääkehoitoa, toiset kieltäytyvät psykoterapiasta. Siksi pitäisi antaa potilaalle tietoa siitä, mikä on yleinen tulos ja miten nopeasti päästäisiin voinnin kohentumiseen. Ainahan hoito ei kuitenkaan toteudu kuten hoitava haluaa», Partonen hymähtää.
Hän korostaa, ettei masennuksen hoidossa pidä laskea vain yhden hoitokeinon varaan. Käytännössä hoito on lääkehoitoa ja psykoterapiaa sekä psykososiaalista tukea. Autetaan selviytymään arjessa.
«Myös vertaistuki sekä läheisten ja tuttavien apu on tarpeen. Potilas tarvitsee inhimillistä tukea.»
Lähde — HS
