Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivät eivät huomaa vauvan viriävää iloa.

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivät äidit eivät huomaa terveiden äitien lailla vauvan ilmeen muuttumista neutraalista iloiseksi. Havaintokykyä ei paranna edes se, että äiti toipuu masennuksesta. Oxfordin yliopistossa vauvan kasvojen näkemiseen liittyvää aivotoimintaa tutkiva Christine Parsons totesikin Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksen minisymposiumissa, että äitejä on opetettava havaitsemaan vauvan viriävän ilon ilmeet.
Sekä terveille että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville äideille näytettiin kuvasarjaa, jossa vauvan ilmeet muuttuvat iloisesta neutraaliin ja siitä edelleen surulliseen. Kun tunnetila vaihtui neutraalista surulliseen, kaikki äidit havaitsivat muutokset keskimäärin yhtä nopeasti. Sen sijaan kun tunnetila vaihtui neutraalista iloiseen, masennukseen sairastuneet äideiltä kesti merkittävästi kauemmin havaita muutos.
– Tutkimukseemme osallistui äitejä, jotka sairastivat synnytyksen jälkeistä masennusta kuuden kuukauden jälkeen synnytyksestä, mutta eivät enää 10 kuukauden kuluttua synnytyksestä. Heidän reagointitapansa ei eronnut yhä masennuksesta kärsivien reagointitavasta, Parsons totesi.
Hän korostikin, että pelkkä synnytyksen jälkeisen masennuksen hoito ei riitä, äitejä on myös opetettava ja kannustettava havaitsemaan lapsen myönteisyyttä heijastavat viestit. Oxfordissa apuna on käytetty videota, jonka avulla äidille on konkreettisesti näytetty vauvan ilmeiden eroja tunnetilan muuttuessa.
Tutkijat havaitsivat, että masentuneet äidit reagoivat myös lapsen itkuun hitaammin kuin terveet äidit. Huomionarvoista oli kuitenkin, että masentuneetkin äidit reagoivat vauvan itkuun nopeammin kuin esimerkiksi aikuisen itkuun tai eläimen hätääntyneisiin ääniin.
Oxfordin yliopistossa on maailman laajimpiin kuuluva aidon vauvojen ilmeiden ja äänien tietokanta. Kun muualla tutkimusmateriaalina käytetään näyteltyjä tunteita, oxfordilaiset ovat tallentaneet kymmenittäin tietyn lapsiryhmän erilaisia ilmeitä. Äänimaailma puolestaan on lapsen ääniä ja samantyyppisiä ääniä esimerkiksi eläinmaailmasta.

Poikkeama kasvoissa heikentää reaktiota

Materiaalin avulla tutkijat ovat voineet selvittää, mikä vaikutus vanhemmuudella on aivotoimintaan. Tutkimus paljastaa selkeästi, että sekä naiset että miehet mieltyvät vauvanpyöreisiin kasvoihin vahvemmin kuin aikuisen kasvoihin. Niitä myös katsotaan pidempään.
Muutokset nähdään myös aivokuvantamisen menetelmin. Esimerkiksi kun toiminnallisella magneettikuvauksella fMRI:lla tutkitaan vasteita kasvokuville, tulokset ovat erilaisia riippuen siitä, näytetäänkö katsojalle vauvan vai aikuisen kasvoja.
Parsonsin tutkimukset viittaavat siihen, että vanhemmuuteen ja hoivakäyttäytymiseen liittyy aivan erityisiä neurobiologisia mekanismeja verrattaessa niitä muihin tunne-elämän säätelyn mekanismeihin
Sen sijaan jos lapsen kasvoissa on jokin poikkeama, esimerkiksi huulihalkio, viehtymys katsoa kasvoja vähenee. Myös toiminnallisessa magneettikuvauksessa vanhempi aivojen reaktio näkyi terveellä lapsella nopeiten, huulihalkioisen lapsen kasvoihin reaktio syntyi samassa tahdissa kuin aikuisen kasvoihin.
Parsons viittasi aiempiin tutkimuksiin, joiden mukaan huulihalkioon liittyy myös tunne-elämän kehittymisen vaikeuksia. Yksi syy saattaa olla aikuisten reagointi heidän kohdatessaan huulihalkiosta kärsivän lapsen.
Erja Hyytiäinen
Lähde — Turun yliopisto

Добавить комментарий

Ваш адрес email не будет опубликован.