Vastaanotollani käy ihmisiä, joilla on vuosia ollut mielialaongelmia. Jopa puolison kanssa voi olla vaikea puhua tästä arkaluonteisesta asiasta, ja ulospäin annetaan kuva, että kaikki on hyvin.
Esimerkiksi masennuksesta kärsivälle on yleistä, että oireista puhuminen on vaikeaa. Mielialaongelmista kärsivä voi olla esimerkiksi työkaveri, sisarus, äiti tai urheilukaveri. Kulttuurissamme on usein vaikeaa puhua tunteista ja mietitään, loukkaako tunteista kysyminen toisen yksityisyyttä.
Mielialaongelmien kehityttyä esiintyy myös vetäytymistä. Ei kuitenkaan kannata hylätä ihmistä, joka vaikkapa koulussa tai työpaikalla ei ole enää yhtä kiinnostunut asioista kuin aiemmin ja jää porukan ulkopuolelle.
Kannattaa kysyä kuulumisia eikä siirtää vastuuta yhteiskunnalle, sillä jokainen meistä on osa yhteiskuntaa. Yhteiskunta ei pysty olemaan läsnä aina ja joka paikassa.
Voimme välittää toisistamme enemmän. Voimme olla rohkeita ja avoimia: kysyä kuulumisia, jos läheisellä ei näytä menevän yhtä hyvin kuin ennen. Muutamasta kysymyksestä ja kuuntelemisesta voi olla mielialaongelmasta kärsivälle jo paljon apua.
Juha Richter
lääkäri, Oulu
Lähde — HS