Jos ahdistus häiritsee arkea ja estää elämästä, kannattaa hakea apua.
Huolehditko ja murehditko päivästä toiseen eri asioista? Onko olo koko ajan jännittynyt ja levoton? Eikö uni meinaa tulla?
Jos tuntuu tältä, kyse voi olla ahdistuksesta, joka ei enää ole normaalia vaan liiallista.
Liiallisen ahdistuksen yksi tunnusmerkki on jatkuva asioista huolehtiminen ja murehtiminen, silloinkin kuin siihen ei olisi todenpohjaista syytä.
Lyhytkestoinen, stressiin liittyvä ahdistus on luonnollista, kertoo psykoterapeutti Katri Kanninen Heltistä.
Jokainen lienee elämänsä aikana kokenut jonkun tilanteen, joka on tuntunut olossa levottomuutena tai jännittyneisyytenä ja kehossa esimerkiksi sydämen hakkaamisena tai hikoiluna.
– Liiallinen ahdistus on pitkäkestoisempaa ja voimakkaampaa, vaikka se nostaisikin erityisesti päätään tietyissä tilanteissa, Kanninen sanoo.
Stressaavan tilanteen mentyä ohi, menee ohi myös normaali ahdistuksen tunne.
Kun ahdistus on liiallista, ahdistus ja huoli ovat läsnä päivästä toiseen, ja ne ovat ihmisen elämäntilanteeseen suhteutettuna selvästi liiallisia ja jatkuvia.
– Pidemmän päälle se alkaa aiheuttaa erilaisia oireita, Kanninen kertoo.
Tyypillisiä oireita ovat väsymys, keskittymisvaikeudet, pulssin tihentyminen, lihasjännitys, uniongelmat ja joissain tapauksissa myös paniikkikohtaukset.
Oireet voivat saada ihmisen eristäytymään muista.
Yksi tyypillinen syy liialliseen ahdistukseen on Kannisen mukaan se, että ihmisen sisäinen ääni on jatkuvasti äärimmäisen kriittinen.
Riitänkö minä? Mitä jos teen virheen? Kelpaanko tämän näköisenä ja kokoisena? Tällaisia kysymyksiä mielessä voi risteillä.
Yleistynyt ahdistus on sitä, että ahdistus herää vaikka mistä.
Useimmiten itse ahdistuksen tunne ei Kannisen mukaan kuitenkaan ole isoin ongelma vaan se, että ihmiseltä puuttuu keinoja ahdistuksen säätelyyn.
Säätely tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kykenee käsittelemään ahdistusta ja kanavoimaan sitä esimerkiksi johonkin fyysiseen tekemiseen tai että pystyy rauhoittamaan itseään vaikka kuuntelemalla musiikkia tai juttelemalla ystävän kanssa.
Ahdistus voi saada erilaisia muotoja.
Sosiaalinen ahdistus voi ilmetä esimerkiksi niin, että ihminen pelkää jatkuvasti muiden arvostelua.
Traumaan liittyvä ahdistus voi puolestaan saada välttelemään traumasta muistuttavia paikkoja ja tilanteita.
– Yleistynyt ahdistus on sitä, että ahdistus herää vaikka mistä, Kanninen sanoo.
Kuten omasta terveydestä, arjen ongelmista ja maailman tapahtumista. Ukrainan sodasta, ilmastonmuutoksesta, työtavoitteista ja omasta tulevaisuudesta.
Joskus ahdistus alkaa yhdeltä elämän osa-alueelta ja yleistyy muillekin.
Ahdistuksen syyt ovat usein monikerroksisia, kuin maatuska-nukke.
– Ulkoinen kerros on jokin tapahtuma, esimerkiksi auto-onnettomuus, jonka jälkeen autolla ajaminen ahdistaa, Kanninen sanoo.
Ahdistus voi olla myös eksistentiaalista.
– Jokainen painii jossain määrin sen kanssa, mikä on elämän tarkoitus ja merkitys. Pahimmillaan se voi lamauttaa.
Yksinäisyys voi niin ikään synnyttää ahdistusta, samoin arjen rutiinit. Meneekö vaikka minuuttiaikataululla vai onko elämisen tahti rennompi.
Myös kuoleman kysymykset, tietoisuus elämän rajallisuudesta, saattaa tuottaa ahdistusta.
Seuraava kerros on sisäinen kriitikko, joka on voinut ottaa ylivallan.
Sitten tulevat ahdistuksen säätelykeinot eli se, millaisia taitoja ihmisellä on käsitellä tunteita.
Esimerkiksi kiukku ei ole kaikille ”sallittu” tunne.
– Jos sen patoaa, se ryöpsähtää jossain kohdassa ulos, Kanninen sanoo.
Seuraavassa kerroksessa ollaan syvällä, varhaisissa kokemuksissa.
Ahdistuksen juuret voivat kummuta esimerkiksi siitä, että on kokenut lapsuudessaan turvattomuutta tai omassa perheessä ei ole puhuttu vaikeista asioista.
– Sisällä on vielä pieni palanen, geenit. Siinä, miten tunteita koetaan, on biologisia eroja, Kanninen kertoo.
Toisilla on enemmän luontaista kykyä säädellä tunteita kuin toisilla.
Kannisen mukaan kerrosmalli on hyvä arviointikehikko, kun ahdistuksen syitä lähtee pohtimaan ja purkamaan.
Se voi rauhoittaakin. Ihminen voi esimerkiksi todeta, että onkin aivan normaalia olla ahdistunut, jos läheinen on juuri kuollut. Moni muu asia on silti ihan hyvin.
– Jos ahdistus estää elämästä, häiritsee arkea, työtä tai opintoja, kannattaa hakea apua, Kanninen sanoo.
Esimerkiksi psykoterapiasta on hyötyä. Kannisen mukaan monen olo voi alkaa helpottua jo 4–5 käyntikerrasta.
Oleellista on se, että tulee kuulluksi ja pääsee pohtimaan omaa tilannettaan.
Ahdistusta voi lievittää myös välttämällä ylimääräistä stressiä, pitämällä huolta säännöllisestä unirytmistä, liikkumalla sekä välttämällä alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäyttöä.
Lähteitä: Terveyskirjasto, Heltti
