Yksin oleminen voi olla toivottu ja miellyttävä olotila, yksinäisyys ei koskaan. Ihminen on poikkeuksellisen sosiaalinen laji.
Yksinäisyys on ihmiselle vieras olotila. Hekin, jotka sanovat nauttivansa yksinäisyydestä, ovat todellisuudessa vain sekoittaneet termit.
Näin sanoo yksinäisyyttä Turun yliopistossa tutkiva kasvatuspsykologian professori Niina Junttila.
”Puhekielessä termit menevät sekaisin. Moni saattaa kertoa pitävänsä yksinäisyydestä, vaikka oikeasti hän tarkoittaa yksin olemista. Tämä neutraali olotila on täysin eri asia kuin ahdistavana koettu, pahaa oloa tuottava yksinäisyys.”
Emotionaalinen ja sosiaalinen yksinäisyys
Yksinäisyys tarkoittaa, ettei ihmisellä ole sellaisia sosiaalisia tunteita kuin hän toivoisi. Tällöin puhutaan nimenomaan sosiaalisesta yksinäisyydestä, verkostojen tai sellaisen porukan puutteesta, johon tuntee kuuluvansa, Junttila painottaa.
Lisäksi on olemassa emotionaalista yksinäisyyttä.
”Emotionaalinen yksinäisyys on monesti vielä ikävämpi tunne. Se tarkoittaa tunnesiteiden ulkopuolella olemista ja tunnetta siitä, ettei ole ketään, joka ymmärtäisi tai olisi samalla taajuudella jakamassa iloja ja suruja.”
Emotionaalisesti yksinäinen kärsii luotettavien, lämpimien ihmissuhteiden puutteesta. Ympärillä saattaa olla paljonkin ihmisiä, mutta ei ketään, jolle luottamuksella puhua asioista, joka kuuntelisi ja ymmärtäisi.
Emotionaalinen yksinäisyys on Junttilan mukaan erityisesti nuorten poikien ja miesten ongelma. He saattavat olla kaveriporukoiden ja jalkapallojoukkueen ympäröimiä, mutta heiltä puuttuu luotettava, syvä ystävyyssuhde, jossa jakaa tunteita ja syvimpiä ajatuksia.
Kuinka yksinäisyys ilmenee?
Emotionaalinen yksinäisyys voi ilmetä myös lähisuhteissa. Rinnalla on ehkä kumppani, mutta se ei poista yksinäisyyden tunnetta, jos tunneyhteys puuttuu.
Tai sitten parisuhde on ihana, eikä ihminen kärsi emotionaalisesta yksinäisyydestä, mutta ympärillä ei ole verkostoja tai muita merkityksellisiä ihmissuhteita. Tällöin ihminen voi tuntea sosiaalista yksinäisyyttä, vaikka lähisuhde olisi toimiva.
Usein nämä kaksi yksinäisyyden muotoa esiintyvät samalla ihmisellä samanaikaisesti, Junttila huomauttaa.
”Ei verkostoja, ja lähisuhteessa koetaan emotionaalista yksinäisyyttä. Se on ehkä se pahin tilanne”, hän sanoo.
Sosiaalista yksinäisyyttä moni lääkitsee nykyisin nettiverkostojen ja sosiaalisen media kautta. Sosiaalinen yksinäisyys voikin Junttilan mukaan tällä tavoin vähentyä, mutta emotionaalista yksinäisyyttä harvoin voi paikata netin avulla.
”Kasvokkain tapaamista ja sosiaalista kanssakäymistä fyysisesti samassa paikassa eivät nettikeskustelut korvaa. Se vaatii lähemmän suhteen”, Junttila sanoo.
Miksi yksinäisyys on niin haitallista?
Yksinäisyys on ihmiselle haitallista. Sen todistavat lukuisat asiasta tehdyt tutkimukset.
Syyt yksinäisyyden haitallisuudelle piilevät biologiassa ja ihmisen lajityypillisissä perustarpeissa, Junttila kertoo.
”Evoluutiobiologian näkökulmasta ihminen on poikkeuksellisen sosiaalinen laji ja tarvitsee lajikumppaneita ympärilleen. Jos niitä ei ole, käynnistyvät ikävät tunteet, ajatukset ja lopulta käyttäytymismallit ja toiminta.”
Toisin sanoen ihminen alkaa toimia yksinäisyyden poistamiseksi. Jos hän ei siinä onnistu hyvällä eli ystävällisellä lajikumppaneiden lähestymisellä, voivat alkaa aktivoitua haitalliset käyttäytymismallit.
Niitä voivat Junttilan mukaan olla esimerkiksi vetäytyminen ja lopulta syrjäytyminen tai se, että lähdetään käyttämään muita, mahdollisesti radikaalejakin keinoja, joilla tulee näkyväksi ja saa muut huomaamaan itsensä.
Elimistö reagoi yksinäisyyteen kokonaisvaltaisesti. Aivotutkimus osoittaa, että kun ihminen kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin fyysistä kipua kokiessa.
Myös stressihormoni kortisolin tuotanto lisääntyy yksinäisillä ihmisillä. Monen tutkimuksen perusteella se heikentää terveyttä ja muun muassa palautumiskykyä.
Usein yksinäisyyteen liittyy myös muita lieveilmiöitä, kuten fyysistä passivoitumista, unettomuutta tai liiallista päihteiden käyttöä, mikä heikentää terveyttä entisestään.
Emotionaalinen yksinäisyys linkittyy tavallista useammin lisäongelmiin
Hetkellinen yksinäisyys ei vielä ole haitallista, Junttila huomauttaa. Haitalliseksi tilanne muuttuu, kun yksinäisyys jatkuu jatkumistaan.
Junttila vertaa tilannetta nälkään: hetkellistä nälkää kyllä kestää, mutta jos tilanne jatkuu, ihminen alkaa voida huonosti.
Kumpi on tässä mielessä pahempi, emotionaalinen vai sosiaalinen yksinäisyys?
Täsmällistä vastausta on Junttilan mukaan vaikea antaa.
”Emotionaalinen yksinäisyys näyttää linkittyvän sosiaalista yksinäisyyttä enemmän masennukseen, ahdistukseen, itsetuhoisuuteen ja radikalisoitumisen riskiin. Toisaalta näissä tilanteissa mukana on usein myös sosiaalista yksinäisyyttä eli verkostojen puutetta.”
Kun ihminen on voimakkaasti erillään muista ja hänelle tulee ajatus, ettei hän ole kenellekään tärkeä vaan aivan turha ihminen maan päällä, hän alkaa helposti joko vetäytyä kokonaan tai lähtee taistelemaan tilannetta vastaan.
Jälkimmäinen vaihtoehto näyttäytyy myös Sisäministeriön turvallisuusselonteossa mahdollisena riskitekijänä.
”Ihminen, jolla ei ole verkostoja eikä ihmissuhteita, ajautuu helposti ryhmiin, joihin ei muuten menisi, jos se on ainoa ryhmä, johon hän pääsee sisälle”, Junttila huomauttaa.
