Vakava burnout sysäsi Eero Väisäsen masennukseen. Kun hän löysi merkityksellistä vapaaehtoistyötä, elämän suunta muuttui. Hän perusti Siskot ja Simot järjestön.
Eero Väisänen liikuttuu. Hän muistelee kesäpäivää järvenpääläisessä palvelutalossa, jonka asukkaille Väisäsen perustama järjestö Siskot ja Simot järjesti tanssit.
Hanuristi soitti valssia, kun iäkäs mutta hyväkuntoinen rouva lähestyi Väisästä. Naisesta näki, että hän halusi kovasti päästä tanssimaan. Rouva kysyi, suostuisiko Eero tanssittamaan häntä.
Vaikka Väisänen oli tapahtuman järjestäjä, hän suostui, olihan hän yhtä lailla vapaaehtoisten kanssa tullut kohtaamaan palvelutalon asukkaita. Rouva asui palvelutalossa muistisairauden vuoksi.
”Tanssimme lopuksi hän sanoi, että tätä tanssia en unohda koskaan. Se oli hirveän liikuttavaa. Ilman välittämistä emme selviä, eikä ihmisillä ole tulevaisuutta.”
Burnout sysäsi Eero Väisäsen masennukseen
Eero Väisäsen elämä muuttui 1990-luvun puolivälissä. Hieman päälle nelikymppisenä hän toimi kaupungin kehittämispäällikkönä. Laman aikana oli kuitenkin viisi virkaa ja kuusi nälkää, kuten Väisänen sanoo.
Väkeä supistettiin, ja Väisäsen työtaakka kasvoi. Lisätöitä tuli myös vieraista osa-alueista. Raskaat vuodet vaativat veronsa, ja pian pienetkin asiat tuntuivat töissä ylivoimaisilta. Jatkuvaan väsymykseen ei auttanut edes lepo.
”Kun on korkeat tavoitteet ja olemattomat resurssit, burnoutin riski on aikamoinen.”
Väisänen sai vakavan burnoutin, johon liittyi myös masennus. Tiskikoneen täyttäminenkin tuntui liian raskaalta.
”Myös yksityiselämän kuormitukset vaikuttavat. Isäni oli kuollut, ja siitä jäi selvittämättömiä asioita. Kuorman päälle ei tarvita paljoa, kun kamelin selkä katkeaa. Jäin sairauslomalle ja lopulta irtisanouduin.”
Masentunut sai apua vapaaehtoistyöstä
Uusi elämä alkoi vuonna 1999. Eero Väisänen näki pienperheyhdistyksen ilmoituksen, jossa isättömille pikkupojille haettiin mieskavereita. Neljän päivän koulutuksen jälkeen Väisänen sai oman pikkukaverinsa, 7-vuotiaan pojan.
”Masennus hävisi huomaamatta, kun rupesi tekemään merkityksellistä vapaaehtoistyötä. Meistä tuli kaverit ja tapasimme vähintään kahden viikon välein. Kun hänestä tuli aikuinen, se ei ollut enää vapaaehtoistyötä, vaan jatkoimme ystävinä.”
Vuonna 2009 Väisänen aloitti jatko-opintonsa Jyväskylän kauppakorkeakoulussa. Hän halusi tehdä yrittäjäntoimensa ohella jotain merkityksellistä muiden ihmisten eteen.
Siihen aikaan hänellä ei ollut ympärillään ikäihmisiä, koska omia vanhempiakaan ei enää ollut.
Henkilökohtainen tarve yhdistyi yhteiskunnalliseen tarpeeseen: tuolloin ikäihmisten yksinäisyys oli Väisäsen mukaan polttava keskustelunaihe.
”Haluaisin tehdä jotain hyvää, mutta en tahtonut sitoutua.”
Hän kehitti idean pop up -tyylisestä hyväntekeväisyystoiminnasta, jossa hyvää voi tehdä muiden kanssa ilman sitoutumisvelvoitetta. Idea Siskot ja Simot -yhteisöstä oli syntynyt ja siitä tuli lopputyön aihe.
”Visiossani Suomi on välittämisen ja vastuullisuuden yhteiskunta, jossa kansalaiset ottavat vastuuta omasta, yhteisön ja ympäristön hyvinvoinnista.”
Lopputyössä Väisänen teki valmiin suunnitelman yhteisöstä ja otti selvää yhteiskunnan tarpeista. Hän löysi paljon tutkimusta aiheesta.
Väisänen sai oivalluksen Sitran raportista, jonka mukaan yhteiskunnan suurin haaste on saada aikaan sellainen henki ja eetos, joka kannustaa ihmisiä hyödyntämään omia voimavaroja yhteiseksi hyväksi.
”Se vahvisti käsitystäni, että olen oikeilla jäljillä ja tätä tarvitaan.”
Enää auttaminen oli tekemistä vaille valmis.
Matala kynnys auttamiselle
Valmistumisensa jälkeen Väisänen käynnisti yrittäjän innolla Siskojen ja Simojen toiminnan omasta pussistaan. Visuaalinen ilme eli järjestön brändi oli tärkeä uskottavuuden kannalta, joten hän maksoi pelkästä logosta 1 600 euroa.
Esitellessään ideaa syksyllä 2012 Järvenpään kaupungille hän havaitsi naamioitua muutosvastarintaa useammalta taholta. Se ilmeni muun muassa ihmettelyllä, mihin Siskoja ja Simoja tarvitaan, kun vapaaehtoistyötä tekeviä on jo.
Väisänen teki minkä parhaiten osaa: organisoi ja hankki yhteistyökumppaneita. Ensimmäiselle välittämiskeikalle maaliskuussa 2013 saapui 70 vapaaehtoista. Heitä oli niin paljon, että ohjelmaa pysyttiin järjestämään useassa eri pisteessä.
Yhteiselle tekemiselle ei ole rajoja, ja sen sanoo jo Siskojen ja Simojen slogan: Luovan välittämisen yhteisö. Välittämistä voi osoittaa monin luovin keinoin. Ulkoilun lisäksi on järjestetty esimerkiksi disko, eläinpäivä ja lettukestejä.
”Kohderyhmien toiveet ovat hyvin vaatimattomia.”
Pian naapurikunnissakin innostuttiin satunnaisista välittämiskeikoista. Nyt Siskojen ja Simojen toimintaa järjestetään ympäri Suomea.
”Moni ei ole löytänyt tapaansa auttaa. Auttaminen on tehty vaikeaksi, mutta loimme sille matalan kynnyksen. Ei tarvitse osallistua kuin kerran ja sekin riittää. Osa sitoutuu ja alkaa käydä säännöllisesti.”
Ihmisiä ei usein ole helppoa saada vapaaehtoistoimintaan. Väisänen kumoaa väitteet, että ihmiset tulevat paikalle, kun vain kutsutaan. Jos kutsu on yleinen, se ei välttämättä kosketa ketään.
”Moni ajattelee, että porukkaa on jo eikä minua tarvita. Verukkeita on paljon. Porukan sai mukaan lähettämällä henkilökohtaisia kutsuja ja haasteita. Tärkeintä oli henkilökohtainen myynti ja markkinointi.”
Välittämisen SM-kisoissa kilpaillaan hyvillä teoilla
Eero Väisänen muistuttaa, että vapaaehtoistyö ei ole kuitenkaan kaikille merkityksellistä. Hän jäi eläkkeelle Siskojen ja Simojen toiminnanjohtajan tehtävästä vuonna 2024, mutta alkoi ideoida jo välittämisen kansanliikettä.
Ydinkysymys on se, miten saadaan erilaiset ihmistyypit innostumaan. Etenkin miehiä tarvittaisiin, sillä he ovat toiminnassa aliedustettuina. Väisänen mietti, mitkä asiat yhdistävät suomalaisia. Siitä syntyivät välittämisen SM-kisat.
”Suomalaiset ovat kilpailuhenkisiä ja hurahtavat eukonkantoon ja saappaanheittoon, joten miksi ei välittämiseen?”
Vuodet ovat vakuuttaneet, että hyvät kirjoitukset ja puheet eivät riitä, vaan täytyy toimia. Nimensä mukaisesti välittämisen SM-kisoissa kilpaillaan hyvillä teoilla.
Kilpailun kohderyhmänä ovat lapset, nuoret, ikäihmiset, vammaiset, mielenterveyskuntoutujat, maahanmuuttajat, lapsiperheet tai luonto ja ympäristö.
Ensimmäiset kisat päättyivät toukokuussa 2025, ja niihin osallistui noin 12 000 henkeä ympäri Suomea.
”Arjen sankarit ovat kentillä tekemässä konkreettista työtä. Puhetta tuottavat somepersoonat eivät ole niitä. Arjen sankarit toimivat ja heitä täytyy saada näkyväksi. Koulutkin ovat lähteneet mukaan. Tunnetaitoja tai empatiaa ei voi opettaa vain luokassa, tunteet täytyy kokea livenä.”
Leikkaukset ovat uhka kaikille järjestöille
Vaikka Eero Väisänen on eläkkeellä, hän on edelleen Siskojen ja Simojen hallituksen puheenjohtaja.
Hallituksen järjestöavustusten leikkaukset ovat kaikkien järjestöjen uhka. Yhteiskunta luo haasteita toimintaan, johon kansalaisia pitäisi kannustaa.
”Minusta on sääli, että hallitusohjelman nimessä on ’tavoitteena välittävä Suomi’, samalla kun se vaikeuttaa kaikkien järjestöjen toimintaa. Vapaaehtoistoiminta syttyy helposti, mutta se myös sammuu helposti, jos ylläpitävää rakennetta ei ole.”
Vapaaehtoistoiminta tarvitsee rahaa työntekijöihin, jotka koordinoivat tapahtumia ja järjestöjen muuta toimintaa. Ilman palkanmaksua ei ole työntekijöitä.
Valtion pitäisi ymmärtää vapaan kansalaistoiminnan merkitys ja tehdä enemmän sen ylläpidon eteen.
”Johtamisen perusteisiin kuuluu, että johtajan pitää näyttää esimerkkiä. Haluaisin ministerit mukaan ja eduskunnan näyttämään esimerkkiä.”
Väisäsen unelma on sama kuin 13 vuotta sitten Siskoja ja Simoja perustaessaan. Hän haluaa, että Suomesta tulee välittämisen ja vastuullisuuden yhteiskunta, jossa myös kansalaiset ottavat vastuuta omasta, muiden ja luonnon hyvinvoinnista.
Vapaaehtoistyö tekee hyvää myös tekijälleen. Moni on kiittänyt siitä, että työ on tuonut elämään uusia ystäviä tai auttanut kotiutumaan vieraalle paikkakunnalle. Eeroa puolestaan motivoi moraalinen kunnianhimo.
”Ihminen on hyvä, kun se tekee hyvää. Kaikki hyvät asiat vaativat aktivistin, joka rupeaa vain tekemään.”
