Alun perin Birgit Vuori-Metsämäen (2019) kehittämä stressikuppimalli liittyy olennaisesti stressin säätelyyn. Stressikuppi auttaa havainnollistamaan kuormitusta kumuloituvana tekijänä sekä toimii apuvälineenä sen pohtimisessa, mikä kaikki täyttää lapsen kuppia. Lasten kohdalla nämä stressitekijät voivat olla aikuisten näkökulmasta yllättäviäkin, kuten aistiyliherkkyyksien aiheuttama kuormitus. Toinen harjoitus, minkä stressikupin avulla voi toteuttaa, on pohtia millaiset merkit, puhutaan stressikupin ”sensorista”, kertovat, että kuppi on tulossa piripintaan, esimerkiksi miten hermostuneisuus alkaa näkyä lapsen kehossa ja toiminnassa. Tällöin saattaa pystyä ennakoimaan tilannetta ennen kuin kuppi on nurin. Kolmas stressikuppi-harjoituksen tarkoitus on pohtia, millaiset asiat tyhjentävät kuppia. On tärkeää tunnistaa lapselle sopivia keinoja palautua. Lasten stressitekijät sekä palautumisen keinot ovat hyvin yksilöllisiä. Kuvaan on listattu erilaisia tekijöitä, jotka esimerkiksi voivat kuormittaa lasta sekä asioita, mitkä usein vähentävät lapsen stressiä. Stressikuppimalliin saattaa törmätä erityisesti puhuttaessa erityislapsista ja tämä toimiikin hyvin juuri lasten erityispiirteiden huomioimisessa, mutta on myös sovellettavissa ihan kaikkiin lapsiin ja aikuisiin.
