Itsemurhat koskettavat vuosittain tuhansia suomalaisia, mutta silti aihe on yhä tabu. Itsemurhiin liittyy paljon vääriä käsityksiä, jotka voivat olla kohtalokkaita.
Vuosittain Suomessa lähes 800 ihmistä tekee itsemurhan ja arvioidaan, että itsemurhaa yrittäviä on vuodessa 10 000 — 30 000. Itsemurha tai sen yritys traumatisoi noin kuudesta kymmeneen henkeä itsetuhoisen lähipiiristä. Korkeimpien arvioiden mukaan itsemurha voi siis koskettaa vuosittain jopa 300 000 suomalaista.
Vaikka itsemurhat koskettavat näin suurta osaa suomalaisista, niihin liittyy silti paljon vääriä käsityksiä. Yleisin on se, miksi ihminen ajautuu itsemurhaan. Taustalla ei ole tahto kuolla vaan aivojen hälytystila.
– Harvoin kyse on yhdestä yksittäisestä asiasta. Ongelmat kasaantuvat vuosien tai jopa vuosikymmenten aikana ja lopulta ihminen ajautuu itsetuhoiseen tilaan, kertoo Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.
Itsetuhoinen tila syntyy aivoissa — sietämätön henkinen kipu aktivoi aivojen hälytysjärjestelmän
Itsemurhan ja sen yrittämisen aiheuttaa neurobiologinen poikkeustila, joka on todennettavissa MRI-kuvauksessa.
Kun ihminen kokee sietämätöntä henkistä kipua, kehossa laukeaa akuutti stressitila. Aivojen “hätäkeskus” eli mantelitumake hälyttää muut aivojen osat ja koko kehon taistele-tai-pakene -tilaan.
Akuutissa stressitilassa keho oireilee: sydän tykyttää, huimaa, henkeä ahdistaa. Tällöin rationaalinen ajattelu on mahdotonta ja pitkäaikaiset elämänsuunnitelmat ja vaihtoehtoiset ratkaisut unohtuvat. Ihminen ajautuu itsetuhoiseen tilaan.
Itsetuhoisen ihmisen ajatukset keskittyvät siihen, miten tuskan saa loppumaan. Itsemurha ei ole järkiperäinen valinta vaan tilanne, jossa henkisen kivun takia ei nähdä enää muita vaihtoehtoja.
– Itsetuhoiselle itsemurha ei välttämättä tarkoita kuolemaa. Hänelle kaikki on mustaa eikä hän vain enää jaksa elää, Kukkonen sanoo.
Itsetuhoinen tila voi kestää parista minuutista pariin tuntiin.
Kukkonen on työryhmänsä kanssa kohdannut lähes 1 000 itsemurhaa yrittänyttä. He kuvailevat tunnetilaansa ennen yritystä samalla tavalla.
– He ovat olleet kuin sumussa. Ajatus ei toimi, on katsonut itseään ikään kuin ulkopuolelta. Historia ja tulevaisuus pyyhkiytyvät pois ja läheiset katoavat mielestä. Kipu ja tuska tuntuvat sietämättömältä, Kukkonen kuvailee.
Itsetuhoinen tila voi kestää parista minuutista pariin tuntiin.
– Ne ovat vaarallisia hetkiä. Ulkopuolinen voi onnistua keskeyttämään tilan vaikka vain koskettamalla olkapäätä tai juttelemalla puhelimessa itsetuhoisen kanssa, Kukkonen sanoo.
– Tällöin itsetuhoiselle palautuu mieleen läheiset ja ymmärrys siitä, ettei halua kuolla, Kukkonen sanoo.
Yksi kysymys voi pelastaa hengen – näin autat itsetuhoista
Aivojen taistele- tai pakene -reaktiosta vastaa mantelitumake. Mantelitumake myös analysoi tunteita ja säilyttää tunnemuistoja. Sinne tallentuvat varhaiset traumaattiset kokemukset, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, hylkäämisen tai menetyksen kokemukset.
Kokemukset tekevät aivojen hälytysjärjestelmästä epävakaan. Tällaiset ihmiset reagoivat aikuisina helpommin ja nopeammin henkiseen kipuun ja tuskaan.
7 muuta vaarallista harhaluuloa itsemurhista
1. Itsemurhalla uhkaileva ei tapa itseään
Tämä on Kukkosen mukaan vaarallinen ja vanha uskomus. Monet itsemurhaa harkitsevat kärsivät ahdistuksesta, masennuksesta tai toivottomuudesta ja kokevat itsensä arvottomaksi taakaksi. He eivät näe muita vaihtoehtoja.
– Uhkailu ei ole huomionhakua, kuten usein kuvitellaan. Itsemurhalla uhkaileva pyytää oikeasti apua tai tukea. Viimeistään tässä vaiheessa hänen kipunsa pitää tulla huomatuksi ja ohjata apuun, Kukkonen sanoo.
2. Useimmat itsemurhat tapahtuvat ilman ennakkovaroitusta
Nuorten kohdalla itsemurha voi tapahtua hyvinkin impulsiivisesti, jolloin lähipiiri ei ole ehtinyt reagoida. Mutta yleensä joko puheessa tai käytöksessä ilmeneviä varoitusmerkkejä on havaittavissa.
– Itsetuhoisesta tulee ärtyisä, kiihtynyt, levoton, raivokas. Hän nukkuu liian paljon tai vähän, lisää päihteiden käyttöä tai vetäytyy omiin oloihinsa. Tunnetilat voivat vaihdella paljonkin, Kukkonen luettelee.
Kukkonen suosittelee kiinnittämään huomiota erityisesti silloin, jos läheinen alkaa puhua halustaan kuolla ja ajautuu tahallisesti vaaratilanteisiin.
Muutokset on tärkeää nostaa esille.
– Tällöin voi kysyä, että onko sinulla kaikki hyvin, onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia ja voinko jotenkin auttaa, Kukkonen neuvoo.
3. Itsetuhoisesti käyttäytyvä henkilö on päättänyt kuolla
Itsetuhoinen henkilö on kaksijakoisessa tilassa eli hän kamppailee ajatustensa kanssa ja muuttaa jatkuvasti mieltään siitä, elääkö tai kuolla.
– Yhtenä hetkenä ihminen ei tunne itsetuhoisuutta, mutta sitten käykin jotain yllättävää, joka laukaisee ajatukset uudelleen. Tällöin oikealla hetkellä tarjottu apua voi estää itsemurhan, Kukkonen sanoo.
4. Kerran itsetuhoinen on aina itsetuhoinen
Suurimmassa itsemurhavaarassa ovat sitä aiemmin yrittäneet. Yrityksen uusiutumisriski on 60-100 kertainen. Mutta itsemurhariski on kohonnut vain tilapäisesti.
– Itsetuhoinen käytös on opittua toimintaa, kuten autolla ajaminen. Aivoihin jää muistijälki, joka aktivoituu nopeammin itsetuhoisten ajatusten uusiutuessa. Tällöin matka ajatuksista tekoihin on lyhyempi, Kukkonen selventää.
– Itsetuhoisiin ajatuksiin pitää saada apua, jolloin pattitilanne voi laueta. Itsetuhoisista ajatuksista kärsineet ja itsemurhaa yrittäneet voivat elää pitkän elämän, Kukkonen jatkaa.
Jos haluamme vähentää Suomessa tehtäviä itsemurhia, täytyy Kukkosen mukaan keskittyä heihin, jotka ovat aiemmin yrittäneet sitä. Itsemurhaa yrittäneiden tulisi oppia tunnistamaan varoitusmerkit omassa käytöksessään ja toimimaan suojellakseen itseään.
5. Vain mielenterveyshäiriöistä kärsivät tekevät itsemurhia
– Kaikki itsemurhaa yrittäneet eivät ole mielenterveysongelmaisia ja kaikki mielenterveysongelmista kärsivät eivät yritä itsemurhaa, Kukkonen sanoo painokkaasti.
– Pelkästään masennusta lääkitsemällä ei hoideta itsemurhavaaraa. Masennuksen ajaneet ongelmat säilyvät, vaikka söisi lääkkeitä. Niitä täytyy ratkoa ammattiauttajan kanssa, Kukkonen muistuttaa.
6. Itsemurhasta puhuminen voidaan tulkita itsemurhaan kannustamiseksi
Tämän harhaluulon Kukkonen toivoisi eniten muuttuvan. Itsemurha-ajatukset voivat aiheuttaa häpeää. Kokija saattaa pelätä ihmisten reaktiota tai ei toisaalta tiedä, kenen puoleen kääntyä.
Itsemurhasta pitää puhua avoimesti.
– Itsemurha on itsemurha. Sitä ei pidä romantisoida ja puhua siitä esimerkiksi poisnukkumisena tai luovuttamisena. Sitä ei saa romantisoida.
– Avoin, toiveikas ja ratkaisukeskeinen puhe ei kannusta itsetuhoiseen käytökseen, vaan voi auttaa ihmistä käsittelemään ja realisoimaan tilannetta ja näkemään muitakin vaihtoehtoja.
7. Lapsi ei tee itsemurhaa
Tyypillisin itsemurhan tekevä on keski-ikäinen mies. Miehillä itsemurhan tekotavat ovat väkivaltaisempia kuin naisilla. Naisilla on puolestaan enemmän itsemurhayrityksiä kuin miehillä.
Ei ole kuitenkaan tavatonta, että itsemurhan tekee lapsi tai nuori.
– Lapsillakin on itsetuhoisia ajatuksia ja lapset ovat teoissaan impulsiivisempia kuin aikuiset, Kukkonen sanoo.
Kun poikien itsemurhat ovat vähentyneet, tyttöjen ovat kasvaneet. Kukkonen arvelee nykyajan paineiden vaikuttavan tilastoihin.
– Lapset ja nuoret elävät pärjäämisen kulttuurissa. Kaikessa pitää olla hyvä ja tietää jo varhain, mitä haluaa elämältään ja itsenäistyä. Some luo omat paineensa.
Jos lapsi puhuu itsetuhoisista ajatuksistaan, vanhemman ei pidä säikähtää vaan yrittää selvittää, mitä ajatusten takana on.
– Aikuinen voi antaa nuorelle perspektiiviä omalla elämänkokemuksellaan. Voi lohduttaa, että pettymyksiä ja sydänsuruja tulee, mutta niistä selviää.
Suomalaisten perheiden virheenä on pitää ongelmat visusti itsellään. Vanhemman ei pidä jäädä asian kanssa yksin, vaan pyytää apua vaikka lastensuojelulta.
– Oman lapsen menettäminen on pelottavinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Siksi kannattaakin ottaa jo hyvissä ajoin apua vastaan, Kukkonen sanoo.
Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua numerossa 010 195 202. Keskusteluapua saa myös Sekasin-chatista ja verkkokriisikeskus Tukinetistä..
Jos läheisesi on tehnyt itsemurhan, saat vertaistukea Surunauha ry:sta.
