Iltavirkuilla on enemmän masennus- ja ahdistusoireita.

Iltavirkulle voi olla luontevampaa vaikkapa työskennellä silloin, kun muut ovat menossa levolle.Laaja suomalainen tutkimus kävi läpi yli 18 000 suomalaisen nukkumista ja terveystietoja. Tietoja saatiin kolmesta kyselytutkimuksesta.
Iltavirkuilla on todennäköisemmin masennus- ja ahdistusoireita, toteaa uusi Helsingin yliopiston tutkijoiden Ilona Merikannon ja Timo Partosen kätilöimä tutkimus.
Mielenterveyden ongelmien oireilu, niiden diagnoosit ja sairaalahoito olivat myös yleisempiä iltavirkkujen keskuudessa, kun niitä tarkasteltiin vuorokausirytmin kautta.
Riittämätön unen määrä näytteli isoa roolia iltavirkkujen mielenterveysongelmissa, mutta se ei kuitenkaan selittänyt kaikkia yhteyksiä henkisen terveyden ja vuorokausirytmin välillä.
Iltavirkuilla on aiemmin osoitettu yhteys masennukseen ja useisiin erilaisiin uniongelmiin, kuten unettomuuteen, liian vähäiseksi jääneeseen uneen ja niin sanottuun sosiaaliseen jetlagiin.
Tämä sosiaalinen aikaerorasitus tarkoittaa sitä, että iltavirkkujen sisäinen kello pyörii eri ajassa kuin ympäröivä yhteiskunta, joka on pääosin rakennettu aamuvirkkujen ehdoilla.
Uuden ja monien aikaisempien tutkimusten mukaan masennus ja unettomuus vaikuttavat vastavuoroisesti, kumpikin vahvistaa toista ja lisää riskiä sairastua toiseen.
Tutkimuksen mukaan iltavirkuimmasta kansanosasta yli neljäsosa kertoi, ettei saa juuri koskaan tarpeeksi unta.
Aamuvirkuimmilla ihmisillä vain noin joka kymmenes valitti samaa.
Tutkimuksessa ihmiset jaettiin kyselyiden perusteella neljään kastiin: iltavirkuimmat, iltavirkut, aamuvirkut ja aamuvirkuimmat.
Yhteydet ovat kuitenkin monimuotoisia ja -mutkaisia. Niiden ymmärtäminen on tutkijoiden mukaan tärkeää, jotta iltavirkun vuorokausirytmin aiheuttamia ongelmia voitaisiin paremmin ehkäistä. Näin voisi helpottaa pulmista aiheutuvaa painetta yhteiskunnalle ja terveyspalveluille.
Iltavirkuimmilla oli tutkimuksen perusteella muita useammin sairaalahoitoa vaativia mielenterveyden ongelmia.
Yleisimpiä olivat masennusjaksot, mutta yleisempiä olivat myös kaksisuuntainen mielenhäiriö, stressiin liittyvät ongelmat, neuroottiset ajatukset ja somaattiset häiriöt.
Niissä ihmisillä on ruumiillisia oireita, kuten kipua, ilman havaittua fyysistä sairautta.
Iltavirkut, ja erityisesti iltavirkut, jotka eivät saaneet tarpeeksi unta, kokivat myös useammin, etteivät ole kiinnostuneita mistään. Heillä oli todennäköisemmin masennuslääkitys.
Tutkimuksessa nousi esiin myös, että vanhempien masennusdiagnoosi liittyy heidän lastensa riittämättömiin uniin.
Tutkijoiden mielestä huomionarvoista oli, että myös ne, jotka nukkuivat tarpeeksi kokivat masennusoireita.
Iltavirkut olivat tutkimuksen perusteella myös keskiverroin nuorempia ja todennäköisemmin työelämässä, kun taas isompi osa aamuvirkuista oli eläkeikäisiä.
Iltavirkuimmista yli kolmannes oli myös korkeakoulutettuja, kun aamuvirkuimmista samaa ilmoitti vain alle viidennes.
Tutkimuksen otanta oli 18 039 suomalaista, jotka olivat vastanneet kolmeen eri kyselytutkimukseen.
Ne ovat vuosien 2007 ja 2012 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finriski-tutkimus sekä vuoden 2017 FinTerveys-tutkimus.
Tutkimukset olivat kyselyitä, joissa osallistujat määrittivät itse olivatko enemmän ilta- vai aamuihmisiä sekä ilmoittivat itse keskiverron unenmääränsä.
Lisäksi tietoa diagnooseista, sairaalahoidosta ja terveystiedoista tutkimukseen kerättiin THL:n hoitoilmoitusjärjestelmä Hilmosta.
www.hs.fi

Добавить комментарий

Ваш адрес email не будет опубликован.