Опубликовано Оставить комментарий

От шизофрении к аффекту: интервью о ШАР, жизни после диагноза и психиатрии в США.

Героиня нашего нового интервью потрясающая и смелая девушка Юлия, диагноз которой шизоаффективное расстройство депрессивного типа. Первые симптомы болезни возникли в 2011 году в США, а в следующем году Юлия оказалась там в больнице с диагнозом «депрессия с психозом». Нашей героине пришлось вернуться в Россию, где ей диагностировали шизофрению, а спустя какое-то время уже снова в стационаре диагноз поменяли на ШАР. Сегодня Юля работает бекэнд программисткой в компании Mail.Ru Group, увлекается Вин-Чунь (китайская школа ушу — прим.ред.) и своей историей вселяет надежду, что психиатрический диагноз — это не приговор.

Анна: Каждая история человека с психическим расстройством имеет свое начало. Когда началась ваша и впервые выяснилось, что у вас есть ментальные особенности?

Юлия: Я всю жизнь была странной белой вороной. В юности нашла описание шизоидного расстройства личности в блоге одного из психиатров и подумала: «Блин, да это же про меня!». Чем больше я углублялась в эту тему, тем больше обнаруживала сходства со своим состоянием.

Читать далее От шизофрении к аффекту: интервью о ШАР, жизни после диагноза и психиатрии в США.

Опубликовано Оставить комментарий

Avun pyytäminen on rohkeutta, ei heikkoutta.

Linnea Leino: ”Avun pyytäminen on rohkeutta, ei heikkoutta”Tanssitreenejä, glamouria, palkintogaaloja. Matkustamista ja rauhoittavia tunteja metsässä omien ajatusten kanssa. Moninainen on sana, jolla Linnea Leino kuvailee viime vuottaan.

Keväällä hänet palkittiin Lapua 1976 -elokuvan pääroolista yleisön suosikkinäyttelijänä Jussi-gaalassa, ja syksyllä kotikatsomot seurasivat näyttelijän taidokasta liitoa Tanssii tähtien kanssa -kisassa.

Vain muutamia päiviä voitokkaan finaalin jälkeen hänet nähtiin suitsutetussa tyylissä Linnan juhlien punaisella matolla.

Читать далее Avun pyytäminen on rohkeutta, ei heikkoutta.

Опубликовано Оставить комментарий

Odottamaton kohtaaminen teki masennusta sairastavasta Raimo Tillistä suurperheellisen.

Kun Raimo Tilli sairastui masennukseen, hän tunsi häpeää. Pahimpina aikoina hän pohti jopa itsemurhaa. Vertaistuki ja terapia auttoivat ymmärtämään, että masennus on sairaus muiden joukossa.

Pitää pärjätä yksin! Tämän kuopiolainen Raimo Tilli, 65, oppi jo nuorena. Avun pyytäminen oli häpeällistä, melkein rikos.

– Opin myös, että ihminen oli yhtä hyvä kuin hän oli työssään. Mitä hienompi titteli, sitä parempi. Jos ei ollut töissä, ei ollut minkään arvoinen. Tällaisilla arvoilla minä taapersin kohti työelämää, hän kertoo.

Raimo päätyi äänimieheksi teatteriin. Koulutusta alalle ei tuolloin ollut, vaan työ opetti tekijäänsä. Ajan myötä hän eteni äänimestariksi. Töitä tehtiin kahdessa vuorossa kuutena päivänä viikossa, ja tahti kiristyi koko ajan. Pikkuhiljaa Raimo alkoi uupua. Kotona hän ei jaksanut kuin maata sängyssä.

– Pahimmalta tuntui, että minun ja kahden lapseni suhteet jäivät etäisiksi. Pidin itseäni huonona ihmisenä.

Huonommuuden tunne ei ollut uusi asia. Raimo oli kokenut sitä jo lapsuudessa, koska hän kasvoi avioeroperheessä. 1960-luvun alussa avioero oli skandaali. Eroon liittyi häpeä siitä, mitä muut ajattelivat. Nyt menneisyydestä tutut tunteet puskivat uudelleen pintaan.

Читать далее Odottamaton kohtaaminen teki masennusta sairastavasta Raimo Tillistä suurperheellisen.