Метка: симптомы депрессии

Опубликовано от — Оставить комментарий

У меня депрессия и почти нет друзей.

ᐉ Что делать, если у тебя нет друзей? ‖ У меня нет друзей: ➀ Методы ➁ Советы ➂ Инструкции от AkloniУ меня депрессия и почти нет друзей. Я целыми днями сижу около компьютера и делаю уроки. Иногда играю со старыми школьными друзьями в компьютерные игры. Мне хочется умереть, потому что я очень слабый и дебил. А еще я все время вспоминаю о том, как надо мной издевались в школе. Дело в том, что все девять лет меня обзывали двое одноклассников. Постепенно этого становилось все меньше, а в 9-м классе ничего почти не было. Но отпечаток остался сильный: я стал себя не любить, много боялся. 

Вот бы быть сильнее всех и отомстить людям, которые сделали мне так много дурного. Издеваться над ними, убивать их семьи, сжечь их тела. Чтоб они горели в аду, чтобы их родители умерли раком. Но это жизнь, и получается так, что у них есть все. Было бы круто переродиться и вообще не жить этой жизнью, которая есть у меня. Быть во всем сильнее. Быть самым-самым. Быть самым сильным, накачанным — чтобы все боялись. 

Жаль, что у меня такая неудачная жизнь. Сколько я ни пытался, ничего не помогло. Я стою на одном и том же месте. К тому же у меня зависимость от мастурбации — ничего с этим поделать не могу. 

Саша, 17 лет

Саша, разве может слабый человек открыто написать о своих сложностях и признать, что ему нужна помощь? Нет, для этого нужна сила духа, решимость что-то изменить в своей жизни. Как минимум, вы уже приложили реальное усилие, пусть и небольшое — открыли сайт, написали письмо. Безвольный человек даже этого бы не сделал. «Слабый и дебил» — это не то, что вы думаете о себе на самом деле. Это то, что говорят вам одноклассники. Но за девять лет издевательств вы им поверили.

Мне хочется узнать, в курсе ли происходящего ваши близкие, учителя, директор школы? Говорили ли вы им о травле со стороны одноклассников? Очень важно в таких ситуациях не молчать, а озвучивать факт жестокого обращения с вами. Нельзя, чтобы те, кто так поступают с другими, оставались безнаказанными. И, даже если одноклассники обзывают вас за это стукачом, трусом, вы не обязаны принимать их «правила игры» и бояться предпринимать меры самозащиты.

Почитайте Конституцию РФ, и вы узнаете, что, согласно основному закону страны, каждый человек от рождения имеет право на жизнь, а достоинство личности охраняется государством

Вы имеете право даже подать заявление в полицию и требовать защиты своих прав. В то же время по этому закону право на жизнь имеют и ваши одноклассники. Поэтому лучше отказаться от мыслей об убийстве тех, кто причинил вам боль. Месть не сделает вас счастливее.

Лучше подумать, как помочь самому себе. Такие проявления, как зависимость от мастурбации и желание умереть, нужно обсуждать с клиническим психологом. Возможно, здесь понадобится медикаментозная поддержка организма. Вы очень длительное время находитесь в напряжении, в угнетенном состоянии. Ваша психика пытается избавиться от той части личности, которую не принимают в школе, чтобы больше вы не испытывали таких мучительных переживаний.

У человека гораздо больше ролей в жизни, чем школьник, ученик, одноклассник

Вы можете быть любимым сыном, надежным другом, сильным спортсменом, талантливым изобретателем, смелым космонавтом, успешным бизнесменом, любящим мужем, заботливым отцом — кем угодно. И только вы решаете, кем именно и каким вы будете. Не одноклассники. Вы с ними больше не увидитесь после окончания школы.

Искренне желаю вам реализовать все ваши планы, мечты, достичь того, что вы хотите. И, чтобы справиться с вашим непростым состоянием, я рекомендую вам обратиться к специалистам в вашем городе. Попросите у родителей поддержки в этом. И еще, возможно, посмотреть на себя иначе вам поможет книга Кейт Коллинз-Доннелли «Тебе не нужны фильтры!».

ТРИ КНИГИ ПО ТЕМЕ:

  1. Елена Серая, Анастасия Никитина-Фисун «Травить нельзя остановить. 25 школьных историй о том, как защитить себя и друзей»
  2. Бессел ван дер Колк «Тело помнит все. Какую роль психологическая травма играет в жизни человека и какие техники помогают ее преодолеть»
  3. Наталья Цымбаленко «Буллинг. Как остановить травлю ребенка»
МАТЕРИАЛЫ ПО ТЕМЕ

https://www.psychologies.ru/

 

Опубликовано от — Оставить комментарий

«Ei se sitä kuitenkaan tee» – itsemurhaan liittyy vaarallisia vääriä käsityksiä.

Mies istuu ikkunalaudalla ja katsoo kauas synkkänäItsemurhat koskettavat vuosittain tuhansia suomalaisia, mutta silti aihe on yhä tabu. Itsemurhiin liittyy paljon vääriä käsityksiä, jotka voivat olla kohtalokkaita.

Vuosittain Suomessa lähes 800 ihmistä tekee itsemurhan ja arvioidaan, että itsemurhaa yrittäviä on vuodessa 10 000 — 30 000. Itsemurha tai sen yritys traumatisoi noin kuudesta kymmeneen henkeä itsetuhoisen lähipiiristä. Korkeimpien arvioiden mukaan itsemurha voi siis koskettaa vuosittain jopa 300 000 suomalaista.

Vaikka itsemurhat koskettavat näin suurta osaa suomalaisista, niihin liittyy silti paljon vääriä käsityksiä. Yleisin on se, miksi ihminen ajautuu itsemurhaan. Taustalla ei ole tahto kuolla vaan aivojen hälytystila.

– Harvoin kyse on yhdestä yksittäisestä asiasta. Ongelmat kasaantuvat vuosien tai jopa vuosikymmenten aikana ja lopulta ihminen ajautuu itsetuhoiseen tilaan, kertoo Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.

Itsetuhoinen tila syntyy aivoissa — sietämätön henkinen kipu aktivoi aivojen hälytysjärjestelmän

Itsemurhan ja sen yrittämisen aiheuttaa neurobiologinen poikkeustila, joka on todennettavissa MRI-kuvauksessa.

Kun ihminen kokee sietämätöntä henkistä kipua, kehossa laukeaa akuutti stressitila. Aivojen “hätäkeskus” eli mantelitumake hälyttää muut aivojen osat ja koko kehon taistele-tai-pakene -tilaan.

Akuutissa stressitilassa keho oireilee: sydän tykyttää, huimaa, henkeä ahdistaa. Tällöin rationaalinen ajattelu on mahdotonta ja pitkäaikaiset elämänsuunnitelmat ja vaihtoehtoiset ratkaisut unohtuvat. Ihminen ajautuu itsetuhoiseen tilaan.
Itsetuhoisen ihmisen ajatukset keskittyvät siihen, miten tuskan saa loppumaan. Itsemurha ei ole järkiperäinen valinta vaan tilanne, jossa henkisen kivun takia ei nähdä enää muita vaihtoehtoja.

– Itsetuhoiselle itsemurha ei välttämättä tarkoita kuolemaa. Hänelle kaikki on mustaa eikä hän vain enää jaksa elää, Kukkonen sanoo.

Itsetuhoinen tila voi kestää parista minuutista pariin tuntiin.

Kukkonen on työryhmänsä kanssa kohdannut lähes 1 000 itsemurhaa yrittänyttä. He kuvailevat tunnetilaansa ennen yritystä samalla tavalla.

– He ovat olleet kuin sumussa. Ajatus ei toimi, on katsonut itseään ikään kuin ulkopuolelta. Historia ja tulevaisuus pyyhkiytyvät pois ja läheiset katoavat mielestä. Kipu ja tuska tuntuvat sietämättömältä, Kukkonen kuvailee.

Itsetuhoinen tila voi kestää parista minuutista pariin tuntiin.

– Ne ovat vaarallisia hetkiä. Ulkopuolinen voi onnistua keskeyttämään tilan vaikka vain koskettamalla olkapäätä tai juttelemalla puhelimessa itsetuhoisen kanssa, Kukkonen sanoo.

– Tällöin itsetuhoiselle palautuu mieleen läheiset ja ymmärrys siitä, ettei halua kuolla, Kukkonen sanoo.

Kaksi naista suree vierekkäin.
Kuva: Unsplash

Yksi kysymys voi pelastaa hengen – näin autat itsetuhoista

Aivojen taistele- tai pakene -reaktiosta vastaa mantelitumake. Mantelitumake myös analysoi tunteita ja säilyttää tunnemuistoja. Sinne tallentuvat varhaiset traumaattiset kokemukset, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, hylkäämisen tai menetyksen kokemukset.

Kokemukset tekevät aivojen hälytysjärjestelmästä epävakaan. Tällaiset ihmiset reagoivat aikuisina helpommin ja nopeammin henkiseen kipuun ja tuskaan.

7 muuta vaarallista harhaluuloa itsemurhista

1. Itsemurhalla uhkaileva ei tapa itseään

Tämä on Kukkosen mukaan vaarallinen ja vanha uskomus. Monet itsemurhaa harkitsevat kärsivät ahdistuksesta, masennuksesta tai toivottomuudesta ja kokevat itsensä arvottomaksi taakaksi. He eivät näe muita vaihtoehtoja.

– Uhkailu ei ole huomionhakua, kuten usein kuvitellaan. Itsemurhalla uhkaileva pyytää oikeasti apua tai tukea. Viimeistään tässä vaiheessa hänen kipunsa pitää tulla huomatuksi ja ohjata apuun, Kukkonen sanoo.

2. Useimmat itsemurhat tapahtuvat ilman ennakkovaroitusta

Nuorten kohdalla itsemurha voi tapahtua hyvinkin impulsiivisesti, jolloin lähipiiri ei ole ehtinyt reagoida. Mutta yleensä joko puheessa tai käytöksessä ilmeneviä varoitusmerkkejä on havaittavissa.

– Itsetuhoisesta tulee ärtyisä, kiihtynyt, levoton, raivokas. Hän nukkuu liian paljon tai vähän, lisää päihteiden käyttöä tai vetäytyy omiin oloihinsa. Tunnetilat voivat vaihdella paljonkin, Kukkonen luettelee.

Kukkonen suosittelee kiinnittämään huomiota erityisesti silloin, jos läheinen alkaa puhua halustaan kuolla ja ajautuu tahallisesti vaaratilanteisiin.

Muutokset on tärkeää nostaa esille.

– Tällöin voi kysyä, että onko sinulla kaikki hyvin, onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia ja voinko jotenkin auttaa, Kukkonen neuvoo.

3. Itsetuhoisesti käyttäytyvä henkilö on päättänyt kuolla

Itsetuhoinen henkilö on kaksijakoisessa tilassa eli hän kamppailee ajatustensa kanssa ja muuttaa jatkuvasti mieltään siitä, elääkö tai kuolla.

– Yhtenä hetkenä ihminen ei tunne itsetuhoisuutta, mutta sitten käykin jotain yllättävää, joka laukaisee ajatukset uudelleen. Tällöin oikealla hetkellä tarjottu apua voi estää itsemurhan, Kukkonen sanoo.

4. Kerran itsetuhoinen on aina itsetuhoinen

Suurimmassa itsemurhavaarassa ovat sitä aiemmin yrittäneet. Yrityksen uusiutumisriski on 60-100 kertainen. Mutta itsemurhariski on kohonnut vain tilapäisesti.

– Itsetuhoinen käytös on opittua toimintaa, kuten autolla ajaminen. Aivoihin jää muistijälki, joka aktivoituu nopeammin itsetuhoisten ajatusten uusiutuessa. Tällöin matka ajatuksista tekoihin on lyhyempi, Kukkonen selventää.

– Itsetuhoisiin ajatuksiin pitää saada apua, jolloin pattitilanne voi laueta. Itsetuhoisista ajatuksista kärsineet ja itsemurhaa yrittäneet voivat elää pitkän elämän, Kukkonen jatkaa.

Lähikuva itkevista kasvoista.
Kuva: Unsplash

Jos haluamme vähentää Suomessa tehtäviä itsemurhia, täytyy Kukkosen mukaan keskittyä heihin, jotka ovat aiemmin yrittäneet sitä. Itsemurhaa yrittäneiden tulisi oppia tunnistamaan varoitusmerkit omassa käytöksessään ja toimimaan suojellakseen itseään.

5. Vain mielenterveyshäiriöistä kärsivät tekevät itsemurhia

– Kaikki itsemurhaa yrittäneet eivät ole mielenterveysongelmaisia ja kaikki mielenterveysongelmista kärsivät eivät yritä itsemurhaa, Kukkonen sanoo painokkaasti.

– Pelkästään masennusta lääkitsemällä ei hoideta itsemurhavaaraa. Masennuksen ajaneet ongelmat säilyvät, vaikka söisi lääkkeitä. Niitä täytyy ratkoa ammattiauttajan kanssa, Kukkonen muistuttaa.

6. Itsemurhasta puhuminen voidaan tulkita itsemurhaan kannustamiseksi

Tämän harhaluulon Kukkonen toivoisi eniten muuttuvan. Itsemurha-ajatukset voivat aiheuttaa häpeää. Kokija saattaa pelätä ihmisten reaktiota tai ei toisaalta tiedä, kenen puoleen kääntyä.

Itsemurhasta pitää puhua avoimesti.

– Itsemurha on itsemurha. Sitä ei pidä romantisoida ja puhua siitä esimerkiksi poisnukkumisena tai luovuttamisena. Sitä ei saa romantisoida.

– Avoin, toiveikas ja ratkaisukeskeinen puhe ei kannusta itsetuhoiseen käytökseen, vaan voi auttaa ihmistä käsittelemään ja realisoimaan tilannetta ja näkemään muitakin vaihtoehtoja.

7. Lapsi ei tee itsemurhaa

Tyypillisin itsemurhan tekevä on keski-ikäinen mies. Miehillä itsemurhan tekotavat ovat väkivaltaisempia kuin naisilla. Naisilla on puolestaan enemmän itsemurhayrityksiä kuin miehillä.

Ei ole kuitenkaan tavatonta, että itsemurhan tekee lapsi tai nuori.

– Lapsillakin on itsetuhoisia ajatuksia ja lapset ovat teoissaan impulsiivisempia kuin aikuiset, Kukkonen sanoo.

Kun poikien itsemurhat ovat vähentyneet, tyttöjen ovat kasvaneet. Kukkonen arvelee nykyajan paineiden vaikuttavan tilastoihin.

Poika niityllä.
Kuva: Unsplash

– Lapset ja nuoret elävät pärjäämisen kulttuurissa. Kaikessa pitää olla hyvä ja tietää jo varhain, mitä haluaa elämältään ja itsenäistyä. Some luo omat paineensa.

Jos lapsi puhuu itsetuhoisista ajatuksistaan, vanhemman ei pidä säikähtää vaan yrittää selvittää, mitä ajatusten takana on.

– Aikuinen voi antaa nuorelle perspektiiviä omalla elämänkokemuksellaan. Voi lohduttaa, että pettymyksiä ja sydänsuruja tulee, mutta niistä selviää.

Suomalaisten perheiden virheenä on pitää ongelmat visusti itsellään. Vanhemman ei pidä jäädä asian kanssa yksin, vaan pyytää apua vaikka lastensuojelulta.

– Oman lapsen menettäminen on pelottavinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Siksi kannattaakin ottaa jo hyvissä ajoin apua vastaan, Kukkonen sanoo.

Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua numerossa 010 195 202. Keskusteluapua saa myös Sekasin-chatista ja verkkokriisikeskus Tukinetistä..

Jos läheisesi on tehnyt itsemurhan, saat vertaistukea Surunauha ry:sta.

https://yle.fi/

 

Опубликовано от — Оставить комментарий

Что страшнее, чем ужасный конец? Ужас без конца.

Что страшнее чем ужасный конец Ужас без концаЕсли Вы знаете людей с высоким уровнем тревоги, то, вероятно, замечали один феномен. Стоит в их жизни случиться чему-то на самом деле ужасному, как тревога практически сходит на нет. Впоследствии она снова нарастает, но достаточно долгий период без тревоги, как последствие пережитого ужаса, присутствует.

Я попытаюсь порассуждать над причинами этого явления. И на мой взгляд, здесь есть два существенных аспекта. Первый из них связан с трансформацией тревоги.
Как мы знаем из определения,
Тревога — это отрицательные эмоциональные переживания, обусловленные ожданием чего-то опасного, имеющие диффузный характер, не связанные с конкретными событиями. При наличии тревоги на физиологическом уровне фиксируются учащение дыхания, усиление сердцебиения, увеличение кровотока, повышение артериального давления, возрастание общей возбудимости, снижение порога чувствительности.
Ее коренное отличие от страха в том, что она не имеет своего предмета, а значит опасность может исходить отовсюду и избежать ее становится невозможно. В момент наступления травмирующего события тревога опредмечивается, превращается в страх, а значит, столкновение с ней поддается контролю. Достаточно обезопасить себя от некого конкретного предмета.
Чтобы мне было легче проиллюстрировать второй аспект, я попрошу Вас вспомнить свой последний экстренный визит к стоматологу (или другому неприятному врачу): ожидание приема создает невыносимое напряжение. И мысль одна: «скорей бы это закончилось!». Удалось представить?
А теперь усильте свою тревогу раз в 10 и представьте, что в этом состоянии тревожный больной находится постоянно с обострениями до паники. И это действительно бесконечный ужас. И только одно может трансформировать его: это ужасный конец. «Я так и знала, что все закончится плохо!», и коренное слово здесь «закончится». В здесь-и-сейчас тревоги больше нет, событие свершилось, ожидаемое произошло. Это временное, но огромное облегчение.
Для опредмечивания страха может совершаться много разнообразных действий:
— бесконечный просмотр новостей, особенно криминала;
— поиск острых ощущений (при прыжке с парашютом я точно знаю, что бояться нужно высоты, но после прыжка я окажусь на земле, тревога сойдет на нет, ужас становится конечным);
— детские страшилки в лагерях помните? Тоже способ опредметить да еще и распылить свою тревогу;
— чтение медицинских форумов и поиск у себя разнообразных симптомов. После визита к врачу и определенности тревога резко снижается, затем постепенно нарастает, новый симптом, новый врач.
Исходя из вышеперечисленного, я пришла к выводу, что быстрым способом облегчить тревогу можно считать искусственное нахождение страха. Есть у этого способа опасность, такой страх может перерасти в фобию. Но чего нам фобия скорпионов, если мы живем в тундре, например? Зато к психотерапевту идти не надо))
https://gestaltclub.com/